Porto Cesareo

Viikko sitten lepäilin valkoisella hiekalla, pienellä saarella, lukien Kjell Westön kirjaa:"älä käy yöhön yksin" . Vaikka en ole koskaan asunut Helsingissä, aloin tuntea Merikadun hienostoväen yhtä hyvin kuin Vanhan kirkon puiston keskustassa sekä Rälläkän kallion Pitkänsillan pohjoispuolella. Aurinko porotti siniseltä taivaalta ja vihreän sinisenä hohtava meri houkutteli uimaan. En olisi millään malttanut laittaa kirjaa edes hetkeksi syrjään. Suosittelen kaikille. Myös ei-helsinkiläisille. Eikä välttämättä tarvitse lähteä edes Italiaan lukeakseen kirjan rauhassa.

Lomasta alkaa olla vain haikea muisto jäljellä ja palelen täällä viilentyneessä Saksan säässä. Italian hehkuva aurinko tuntuu entistä houkuttelevammalta. Italia on aina pitänyt minua otteessaan. Ensimmäisen kerran kävin Italiassa 70-luvun alkupuolella. Ligurian meren rannalla, Diano Marinan rantakaupungissa, joka oli silloin saksalaisten turistien "ITALIA". Sinne tultiin paahtamaan itsensä ruskeaksi - viikossa! Siellä flirttailtiin suloisten italialaispoikien kanssa ja saatiin hetkeksi arki unohtumaan. Minä taisin olla silloin liian nuori flirttailuun, mutta muistan tanssineeni tuttaviemme kanssa miltei aamuun asti eräässä diskossa ja hullutelleeni tuttavaperheen pojan kanssa koko kotimatkan, kun kuumassa yössä kävelimme takaisin kotiin metsän halki.

Jo silloin italialainen kaaos kiehtoi minua. Sisareni lähti myöhemmin Ranskaan, mutta minua jäi aina kiehtomaan italialainen rento välinpitämättömyys. En tiedä kestäisinkö sitä koko elämääni. Varsinkaan tuolla Italian alakärjessä, jossa kuulemma 90 prosenttia taloista on rakennettu laittomasti ja ainoa tapa saada rakennuslupa on rakentaa ensin talo ja maksaa sitten sakot!

Tuttavamme aikoo rakentaa kesä"mökilleen" Tarantoon lisähuoneen talonsa päälle. Jos sen rakentaa puusta, ei tarvita rakennuslupaa. Mielenkiintoinen järjestelmä. Naapuritontti on tyhjä. Omistaja on jossain Milanossa eikä välitä hankkia rakennuslupaa tontilleen, joka toimii tätä nykyä kaatopaikkana. Kaikki muriset ja kiukuttelevat, kun tontin siivottumuus laskee muidenkin talojen arvoa ja ympäristö on siivoton, mutta mistä tulevat ne, jotka heittävät roskat tontille??? Tuskin Milanosta.

Porto Cesareo on italialaisten lomakohde. Monet paikalliset ovat lähteneet Saksaan töihin ja muutaman vuoden jälkeen palaavat takaisin avaamaan ravintolan, hotellin, putiikin. Saksaan lähteneet tekevät rankasti töitä kerätäkseen omaisuuden, jonka turvin voi elää etelässä loppuelämän. Näiden paluumuuttajien on joskus vaikea sopeutua italialaiseen (varsinkin etelä-italialaiseen) mentaliteettiin. Tuttavamme sanoo aina kärsivänsä pari päivää saksalaisesta täsmällisyydestä eikä jaksa käsittää, ettei remonttimies tule klo 9.00 aamulla vaan kahden päivän kuluttua tai sitten joskus, kun ehtii...

Vaikka italialaisilla ei enää ollut lomaa, rannat olivat täynnä. Tuttavamme ihmetteli itsekin, kuka tekee töitä, kun kaikki ovat rannalla löhöilemässä?

Loma on takanapäin. Huomenna lähden toiselle "lomalle" Essenin uniklinikalle. Lepäilen pari päivää, nautin sänkyyn tuodusta ruuasta, henkilökohtaisesta hoidosta. Toivottavasti voin esittää aamupalatoiveeni heti, kun ilmoittaudun huomenna! Ehdottomasti lasillinen sektiä paahtoleivän ja marmeladin kera. Epäilen kuitenkin, että eteeni työnnetään jotain liemilötkyä, joka ei rasita vatsaani. Kaipaan tuoreita hedelmiä; vesimeloonia, appelsiinia, hunajameloonia ja ihanaa italialaista kinkkua.....

Muuten tiedoksi kaikille, jotka ulkomailla etsivät epätoivoisesti suomalaista musiikkia; kuuntelen juurin ihanaa suomalaista ja vähän ulkomaalaistakin iskelmämusiikkia: http://www.iskelma.fi/nettiradio/

Tapaamme ensi viikolla.