Itävallassa

Ei käsitöitä, ei ompelukonetta eikä edes käsityölehtiä mukana. Helle estää ajatuksetkin uusista projekteista. +33 ja yritin kävellä Zell am See´n ympäri. Pysähdys tuli 7 km kohdalla. Totesin, ettei minun tarvitse tappaa itseäni janoon kuolemalla. On täällä muutakin tekemistä. pakolliset ostokset on tehty ja vaatekaappiin tarvitaan uusia hengareita. Jotain täytyy poistaa, muuten ei Frieda mahdu makaamaan hyllyille.

Argentiinalainen, Itävallassa asuva "schlager"-laulaja, Semino Rossi piti konsertin Zell am See´n jäähallissa. Paikalla parisenkymmentä bussia ympäri Eurooppaa...keski-ikä taisi olla 65. Sain vapaaliput ja lähdin tyttökaverini kanssa hakkaamaan käsiä ja heilumaan kuin karnevaaleissa konsanaan. Rehellisesti sanottuna miehellä on loistava ääni ja hänen argentiinalaiset intiaanilaulut alkuperäiskielellä laulettuna olisivat pitäneet minut vaikka 3 tuntia konsertissa, mutta nuo saksalaiset "schlager"- eli paikalliset humpappaa-iskelmät eivät pure minuun eivätkä sovi edes tälle argentiinalaiselle tyypille, mutta niillä hän on päässyt pinnalle ja niitä kansa vaatii. Intiaanien alkuperäiskielellä lauletuista lauluista ei saa rahaa....

Yöllinen sade ja tennispallojen kokoiset rakeet hakkasivat ilmaan raikkaan aukon, kunnes keskipäivään mennessä mittari näytti taas +31 astetta. Olimme onnistuneet heräämään ajoissa ja pääsimme jo kello 10.00 mennessä ylös 3000 metriin, jossa +4 asteinen viileys sai vetämään takin päälle. Mustiin kaapuihin pukeutuneet arabinaiset vetäisivät  huippumodernit laskettelutakit kaapujensa päälle ja lapsille oli ostettu pipot ja hanskat viimeien muodin mukaan. Paikalliset urheilukaupat tienaavat omaisuudet talvitamineilla keskikesän helteessä. Missä muualla Dubaista, Kuweitista ja Arabi Emiraateista tulevat turistit tarvitsisivat talvitakkeja ja villapipoja? Lapsilla oli hauskaa lumessa. Heitä varten oli rakennettu liukumäki 3000 metrin korkeuteen.

Kitzsteinhorn. Aamu kymmeneltä taivas oli täysin pilvetön ja kahden tunnin kuluttua ilmaantuivat pilvet kuin tyhjästä. Sää alpeilla saattaa muuttua auringosta lumimyrskyyn muutamassa minuutissa.

Tuntui kuin olisimme olleet mailman yläpuolella. Taivas rajana. Huolet tiessään. Edessa vain miljoonia vuosia sitten muovautuneet vuoret. Pieneksi siinä itsensä tuntee.

Henkeäsalpaava maisema ympärillä.

Jokavuotinen Zell am See´n matka ei tietenkään onnistu ilman ostoksilla käyntiä, sillä tuttavani on muodin sisäänostaja ja tekee löytöjä "poistotavaroista" ja onnistuin löytämään viimetalven muodikkaimman talvitakin miltei 100 prosentin alennuksella!! Hinta oli 95 euroa ja mina maksoin siitä 5 euroa. Se oli kuulemma menossa pois, kuten 14 muutakin vaatekappaletta.  Hotellille selvisin kolmen valtavan vaatekassin kera. En tarvitse taas vuoteen yhtään uutta vaatetta ja sitten kun näistä aika jättää niin ne päätyvät joko minun ompelukoriini tai naapurille. Järjestän vaatteiden vaihto-päiviä ja kutsun naapurini penkomaan kasaa...Aina sieltä jotain poislähtevää on. Minulla on vielä vaatteita, jotka ostin hänen liikkeestään 10 vuotta sitten. Vaatteet ovat erittäin laadukkaita ja se on minusta tärkein kriteeri vaateostoksilla käydessä. Äitini sanoi aina, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Sen olen huomannut monta kertaa. Vanhin pukuni on 35 vuotias ja yhä pidän sitä. Minulla on jopa äidin vuonna 1952 Sveitsistä ostama hame!!

Nämä kengät tosin jätin kauppaan vaikka kuinka teki mieli ostaa - ihan huvin vuoksi vain, mutta päädyin vaaleisiin, mataliin, erittäin mukaviin kenkiin, joilla on HYVÄ kävellä.

jos minulla olisi pitkät jalat, terveet varpaat ja voisin käyttää minimekkoja niin nämä olisivat lähteneet heti mukaan.... Mitähän olisi Guido sanonut??

Eilisen helteen aiheuttaman rankkasateen jälkeen sää tuntui tänään hiukan viilenneen, mutta päivällä aurinko nosti taas mittarilukemat yli 30 asteeseen. Kävely pienen järven rannalla toi hiukan helpotusta, mutta en valita. Talvella tuskailemme pakkasessa ja sateessa, nyt on aika nauttia auringosta ja lämmöstä.

Saa nähdä millaiseksi muuttuu päivä huomenna. Jaksanko kiertää järven 12 km....