TUHKATURISTIT!!!!

Keihäsen Seiväsmatkat ovat muuttuneet Tuhkaturisteiksi. 14.4.2010 ei saavuta aivan samanlaista dramaattisuutta kuin 11.9, mutta vaikutukseltaan tuo Islannin mahdottomalta kuulostavan ja saksalaisittain käsittämättömällä tavalla lausutun tulivuoren purkautuminen on ollut viikon tärkein puheenaihe, jossa roomalaiskatolisen kirkon lasten pahoinpitelyt ja seksuaalinen hyväksikäyttö on saanut hyytyä, kunnes lentokentät eilen virallisesti avattiin normaalille liikenteelle ja lehdistö palasi takaisin roomalaiskatolisen kirkon pahuudenpesiin.

Minäkin olen tuhkaturismin uhri!

15.4 köröttelin kaikessa rauhassa pitkin aamunraikkaita maisemia Kölnistä Frankfurt-Hahnin kentälle kunnes radiosta alkoi tulla uutisia Islannin tulivuoren purkauksesta. Sen vaikutuksesta lentoliikenteeseen ei siinä vaiheessa puhuttu mitään, mutta kun uutistenlukija kuin ohimennen mainitsi, että pilvi siirtyy nopeasti kohti Skandinaviaa, alkoi vatsanpohjassa kipristellä ja mielessä vilahti sellainenkin mahdollisuus, että matka saattaisi peruuntua jos pilvi osuu juuri silloin lentokoneen kohdalle, kun olemme matkalla Tampereelle....

Lähtöselvitys sujui normaalisti, vaikka kaksi Englannin lentoa oli jo peruttu. Hajuvesikaupassa ei ollut kuin kaksi suomalaista naista ja kassalla istuvat naiset ihmettelivät missä viipyvät englantilaiset turistit. Samassa kuului kovaäänisistä ilmoitus, että Gerryn lento on peruttu ja matkustajia pyydetään siirtymään infopisteeseen. Toinen ilmoitus tuli miltei heti perään: Lento Dubliniin on peruttu, matkustajia pyydetään ilmoittautumaan Infopisteeseen.

Soitin työpaikalle. Työkaverini kertoi tuhkan peittävän jo puoli Eurooppaa ja lentoja on peruttu yksi toisensa jälkeen. Soitin Suomeen ja pyysin katsomaan mikä on tilanne Tampereen päässä. Kaikki tuntui olevan vielä normaalissa rutiininomaisessa toiminnassa. Koneen ilmoitettiin lähtevän ajallaan. Odotushallissa kukaan ei tuntunut tietävän mitään tulivuorenpurkauksesta. Juttelin muutaman suomalaisen kanssa ja annoin väliaikatietoja. Kaikkien mielestä juuri me pääsemme lähtemään ja jos Englanti sulkee jostain syystä ilmatilansa niin se niille saarelaisille oikein. Suomessa ei ilmatilaa suljeta. Pääsimme koneeseen, puolituntia odottelimme ja sitten kapteeni ilmoitti, että voisimmeko ystävällisesti poistua koneesta, me emme lennä, koska Ruotsin ilmatila on suljettu! Joku ehdotti vielä, että lennettäisiin sitten vaikka Venäjän yli.

Ei minulla ollut mitään hätää, kun pystyin palaamaan takaisin kotiin, mutta ne vanhat mummelit, jotka kielitaidottomana ja visattomana jäivät odottamaan seuraavaa päivää ja mahdollista uutta lentoa olivat enemmän kuin pulassa. Selvitin muutaman vanhan rouvan lentolippujen muutoksia ja toivotin heille hyvää kotimatkaa, hyppäsin bussiin ja palasin takaisin töihin.

Perjantaina soitti serkkuni Pariisista: Olisiko mahdollista tulla teille, kun me emme pääse täältä mihinkään!

Heitä onnisti, kun saivat heti junaliput Pariisista Kölniin. Junasta heitettiin ulos kaikki seisomapaikoilla matkustavat, joilla ei ollut varausta ko. junaan. Matka Parisiista tänne ei onneksi kestä kuin vajaat 4 tuntia (miksiköhän me emme ole koskaan matkustaneet täältä Pariisiin???) ja matkalaiset pääsivät suihkuun ja pesemään vaatteensa. Valitettavasti emme voineet auttaa sitä yksin matkustavaa rouvaa, jonka oli pakko päästä kotiin 7 lapsensa ja sairaan äitinsä luokse! Hän lähti uhkarohkeasti vain junalla kohti Hampuria, vaikka ei ollut tietoa mistään jatkopaikasta laivalla. Toivottavasti hän pääsi onnellisesti perille.

Ilman tuota taivaalle tupruavaa tuhkaa ei Marjukka olisi varmasti koskaan eksynyt meille. Siitä huolimatta, että hänen vanhempansa asuivat aikoinaan monta vuotta Kölnissä, ja hän sanoi pitävänsä tästä kaupungista, ei hän olisi tänne tullut meitä tapaamaan ilman tuota pakollista "välilaskua" matkalla Pariisista Helsinkiin. Viimeksi taisimme tavata koko perhe, kun Henrik oli 2 vuotias ja istui Guidon sylissä...nyt tämä nuori mies ei olisi pituutensa puolesta edes mahtunut Guidon syliin!

Nykyaikana, kun kaiken pitää tapahtua HETI, ei kukaan osaa ajatella, että joku ulkopuolinen voima sotkisi ennalta sovitut tapaamiset, kokoukset, leikkaukset, tärkeät poliittiset tapahtumat, lakkojen alkamiset (tulivuoren aiheuttama seisaus on tehokkaampi kuin mikään lakko) ja ihan yksinkertaiset asiat, kuten ruokien tulon kauppaan, postin kulun jne.

Ensin loppuivat junaliput, sitten junat, sitten bussit, sitten vuokra-autot ja lopulta nerokkaimmat keksivät ostaa käytettyjä autoja ja ajaa pitkin Eurooppaa..samaa ehdotimme Marjukan porukallekin, kun näimme muutamia hyvännäköisiä käytettyjä autoja 1700 eurolla tuossa tienvarrella.

Meistä oli tosi hauskaa, kun Marjukka perheineen rantautui tänne. Istuimme illat keittiön pöydän ääressä opettamassa lapsillemme Attilan-perheen filosifiaa; kuinka löytää kadonneet avaimet, kadonneet kännykät, kadonneet joululahjat ja joskus jopa kadonneet lapset..

Tuhkaturismi kesti meidän kohdallamme lauantaista keskiviikkoon, mutta Marjukka perheineen oli vasta tänään, perjantaina perillä Helsingissä!!! Keskiviikko aamuna lähti juna 05.10 Kölnistä Hampurin, Köpiksen,Malmön kautta Tukholmaan ja sieltä seuraavana iltana laivalla Helsinkiin. Perillä he olivat tänään. Niinhän sitä on ennenkin matkustettu Euroopassa; Kun vuonna 1977 Interraililla häämatkalla porhalsimme Tukholmasta Pariisiin, taisimme istua junassa miltei viikon - ja tapasimme Marjukan siellä kielikurssilla. Siitäpä taitaakin olla aikaa kulunut jo yksi ihmisikä. Se tapahtui meidän edellisessä elämässämme.

BERLIN KUVINA

19.4.2010 Köln/Bonn lentokenttä klo 17.55. Kone tupatentäynnä. Viimeistä penkkiä myöten. Lentoemot rauhallisia, ystävällisiä ja nuoria. Tarjoilivat kuohuviiniä - ilmaiseksi! Saisikohan Finnairin lennolla, varsinkin, kun on maksanut paikastaan 36 euroa sivu?

Berliini on upea ja vilkas ja mielenkiintoinen kaupunki. Olen kuullut, että suomalaiset ovat innostuneita Berliininmatkaajia. Kenties tuo Itä-Länsi jako kiinnostaa. On paljon sellaisia, jotka kävivät myös itäpuolella ja haluavat nyt nähdä miltä kaikki näyttää uudistetussa muodossa.

voin sanoa, ettei aina huomannut kummalla puolella oli, mutta sitten eksyimme sivukaduille, joilla leijui vielä aavistus DDR:n paksua, tunkkaista tuoksua; talojen seinät rapisivat, ovien maalit lohkeilivat ja sisäpihat eivät olleet hienosti maalattuja, kukitettuja eikä ovet avautuneet pieniin kotoisiin kahviloihin tai butiikkeihin....itä oli vielä jossain aistittavissa näinkin monen vuoden jälkeen. Ehkä sitä halusikin vielä löytää aavistuksen siitä "vanhasta" "pelottavasta" ja ahdistavastakin Berliinistä. Ainakin amerikkalaisturistit rakastivat kuvauttaa itseään Friedrichstrassella Checkpoint Charlyn uusien vartijoiden käsipuolessa. Checkpoint Charly on paikallaan, uusittuna.

Muurikin on paikallaan, osittain. Yli sadan taiteilijan kuvittamana. On vaikea kuvitella, että sellainen kivikolossi jakoi perheet kahtia.

Yhdessä viikonlopussa ei ehdi muuta kuin saada jalkansa rakoille. Hotellimme, Melian, espanjalainen luxushotelli, parhaalla paikalla (esitteen mukaan) Friedrichsstrasse 103, oli todella viehättävä ja erittäin siisti. Hyvin tyylikkäästi kalustettu, ei mitään hörhelöä tai ylimääräistä tavaraa missään. Aamupala 22 euroa per henkilö; kävelimme sillan toiselle puolelle, hotelliin jossa aamupala maksoi 7,50 € ja hyvin pärjäsimme; kahvi, croisant ja marmeladi. Guido tilasi vielä munakokkelia. Söimme päivällä jotain pientä ja illalla kävimme joen rannalla pienissä ravintoloissa syömässä. Ruoka oli erinomaista kaikkialla, hinnat kohtuulliset, lautasellinen spagettia ihanalla kermaisella sienikastikkeella maksoi 8 euroa.

Tärkeimmät nähtävyydet olivat: Aquadome,Spanndauerstrasse 3, valtava akvaario-hissi, jonka meidän firmamme yhteistyökumppani Elektroapparatebau Sander GmbH on rakentanut.Tietenkin kävimme katsomassa DDR-museon, kuten tuhannet muut, kävelimme Checkpoint Charlylle, Tuomiokirkolle, kiersimme ´hallituskorttelin´ja uuden valtiopäivätalon, jonka kupolissa kävimme ihailemassa upeita maisemia. olin varannut jo etukäteen sinne kiertokäynnin, pääsimme ryhmänä nopeasti sisälle. Yksityishenkilönä odottaminen saattaa venyä eikä meillä ollut aikaa, kun piti ehtiä jo takaisin lentokentälle sunnuntai iltana. Ohjelmamme oli melko tiivis, mutta olimme tehneetkin itsellemme kaupunkiloman, joten halusimme ottaa Berliinistä kaiken sen irti, jonka jalkamme kantoivat. Sunnuntaina päätimme kokeilla metroa ja ajelimme ympäri kaupunkia ihan vain ikkunasta maisemia ihaillen.

Tulemme takaisin Berliiniin, kun puutarhat kukkivat ja puistot tarjoavat varjoisia levähdyspaikkoja. Sitä ennen käväisemme parin viikon matkan New Yorkissa ja Philadelphiassa kesäkuussa..siitä myöhemmin.