Tein viikon verran yhtä Kassia, johon tuli vetoketju erillisessä lipareessa. Pähkäilin aikani miten ompelen koneella vuoren kiinni ja lopulta kiinnitin sen käsin. Löydän kyllä vielä ratkaisun tuohonkin ongelmaan ja ompelen vuoren koneella, vaikka esteenä olisikin vetoketju. Tavallinen vetoketju suoraan kassiin kiinnitettynä ei tuota vaikeuksia, mutta erillisen lipareen kanssa tulee mutka matkaan. ENkä ole koskaan ollut mikään ompelija - käsityönopettajani kääntyisi haudassa jos tietäisi minun ompelevan muutakin kuin nukelle hameita. En osannut koulussa tehdä yhtään mitään.
Sininen laukku, jossa toinen puoli on ommeltu vaakatasoon ja toinen puoli pystyyn ja molemmilla puolilla on taskut. Tässä näkyy farkkujen pieni sisätasku ja toisella puolella on miestenpaidasta leikattu rintatasku.
Pystyraidoitus ja miestenpaidan tasku.
Saksan valtavat tulvat ja rankkasateet Ovat tuhonneet tuhansien ihmisten kodit ja elämän. Jo toisen kerran 10 vuoden sisällä. Meillä oli torstaina mieletön rankkasade, Jota kesti tunnin. Viemärit eivät pystyneet ottamaan sitä vesimäärää vastaan, joka taivaalta ropisi lyhyessä ajassa. Minä juoksin riepujen ja pyyhkeiden kanssa ikkunasta toiseen, kun vanhoissa ikkunoissamme on vielä tinaukset lasien väleissä ja vesi valui norona keittiön seinää pitkin ja mikro sekä muut elektroniset koneet olivat jäädä veden alle. Kellarissa on seinä märkänä ja lattialle tuli jostain ihme reiästä vettä, mutta muuten säästyimme vaurioilta. 10 minuutin ajan pihanurmi muistutti talvista luistinrataa; valtavat rakeet jäivät nurmelle ja kaikki oli valkoista. Taivas musta kuin yö. Tunnelma oli aavemainen. Kaupungissa autot parkkipaikoilla jäivät aivan kattoa myöten veden alle. Jakubin ravintola koki jonkinlaisen ihmepelastuksen, sillä vesi pysähtyi 30 cm ulko-ovesta, vaikka ympärillä olevat kaupat ja rakennukset tulvivat. Yhdestäkin kaupasta joutui henkilökunta pelastautumaan takaikkunan kautta pienen vauvan kanssa ja kaikki lastenvaatteet ja tavarat kelluivat vedessä. Myyntikelvotonta tavaraa....ja kauppa oli juuri avattu! Vettä tuli taivaalta niin mielettömällä vauhdilla, etteivät ihmiset ehtineet tehdä mitään. Metsä muuttui järveksi tunnin sisällä. Ajoin töihin iltapäivällä ja luulin, että olin eksynyt väärään paikkaan. Tiet olivat kuin jokia ja metsästä puuttuivat vain vedessä uivat kalat.
Sää viileni välittömästi rankkasateen jälkeen ja nyt on vain 16 astetta. Pilvet ja sininen taivas vuorottelevat, mutta lämpöasteet eivät vielä helli meitä. On aivan käsittämätöntä kuinka nopeasti sää vaihtelee. ensin tulivat hirvittävät helteet pariksi päiväksi, sitten kostea kuumuus ja sen perään rajut ukkoset ja sateet. Ja nyt on kylmää kuin huhtikuussa.
Minä odottelen taas vieraita. Sisareni poika tulee kavereittensa kanssa kylään. Mukava saada nuorisoa taloon. Sitten tulee Guido takaisin kotiin 4 viikon työmatkalta ja viettää kuukauden kotona - tai siis töissä Saksassa lähteäkseen elokuun alussa Italiaan kahdeksi viikoksi. Ja sitten onkin enää 3 viikkoa meidän Italian matkaamme. Ja kesä on ohi! Kesä on kuin aavistus. Ennen kuin tajuammekaan se on ohi muistoina valokuvissamme ja kertomuksissamme. Ja taas odotamme uutta kesää.
Sitä ennen nautin jokaisesta päivästä ja jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää Julian, Miian ja Iidan kanssa. Selitin Iidalle puhelimessa teltan rakentamista. En ollut aivan varma tietääkö Iida mikä on teltta ja sanoin sen hänelle saksaksi varmuuten vuoksi. Iida tuhahti ja sanoi minulle saksaksi: Mummi, ich weiss was ein Zelt auf Finnisch ist; es ist Teltta!
Olen iloinen siitä, että Iida ymmärtäää niin hyvin suomea. Puhun koko ajan hänelle suomea ja hän vaikka hän vastaakin saksaksi, hän tietää äärettömän paljon suomalaisia sanoja, joita olen ehkä vain kerran käyttänyt. Kerroin hänelle meneväni kampaajalle ja kysyin tietääkö hän mikä kampaaja on. Iida vastasi heti, että se on Friseur.
Julian kohdalla odotamme jännityksellä millä kielellä hän sanoo ensimmäisen sanansa. Joskus häneltä tulee suusta sana, joka muistuttaa äärettömän paljon "äitiä", mutta on vaikea vielä sanoa tarkoittaako hän todella sitä mitä me ymmärrämme hänen sanovan. Hän on kolme kertaa viikossa hoidossa minun luonani ja yhtä paljon puolalaisen isoäitinsä luona ja silloin tällöin italialainen isoisä juttelee italiaksi hänen kanssaan. Hän on ravintolalapsi, joka viettää joka päivä aikaa isänsä ravintolassa ja on tottunut nukkumaan milloin missäkin, kunhan ympärillä on tutut ihmiset. Hän nauraa ja puhuu ja on äärettömän iloinen ja tasapainoisen oloinen ihmisen alku. Kun hänelle annetaan kirja väärinpäin käteen, hän katsoo sitä hetken ja kääntää sen toisinpäin. Mummin ylpeyden aihe!!!
Miiasta on tullut varsinainen hurmuri. Hänen ihanat tummat kiharat hiukset Ovat aina jotensakin sotkussa ja hän juoksee vauhdilla yhdestä huoneesta toiseen ja nauraa ja hihkuu onnesta. Hän on tomera pieni neiti, joka ilmoittaa Oman tahtonsa hyvin selvästi. Hän on kuin Katja-mummi. Samanlaiset ilmeetkin kuin mummilla, varsinkin silloin, kun Asiat eivät mene hänen mielensä muaan. Hän napauttaa suunsa kiinni ja vilkaisee kulmakarvojensa alta aivan kuin Katja-mummi. Lapsi-parka jos hänellä on yhtä itsepäinen luonnekin!! Tai sitten hän raivaa tiensä eteenpäin ja etenee Saksan ensimmäiseksi suomalais-saksalaiseksi kansleriksi.
