sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

BAD SASSENDORF

Hemmotteluviikonloppu. Hierontaa ja untia, hyvää ruokaa ja taas uintia. Oikeastaan lähdimme naapurini Uschin kanssa Bad Sassendorfiin, koska hänen tuttavansa oli siellä yhdessä niistä kuudesta klinikasta kuntoutettavana moottoripyöräonnettomuuden jälkeen. Päätimme yllättää hänet ja soitimme etukäteen vain kuullaksemme, ettei hän ole juuri silloin tulossa kotiin. Klinikalla on varsin merkilliset säännöt. Mieleen tuli kuva entisestä koulustani, raittiusopistosta, jossa vietin 3 vuotta ja jonka ovet suljettiin iltaisin klo 20.00 niin, ettei kukaan päässyt ulos eikä sisään. Klinikan ovet suljetaan tuntia myöhemmin. Aamupala on 8.15-9.00 välillä ja jos siihen aikaan sattuu olemaan hoito, aamupalan voi siirtää seuraavaan aamuun!!! Ympärillä on ihania pieniä ravintoloita ja kahviloita, joihin hyväjalkaiset pääsevät kätevästi aamupalalle, jos klinikan aamupalasta myöhästyy, mutta miten lähtee yksinoleva pyörätuolilainen, varsinkin, jos taivaalta tulee vettä kuin saavista kaatamalla? Tuttavamme kädet katkesivat onnettomuudessa ja pyörätuolilla liikkuminen on entistä hankalampaa...Lisäksi useat hoidot ilmoitetaan "anteeksi-unohdimme-sanoa-että-5minuutinkuluttua-on-hoito" - tyyliin. Siinä sitten jätetään lounas lautaselle ja lähdetään kärräilemään hoitoon, joka saattaa olla toisessa rakennuksessa, jonne rullaamiseen kuluu 20 minuuttia ja kun vihdoin on päässyt perille, hoitoaika on ohi ja käteen annetaan vain lappu, jossa on aika uuteen hoitoon.

Tunsimme olevamme taivaan enkeleitä, kun putkahdimme yllättäen pieneen huoneeseen. Lauantaista maanantaihin kiersimme kylpyläkylän kaikki pienet ravintolat ja kahvilat ja nautimme aamupalan ja lounaan välillä kahvit, kakut ja jäätelöt niin, että iltaisin uima-altaassa tuntui kuin kivi olisi heitetty veteen!


suurin osa keskustan rakennuksista oli todella vanhoja fachwerk-tyyppisiä taloja, jotka oli kunnostettu ravintoloiksi tai putiikeiksi (ja niitä kylässä riitti jokaiseen makuun).Kaupunki tuntuu elävän klinikalle tulevien potilaiden omaisista.Mitä muutakaan voi tehdä, kun työntelee pyörätuolia tai hissuttelee rollaattorilla kulkevan vierellä? Siinä ehtii katsella monen näyteikkunan tuotevalikoiman.

Bad Sassendorf on kuuluisa myös suolavedestään. (http://www.soletherme-badsassendorf.de/) Maan alle on kaivettu suolaluola, jonka ilma tekee hyvää erityisesti hengitystiesairaille ja astmaatikoille. Kylän keskustassa on merkillisennäköinen puinen rakennelma, jonka läpi kulkiessa tunnelma on kuin merenrannalla kävellessä.

 Gravierwerk eli suolatalo, jonka läpi kävellessä kuulee seinien ulkopuolelta tippuvan veden. Vesi kerää suolaa seiniin, jotka on rakennettu jonkinlaisista risuista.
Bad Sassendorfista ovat ensimmäiset maininnat jo 1160-luvulla, jolloin Kölnin arkkipiispa Philip I von Heinsberg luovutti St. Walburgin luostarille tuotteita, kuten mm. suolatalon (donum salinam).1370 sai Bad Sassendorf kaupunkioikeudet ja 1817 kaupungista tuli terveyskylpylä suolansa ansiosta. 2500- 4000 tonnia suolaa tuotettiin maan alta ja parikymmentä vuotta myöhemmin puiset kylpyammeet kaupungin keskustassa olivat alku varsinaiselle kylpylätoiminnalle. 1934 suolantuotanto pikkuhiljaa lopetettiin.

 Kaupunki vilisi kissoja, ehkä siksi myös kissapatsaat suolatalon molemmilla puolilla. Pieniä patsaita oli piilotettu pensaiden ja puiden alle ja vierille. Aina jostain löytyi kettu tai hanhiemo poikasiensa kanssa. Kaikkialla oli pieniä eläinaiheisia patsaita.

 Kaivo/suihkulähde, jossa kaikki osaset liikkuvat, kun vesi täyttää - sitten joskus kesäsäällä - suihkulähteen.Nyt ei kevät vielä ollut niin pitkällä, että puut olisivat olleet edes hiirenkorvalla, mutta narsissit kukkivat jo purojen rannoilla. Kotiin tultuamme lämpötila nousi 25 asteeseen ja Kölnissä alkoivat pensaat työntää vihreää silmua esille.
 Kevään tulon tietää siitä, että
- tiet täyttyvät lantaliejusta, jota kärrätään pelloille haisemaan
- lammaslaumat toimivat automaattisina autonpesijöinä, kun autolla eksyy keskelle satapäistä lammaslaumaa
- naapurit käynnistävät ensimmäistä kertaa ruohonleikkuukoneensa
- puutarhakeskuksista ei löydä tyhjää parkkipaikkaa

Tänään on perhesunnuntai ja varma keväänmerkki on se, kun Iida koristelee talon edessä olevan pikkupuun pääsiäismunilla!

Iloista kevätsunnuntaita kaikille.

3 kommenttia:

Tilkunviilaaja kirjoitti...

Kivan oloinen käyntipaikka. Kissapatsas puhutteli erityisesti! Ehkä voimme tavata kun tulet Suomeen.

Anjuusa kirjoitti...

Tintti, siun kirjotustapas tekkee nii hyvää sydämelle että......

Täällä melkoiset sohjokelit, se tietää kevättä, ja tänäänhän on just kevätpäiväntasaus !

elämää Saksalaismetsissä kirjoitti...

Mukava kuulla, että iloitset kertomuksista. Seuraava juttu käsittelee Münsteriä.