Koulu on alkanut

160.000 ekaluokkalaista on aloittanut viime viikolla vähintään 10 vuotta kestävän koulutiensä Nordrhein-Westfahlenin (NRW) alueella. Perinteiseen tapaan ekaluokkalaiset saavat ns. koulupussin, joka on kartionmuotoinen, pahvinen putkilo, täynnä koulutavaroita, makeisia, hedelmiä ja ehkä joku lelukin. Tänä vuonna kuulemma yksi pahvinen "Schultüte" ei ole riittänyt. Enää eivät vanhempien itsetehon kohotukseksi riitä Porsche autotallissa, lomahuvila Karibialla tai 25 metrinen uima-allas takapihalla vaan oman erinomaisuuden ja varakkuuden ulosnäkyminen on laajennettu ekaluokkalaisten koulupussin sisällön laajentamiseen niin, ettei lapsiparka pysty edes itse kantamaan monikiloista hökötystä.

Koulupussin eli Schultüten perinne lähtee jo 1810-luvulta Sachsenista ja Thüringeristä, jossa lasten ensimmäinen koulupäivä haluttiin tehdä mahdollisimman "makeaksi". Ensimmäiset koulupussit olivatkin lähinnä karamelleilla ja hedelmillä täytettyjä ja niitä kutsuttiin myös sokeripusseiksi. Tarina kertoo, että Jenan ja Leipzigin alueilla lapsille kerrottiin opettajien pihalla kasvavasta koulupussipuusta. Kun puun hedelmät eli koulupussit olivat valmiita, olivat myös lapset valmiita aloittamaan koulunsa. Monet ovat unohtaneet, että tapa on lähtöisin juutalaisesta yhteisöstä, jossa lapsille annettiin koulun alkamisen muistoksi Psalmin sanat: "Sinun sanasi ovat suussani hunajaakin makeammat" ja pussiin laitettiin makeita itseleivottuja kirjainkeksejä. Tapa oli tunnettu aluksi vain suurkaupungeissa Itä-Saksan puolella ja vasta 1950 luvulla se laajeni myös länsi-Saksaan ja on yhä vielä käytössä lähinnä saksaa puhuvilla alueilla. Paitsi, ettei kukaan enää taida ajatella taustalla olevaa raamatullista perinnettä vaan pussit ovat muuttuneet eräänlaisiksi vanhempien statussymboleiksi kännyköiden, kommunikaattoreiden ja laptoppien lahjavuoriksi.

Koulun alkaminen maksaa. Mikään ei ole ilmaista. Tutkimuksen mukaan vanhempien kukkaro kevenee 160 euron verran koulutarvikkeisiin ekaluokkalaiselle. Opettajien lähettämä lista tavaroista, joita lapsi ensimmäisen vuoden aikana tarvitsee, on pitkä ja vaikka opettaja ei saakaan ehdottaa kalleimpia mahdollisia vihkoja tai kyniä, isovanhemmat, tädit ja muut sukulaiset auttavat onneksi useimmissa tapauksissa tämän listan toteuttamisessa. Jokainen haluaa tietenkin ensimmäisen lapsenlapsensa tai lapsensa koulutien alkavat mahdollisimman hyvin eikä kukaan halua, että lasta kiusataan sen takia heti ensimmäisenä päivänä, ettei hänellä ole "merkkikynää" tai "merkkipenalia" saati oikeanlaista reppua (joka sekin maksaa usein 100 eurosta ylöspäin!).

CDU ja SPD ovat ehdottaneet ns. koulupuvun käyttöönottoa. Ei mitään Englantilaisen sisäoppilaitoksen mukaista sinistä hame-pusero-polvisukka yhdistelmää vaan jotain yhtenäistä, yksinkertaista ja mukavaa vaateparia, joka yhdistäisi myös koululaiset omaan kouluunsa ja loisivat samalla ryhmäkuuluvuutta. Mielestäni ihan hyvä idea. Meidän alueellamme, täällä Kürtenissä oppilaat ehdottivat itse parisen vuotta sitten jonkinlaisen koulupuvun käyttöä vetoamalla siihen, ettei ketään enää syrjittäisi merkkivaatteiden puuttumisesta. He olivat jopa itse suunnitelleet kouluasun. En tiedä miksi idea ei sitten toteutunutkaan. Kouluasu voisi olla farkut ja samanlainen pusero, villapaita, pusakka tai joku muu vaatekerta, joka olisi kaikille samanvärinen ja samanmerkkinen. Pienillä yksityiskohdilla voisi jokainen korostaa itseään jos välttämättä haluaa erottua "massasta".

Taidanpa aloittaa tästä Iidan kouluasun ompelemisen. Eihän sitä tiedä vaikka SPD ja CDU olisivat siihen mennessä saaneet ideansa läpi. Toivoisin ainakin. Välttääksemme koulukiusaamista pelkkien vaatekappaleiden takia.

Saksalainen sairaala - WAU

Paluu arkeen - tai ainakin kotiin - viikon sairaalassaolon jälkeen tuntuu ihanalta. Oma sänky, oma mies vieressä, oma kissa jalkojen päällä ja omat seinät ympärillä ja vointikin tuntuu ihan toiselta kuin sairaalan kalvakkaassa ympäristössä. Siitä huolimatta, että

-hoito Essenin Uniklinikalla oli ensiluokkaista
- mieshoitajat valittu varmaankin ulkonäön perusteella
- lääkärit ystävällisiä ja avuliaita ja aina valmiina selittämään mitä milloinkin on tehty ja tullaan tekemään
- hoitajat ylen ystävällisiä
-ruoka tuotiin sänkyyn
-kipulääkettä tarjottiin aina kun vain halusi, koska kuulemma sillä tavalla vaivainen ruumis lähtee paremmin taas käyntiin kuin kivuliaana ja vaikeroivana
-aina joku pistäytyi katsomassa, että voimme hyvin (minä ja huonekaverini = maksasyöpäpotilas)
-36 tunnin työrupeamankin jälkeen lääkärit jaksoivat vitsailla verikokeilla, joita tarvittiin keittiön verilettujen valmistukseen
-naurettuamme itsemme kipeiksi, yöhoitaja toi "cocktailit" nauraen, kun huoneestamme oli kuulunut niin kova kikatus, ettei hän uskonut meidän pystyvän nukkumaan ilman kipulääkettä
- lähtiessäni lääkärit ja hoitajat tulivat kädestä pitäen toivottamaan pikaista paranemista

Kaikenkaikkiaan Essenin Yliopistollinen sairaala vaikutti todella pätevältä ja hyvältä sairaalalta. Saksassa sairaaloita vertaillaan ja potilaat vaihtavat mielipiteitä eri sairaaloiden palveluista ja tietenkin hoidoista ja hoidon laadusta. Niistä voi lukea sairaaloiden mielipidepalstoilta ja sairaalat antavat potilaalle tämän lähtiessä sairaalasta monisivuisen kyselylomakkeen täytettäväksi hoitajien ystävällisyydestä, ruuan laadusta, hoidosta, lääkäreiden käyttäytymisestä ja tiedottamisesta jne. Lisäksi sairaala pitää arvostella hotellien arvosteluasteikolla yhdestä tähdestä viiteen. Annoin Essenin Uniklinikalle 5 tähden verran pisteitä.

Kenties voin nyt pitää muutaman vuoden tauon ennen kuin pääsen "nauttimaan" sairaala-hotellin palveluista uudelleen. Toivon tietenkin, ettei minun enää koskaan tarvitsisi palata sinne, että kystat maksan ympärillä eivät enää kasvaisi, mutta näin ei tilanne taida olla. Sukuamme rasittava polykystinen maksasairaus on tosiasia, mutta terveillä elämäntavoilla ja henkisellä hyvinvoinnilla voin edesauttaa että kystien kasvu hidastuu. En saanut mitään ruokarajoituksia, mutta alkoholia pitää nyt ensimmäiset 3-4 viikkoa välttää kokonaan. Muutama lasillinen viiniä silloin tällöin ei ole pahasta. Enää 4 pientä reikää vatsassa muistuttaa kystien poistosta. Malliksi minusta ei enää taida olla, mutta pääasia, että painostava tunne vatsassa helpotti.

Olen kotona ja nautin kaikessa rauhassa kirjoista, joita en ole ehtinyt pitkään aikaan lukea. Kävin suomalaisen tyttökaverini luona eilen ihailemassa hänen uskomattoman kauniita tilkkutöitään - taideteoksia suoraan sanoen - ja lainasin Leena Lehtolaisen kirjan, joka houkuttaa minua taas lukemaan. On ihanaa, kun on näitä suomalaisiakin ystäviä tässä lähistöllä. Guido lähti tänä aamuna viikoksi Itävaltaan töihin, kun oli siirtänyt lähtöään parilla viikolla nähdäkseen, että leikkaus menee hyvin ja pärjään kotona yksin.

Saksan politiikassa kiehuu ja kuohuu kaikkiin suuntiin. Poliitikot jättävät paikkojaan milloin mistäkin syystä. Pahimmat sammakot on päästellyt suustaan ex- senaattori Thilo Sarrazin, joka on myös Bundesbankin puheenjohtaja ja SPD-puolueen jäsen. Enemmänkin Sarrazin kuuluu äärilaitaan oikeistopiireissä ja äärioikeisto sekä uusnatsit olisivat milloin vain valmiita ottamaan Sarrazin riveihinsä. Hänen kirjansa " Deutschland schafft sich ab " (vapaasti käännettynä Saksa katoaa) on aiheuttanut viime viikkoina poliittisen ristiaallokon, jossa on vaadittu Sarrazinin eroa sekä puolueesta että johtavalta paikalta Saksan Pankin puheenjohtajan tehtävästä. Erottaa häntä ei olisi voinut, koska ei ole tapahtunut mitään virhettä. Hänen mielipiteensä juutalaisten geeneistä ja Saksan ulkolaispolitiikasta (muslimit ovat kaikki samanlaisia, täyttävät maan ja täyttävät Saksan epäsopivalla "materiaalilla") ovat tehneet hänestä Saksan kiistellyimmän henkilön. Jokainen voi sanoa mielipiteensä, mutta kun politiikan huipulla oleva lähtee laukomaan mielipiteitä aiheesta, joka on täysin vastakkainen Saksan hallituksen mielipiteen kanssa, on tietenkin odotettavissa äläkkä, joka ei laannu ennenkuin pahempaa kansankiihotusta on ehtinyt tapahtua.

Miksi ihmeessä joka ikisessä maassa aina ongelmien tullessa vedotaan "ulkomaalaisiin"? Niin Suomessa kuin Saksassakin. Ketä ovat nämä kummalliset "ulkomaalaiset", jotka vievät työt maan omilta kansalaisilta? Kun Saksa tarvitsi työvoimaa, turkkilaiset, italialaiset ja kreikkalaiset ryntäsivät apuun. he tekivät kaiken sen mitä saksalaiset eivät tehneet. He kotiutuivat tänne, perustivat perheet, lapset kasvoivat saksalaisissa kouluissa, eivät enää edes puhuneet vanhempiensa kieltä ja sitten yhtäkkiä, kun talouskriisi poisti työpaikat, saksalaiset olivat barrikaadeilla vaatimassa "ulkomaalaisten" lähettämistä takaisin sinne mistä tulivatkin - 30 vuotta sitten.

Ongelmana on se, etteivät nämä saksalaiset räyhääjät ja suuriäänisesti kailottavat työttömät ole edes halukkaita lähtemään töihin. Eivät he rupea tekemään yhdellä eurolla töitä, kun sosiaalitoimisto maksaa paremmin siitä, etteivät he tee mitään.

En usko, että tilanne on SUomessa yhtään sen erilaisempi. Minä olen täällä "ulkomaalainen" ja kuulun samaan kastiin kuin nämä Italiasta, Kreikasta ja Turkista tulleet työntekijät. Erona on se, että minä en erotu ulkonäköni puolesta saksalaisista.

Niin kauan kuin Suomessa asuvat "ulkomaalaiset" näyttävät suomalaisilta, heidänkin tilanteensa on toinen. Annappas olla, kun tämä tuleekin Somaliasta tai Thaimaasta poimimaan marjoja tai kantamaan lautoja rakennustyömaalle, kriisin kohdatessa heitä ollaan heittämässä ensimmäisenä pois, vaikka he samanarvoisina ihmisinä tekisivät yhtä ahkerasti töitä kuin pellavapäinen Pekka,Jukka tai Pasi.

Mikä antaa meille ihmisille oikeuden tehdä toisesta ihmisestä ala-arvoisemman kuin toisesta?