160.000 ekaluokkalaista on aloittanut viime viikolla vähintään 10 vuotta kestävän koulutiensä Nordrhein-Westfahlenin (NRW) alueella. Perinteiseen tapaan ekaluokkalaiset saavat ns. koulupussin, joka on kartionmuotoinen, pahvinen putkilo, täynnä koulutavaroita, makeisia, hedelmiä ja ehkä joku lelukin. Tänä vuonna kuulemma yksi pahvinen "Schultüte" ei ole riittänyt. Enää eivät vanhempien itsetehon kohotukseksi riitä Porsche autotallissa, lomahuvila Karibialla tai 25 metrinen uima-allas takapihalla vaan oman erinomaisuuden ja varakkuuden ulosnäkyminen on laajennettu ekaluokkalaisten koulupussin sisällön laajentamiseen niin, ettei lapsiparka pysty edes itse kantamaan monikiloista hökötystä.
Koulupussin eli Schultüten perinne lähtee jo 1810-luvulta Sachsenista ja Thüringeristä, jossa lasten ensimmäinen koulupäivä haluttiin tehdä mahdollisimman "makeaksi". Ensimmäiset koulupussit olivatkin lähinnä karamelleilla ja hedelmillä täytettyjä ja niitä kutsuttiin myös sokeripusseiksi. Tarina kertoo, että Jenan ja Leipzigin alueilla lapsille kerrottiin opettajien pihalla kasvavasta koulupussipuusta. Kun puun hedelmät eli koulupussit olivat valmiita, olivat myös lapset valmiita aloittamaan koulunsa. Monet ovat unohtaneet, että tapa on lähtöisin juutalaisesta yhteisöstä, jossa lapsille annettiin koulun alkamisen muistoksi Psalmin sanat: "Sinun sanasi ovat suussani hunajaakin makeammat" ja pussiin laitettiin makeita itseleivottuja kirjainkeksejä. Tapa oli tunnettu aluksi vain suurkaupungeissa Itä-Saksan puolella ja vasta 1950 luvulla se laajeni myös länsi-Saksaan ja on yhä vielä käytössä lähinnä saksaa puhuvilla alueilla. Paitsi, ettei kukaan enää taida ajatella taustalla olevaa raamatullista perinnettä vaan pussit ovat muuttuneet eräänlaisiksi vanhempien statussymboleiksi kännyköiden, kommunikaattoreiden ja laptoppien lahjavuoriksi.
Koulun alkaminen maksaa. Mikään ei ole ilmaista. Tutkimuksen mukaan vanhempien kukkaro kevenee 160 euron verran koulutarvikkeisiin ekaluokkalaiselle. Opettajien lähettämä lista tavaroista, joita lapsi ensimmäisen vuoden aikana tarvitsee, on pitkä ja vaikka opettaja ei saakaan ehdottaa kalleimpia mahdollisia vihkoja tai kyniä, isovanhemmat, tädit ja muut sukulaiset auttavat onneksi useimmissa tapauksissa tämän listan toteuttamisessa. Jokainen haluaa tietenkin ensimmäisen lapsenlapsensa tai lapsensa koulutien alkavat mahdollisimman hyvin eikä kukaan halua, että lasta kiusataan sen takia heti ensimmäisenä päivänä, ettei hänellä ole "merkkikynää" tai "merkkipenalia" saati oikeanlaista reppua (joka sekin maksaa usein 100 eurosta ylöspäin!).
CDU ja SPD ovat ehdottaneet ns. koulupuvun käyttöönottoa. Ei mitään Englantilaisen sisäoppilaitoksen mukaista sinistä hame-pusero-polvisukka yhdistelmää vaan jotain yhtenäistä, yksinkertaista ja mukavaa vaateparia, joka yhdistäisi myös koululaiset omaan kouluunsa ja loisivat samalla ryhmäkuuluvuutta. Mielestäni ihan hyvä idea. Meidän alueellamme, täällä Kürtenissä oppilaat ehdottivat itse parisen vuotta sitten jonkinlaisen koulupuvun käyttöä vetoamalla siihen, ettei ketään enää syrjittäisi merkkivaatteiden puuttumisesta. He olivat jopa itse suunnitelleet kouluasun. En tiedä miksi idea ei sitten toteutunutkaan. Kouluasu voisi olla farkut ja samanlainen pusero, villapaita, pusakka tai joku muu vaatekerta, joka olisi kaikille samanvärinen ja samanmerkkinen. Pienillä yksityiskohdilla voisi jokainen korostaa itseään jos välttämättä haluaa erottua "massasta".
Taidanpa aloittaa tästä Iidan kouluasun ompelemisen. Eihän sitä tiedä vaikka SPD ja CDU olisivat siihen mennessä saaneet ideansa läpi. Toivoisin ainakin. Välttääksemme koulukiusaamista pelkkien vaatekappaleiden takia.
Koulupussin eli Schultüten perinne lähtee jo 1810-luvulta Sachsenista ja Thüringeristä, jossa lasten ensimmäinen koulupäivä haluttiin tehdä mahdollisimman "makeaksi". Ensimmäiset koulupussit olivatkin lähinnä karamelleilla ja hedelmillä täytettyjä ja niitä kutsuttiin myös sokeripusseiksi. Tarina kertoo, että Jenan ja Leipzigin alueilla lapsille kerrottiin opettajien pihalla kasvavasta koulupussipuusta. Kun puun hedelmät eli koulupussit olivat valmiita, olivat myös lapset valmiita aloittamaan koulunsa. Monet ovat unohtaneet, että tapa on lähtöisin juutalaisesta yhteisöstä, jossa lapsille annettiin koulun alkamisen muistoksi Psalmin sanat: "Sinun sanasi ovat suussani hunajaakin makeammat" ja pussiin laitettiin makeita itseleivottuja kirjainkeksejä. Tapa oli tunnettu aluksi vain suurkaupungeissa Itä-Saksan puolella ja vasta 1950 luvulla se laajeni myös länsi-Saksaan ja on yhä vielä käytössä lähinnä saksaa puhuvilla alueilla. Paitsi, ettei kukaan enää taida ajatella taustalla olevaa raamatullista perinnettä vaan pussit ovat muuttuneet eräänlaisiksi vanhempien statussymboleiksi kännyköiden, kommunikaattoreiden ja laptoppien lahjavuoriksi.
Koulun alkaminen maksaa. Mikään ei ole ilmaista. Tutkimuksen mukaan vanhempien kukkaro kevenee 160 euron verran koulutarvikkeisiin ekaluokkalaiselle. Opettajien lähettämä lista tavaroista, joita lapsi ensimmäisen vuoden aikana tarvitsee, on pitkä ja vaikka opettaja ei saakaan ehdottaa kalleimpia mahdollisia vihkoja tai kyniä, isovanhemmat, tädit ja muut sukulaiset auttavat onneksi useimmissa tapauksissa tämän listan toteuttamisessa. Jokainen haluaa tietenkin ensimmäisen lapsenlapsensa tai lapsensa koulutien alkavat mahdollisimman hyvin eikä kukaan halua, että lasta kiusataan sen takia heti ensimmäisenä päivänä, ettei hänellä ole "merkkikynää" tai "merkkipenalia" saati oikeanlaista reppua (joka sekin maksaa usein 100 eurosta ylöspäin!).
CDU ja SPD ovat ehdottaneet ns. koulupuvun käyttöönottoa. Ei mitään Englantilaisen sisäoppilaitoksen mukaista sinistä hame-pusero-polvisukka yhdistelmää vaan jotain yhtenäistä, yksinkertaista ja mukavaa vaateparia, joka yhdistäisi myös koululaiset omaan kouluunsa ja loisivat samalla ryhmäkuuluvuutta. Mielestäni ihan hyvä idea. Meidän alueellamme, täällä Kürtenissä oppilaat ehdottivat itse parisen vuotta sitten jonkinlaisen koulupuvun käyttöä vetoamalla siihen, ettei ketään enää syrjittäisi merkkivaatteiden puuttumisesta. He olivat jopa itse suunnitelleet kouluasun. En tiedä miksi idea ei sitten toteutunutkaan. Kouluasu voisi olla farkut ja samanlainen pusero, villapaita, pusakka tai joku muu vaatekerta, joka olisi kaikille samanvärinen ja samanmerkkinen. Pienillä yksityiskohdilla voisi jokainen korostaa itseään jos välttämättä haluaa erottua "massasta".
Taidanpa aloittaa tästä Iidan kouluasun ompelemisen. Eihän sitä tiedä vaikka SPD ja CDU olisivat siihen mennessä saaneet ideansa läpi. Toivoisin ainakin. Välttääksemme koulukiusaamista pelkkien vaatekappaleiden takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti