keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Takapakkia

Friedhelm osaa nauttia elämästään - only cat can enjoy his life like this

Minun olisi pitänyt ottaa yhtä rennosti kuin Friedhelm ottaa, mutta ihmisillä on tapana poimia ympäristöstään häiritseviä tekijöitä, jotka ehkäisevät rentoutumisen.  Pyykit likakorissa piti vielä kellariin, vaikka lääkäri oli kieltänyt nimenomaan raskaiden taakkojen kantamisen. MUTTA olinhan kotona ja minulla oli AIKAA...siispä ihan noin sivumennen kiikutin pyykit koneeseen, pyyhkäisin lattiat kostealla, kun kissankarvat pyörivät nurkissa, leivoin pullaa, kun nyt vihdoinkin siihen oli aikaa ja halusin nähdä lapsenlapseni, joten ajoin autolla tervehtimään häntäkin. Paluumatkalla poikkesin isoäidin luona vanhainkodilla viemässä hänellekin lämpimiä pullia. Kotiin tullessa olin aika poikki. Sunnuntaina nousi kuume. Maanantaina kurja olo jatkui ja menin vapaaehtoisesti kylässä olevalle lääkärille, kun omalääkärini oli Kiinassa lomalla.

Lääkäri soitti illalla kotiin: Maksa-arvot olivat koholla ja tulehdusarvot samoin. Sain heti lähetteen takaisin sairaalaan. Onneksi ei tarvinnut jäädä sinne vaan antibioottien määrämisen jälkeen pääsin lähtemään kotiin. Torstaina pitää käydä uudelleen tässä meidän kylän lääkärillä ottamassa verikokeet ja soittaa uniklinikalle tulokset. Olen tänään levännyt enkä pessyt yhtään lattiaa.. Tosin en pystyisikään, kun mies keskeytti työmatkansa ja ajoi eilen Itävallasta takaisin kotiin kuultuaan sairaalaanmenostani. Tämän päivän hän on istunut vahdissa sänkyni vieressä ja toteuttaa pienimmänkin toiveeni. Tunnen olevani prinsessa, mutta vähän kaikertaa sisuksiani kun en pääse ompelemaan..

Lupaan kuuliaisesti totella hänen käskyään ja pysyttelen pari päivää rauhallisesti kotona enkä siivoa enkä kirjoita liian montaa kirjettä enkä ompele. On totta, että jos en anna itselleni aikaa parantua, kestää viikkoja ennen kuin selviän työkuntoon. Vaikka minusta koko operaatio tuntuukin niin "pieneltä", kun ei ole vatsan poikki kulkevaa haavaa, sisuskalujani on sorkittu niin perusteellisesti, että niiden takaisinasettuminen vie aikansa ja sitä aikaa minulla on nyt oltava. Kaikki neljä haavaa ovat parantuneet ulkonaisesti hyvin, mutta joku pieni tulehdus vatsassani kuitenkin on ollut, kun kuume nousi.

Makaamme nyt Friedhelmin kanssa molemmat sohvalla ja olemme vain.


Ei kommentteja: