Syksyinen kävelylenkki saksalaismetsässä

Ilma oli aivan uskomattoman kaunis, lämmin ja tuoksui syksylle. Töiden jälkeen oli aivan pakko päästä ulos.Ilma oli raitis hengittää ja ympäristö kuin satukirjasta. Auringonsäteet siivilöityivät puiden läpi, polku oli pehmeä kulkea ja metsä hiljainen. Saksalainen metsä ei tuoksu samalla tavalla kuin suomalainen metsä, mutta tunnelma on rauhoittava. Tapasin erään etelä-saksasta lähtöisin olevan naisen, joka kertoi suurista metsistä Schwarzwaldissa ja niiden upeasta villistä tunnelmasta. Sanoin, että minulle riittää aivan hyvin tämä kotoinen metsä, vaikka olenkin tottunut laajoihin "villimetsiin" omassa maassani. Hän kysyi mistä olen oikeasti kotoisin, sillä puheestani kuultaa aksentti, jota monet eivät oikein osaa sijoittaa minnekään. Sanoin tulevani Suomesta ja hän innostui heti suomalaisesta luonnosta. Hänen miehensä on kuulemma käynyt Nokian takia Suomessa. Kerroin, että Nokia on oikeasti pieni kylä ja tunnettu autonrenkaista ja kumisaappaista, mutta Euroopassa Nokia mielletään vain kännyköiksi.

Maisemat ovat hyvin avarat, kumpuilevat ja vihreät. Kaikkialla viljellään maissia, vehnää, pidetään karjaa laitumilla ja lampaita ja hevosia.

Metsäpolku vie hiljaisen metsän läpi. Alue on rauhoitettu ja vilisee villisikoja ja kauriita lehmistä ja hevosista puhumattakaan.

Puusto eroaa huomattavasti suomalaisesta metsästä, aluskasvillisuus puuttuu osittain lähes kokonaan. Sieniä löytyy melkoisesti, mutta kaikki eivät ole syötäviä ellei sitten halua myrkyttää miestään....

somia punalakkisia herkkusieniä, valkoisilla täplillä.

Vaanivat ne metsämiehet täälläkin eläimiä. En vain tiedä milloin on minkäkin lajin metsästyskausi. Viime viikolla paukuteltiin meidän kylän raitilla niinkuin villissä lännessä. En tiedä mitä lajia siellä metsästettiin. Kuulin vain huutoja: "Hiljaa!", joten en usko, että hirvimetsällä olivat.

Joulukuusia ensi jouluksi. Käymme silloin tällöin jo tarkastelemassa kuusiviljelmällä sopivannäköistä ja kokoista kuusta. Jos sattuu olemaan yhtä luminen talvi kuin viime jouluna, on mahdotonta enää löytää sopivaa kuusta, kun kaikki näyttävät vain valkoisilta lumikasoilta. Siksi kuusiin voi laittaa oman nimilappunsa jo tässä vaiheessa, kun kuusen muodosta saa jotain selvää. Talvella on sitten helppo käydä vain kaatamassa oma kuusi. Ellei joku muu ole iskenyt silmäänsä samaan kuuseen ja heittänyt minun lappusen pois...