Syksy saa minut aina ajattelemaan elämää enemmän kuin mikään muu vuodenaika. En ole koskaan surullinen tai lohduton syksyllä, vaan iloitsen siitä, että - useimmiten- kaunis,lämmin kesä on täyttänyt elämäni ja nyt voin rauhassa muistella kesän tapahtumia takkatulen loisteessa. Ja valmistautua vuoden kohokohtaan, Jouluun. Olen talvi-ihminen ja ehkä se johtuu siitä, että olen syntynyt tammikuussa, keskellä tulipalopakkasia.
Gestern habe ich nach langer Zeit meine gute Freundin getroffen. Es war ein super schöner Abend, ganz spontan passiert und wir haben unsere Sommererlebnisse erzählt, uns die Bilder gegenseitig gezeigt. Ich hatte so ein gefühl, als wäre ich selbst in Spanien gewesen und sie sagte, dass sie an einem Abend von Spanien, durch Italien nach Lappland gereist war. Ich finde den Herbst als ein passende Jahreszeit Freund zu treffen. Tasse Tee, Gläschen Wein, bischen Brot mit Käse aus Holland (!Super lecker) und einfach nur geniessen, dass es Freunde gibt.
Eilen soitti tyttökaverini (kaikki ikäänkatsomatta ovat TYTTÖkavereita) ja ehdotti tapaamista illaksi, kun meidän kauan suunnittelemistamme teatteri- ja kylpyläilloista ei ole tullut mitään. Spontaanit tapaamiset ovat joskus parempia kuin kauan suunnitellut tapahtumat. Olin luvannut olla kotona ennen häntä ja laittaa iltapalaa, mutta kuten niin usein, päädyimme kotiovelle yhtäaikaa, kun taas tuli töissä viivytyksiä. Iltapalan rakentamisesta ei tullut mitään, mutta onneksi hänellä oli keksipaketti mukana. Laitoimme teetä, paahtoleipää ja ihanaa hollantilaista Gouda-juustoa, joka maistuu "kirpeältä", mutta täyttää suun voimakkaalla tammimaisella maulla. Uskomattoman hyvää. Katselimme valokuvia Espanjasta, Italiasta ja Lapista. Nautimme yhdessäolosta ja hiljaisesta syysillasta, kun ulkona ropisi sade ja sisällä kynttilät loivat lämmintä tunnelmaa. Enempää ei tarvita hyvänolon saamiseen.
Ajoin eilen kirjavan metsän läpi. Viimeiset keltaiset, punaiset ja ruosteenruskeat lehdet saivat metsän hohtamaan, vaikka auringosta ei ollut tietoakaan. Oli pakko pysähtyä ottamaan valokuva, vaikka en tiennyt riittääkö valo muulle kuin omalle silmälleni. Metsä tuoksui maatuneille lehdille ja mullalle. Se muistutti uuden elämän alkamisesta, vaikka juuri nyt kaikki onkin maatumisvaiheessa. Siellä lehtien alla muhii kevättä varten uusi alku. Mikään ei kuole, muhii vain odottaen uutta kevättä.
Jopa tämänaamuinen harmaus tuntuu rauhoittavalta. Puut alkavat olla viime öisen tuulen jäljiltä täysin paljaita. nyt näkee hyvin niiden kauniit muodot. Kirkon edessä oleva puuvanhus näyttää todellakin vanhukselta. Sen käppyräiset oksat heiluvat rauhallisesti tuulessa ja se uhkuu voimaa koukeroistaan huolimatta.
Ich sehe jeden morgen den grossen Baum vor unserem Büro. Jetzt wenn alle bunte Blätter schon weg sind, sehe ich die merkwürdige Form des Baums; es sieht aus wie ein alter Mensch; krumme Knochen, gebeugte Haltung aber trotzdem stark gegen Sturm und Wind. Die Blätter fallen, aber nicht, weil diese Blätter alt geworden wären, sondern weil der Baum sich dadurch schützt. Das Baum hält eine Art Winterschlaf. Nichts stirbt ganz, die Natur schläft nur. Bis es wieder ein neuer Frühling kommt...
