Zell am See vai Dubai?

siinäpä kysymys. Olenko Itävallassa vai jossain arabivaltiossa? Katukuvan mukaan  sijoitun lähemmäs Dubaita kuin Eurooppaa, mutta maksuvälineenä kelpaa Euro ja hiekkaerämaan sijalla ympärillä kohoavat vuoret  ja edessä kimmeltää järvi. Tietenkin se voi olla fata morgana, joka häviää huomenna, kun herään uuteen päivään, mutta tällä hetkell katukuvan minihameiset naiset ovat selvästi vähemmistönä. Mustakaapuiset olennot vaeltavat pitkin kaupungin katuja ja kaikki - huom! KAIKKI kilvet ovat arabian kielellä. Otin hotellin aulasta esitteen eikä kielitaitoni riittänyt sen lukemiseen. Taisin avatakin sen väärinpäin.

On kesäaika - hiukan ennen Ramadaa ja puolet arabialaisista maailmankansalaisista ovat lähteneet lomalle kohti Itävaltaa. Venäläiset ovat löytäneet Suomen ja Arabit Itävallan ja Zell am Seen. Paikalliset liikemiehet, hotellinomistajat ja ravintoloitsijat ovat joutuneet taipumaan sen tosiasian eteen, että turistit tuovat rahaa, tulivat he sitten mistä maailman kolkasta tahansa. Palveluja on annettava kaikilla kielillä, kaikille kulttuureille sopivaksi. Hotellin henkilökuntaa on täydennetty arabiankieltä osaavilla mieshenkilöillä ja aamupalapöydässä on "Vakuutus siitä, että liha ja muut elintarvikkeet vastaavat islamin lakeja" - lappusia.

Naisista ei näy kuin silmäripset, ellei sitten silmiä peitä vielä valtavat aurinkolasit. Ne, jotka eivät ole pukeutuneet kokomustaan, maata laahaavaan kaapuun ovat sitten vetäneet pitkän talvipalttoon vaatekertojensa päälle. Lämpömittari lähenee 30 astetta, mutta Dubain 46 asteeseen verrattuna tämä on heille kai syksyn viileyttä.

Miten syödä jäätelöä, kun kasvojen edessä on lappu, joka peittää suun? Luulin, että naiset ottavat syödessään laput pois, mutta mitä vielä. Jäätelö työnnetään lapun alle, suurin piirtein kohti suuta ja lopputulos on sitten sama kuin jos antaisit vuoden vanhalle 3 jäätelöpallon tötterön ja katsoisit vierestä mitä menee suuhun ja mikä valuu viereen. Pöydät ja pöydän aluset ovat yhden arabinaisseurueen jäljiltä paratiisi nälkäisille koirille ja kissoille. Kaikki ruoka on lattialla ja pöydillä. Hotellin henkilökunnan mukaan huoneet remontoidaan suurinpiirtein jokaisen vieraan jäljiltä. Roskakorit ovat tyhjät, kun kaikki heitetään vain pitkin lattioita.

hotellin vastaanoton unkarilainen työntekijä kertoi erään arabinaisen tulleen hänen luokse - täydessä sotisovassa niin, ettei silmiäkään näkynyt - ja kysyi iloisena: "vieläkö muistatte minut? Olin viime vuonna täällä samassa hotellissa!. Judith katsoi vähän hämmästyneenä naista, josta ei todellakaan nähnyt yhtään mitään mistä olisi voinut arvata kuka kaavun alla oli ja vastasi sitten yhtä iloisena: Voi tietenkin muistan..."

Tunsin olevani alaston t-paidassani ja polvien yli menevässä hameessani. Ehkä ensi vuonna pitää muistaa pakata kaapu mukaan.

 kiersin taas perinteiseen tapaan järven - 12 km - ja nautin ihanasta auringonpaisteesta.

Katsotaan mihin päädyn huomenna: siihen mennessä hauskaa kesäpäivää kaikille.

pikku pusseja ja sairaalaan..

Tilkkujen loput on nyt vuorossa. Jos kaikki tilkkujen loput ompelisin, tekisin vuoden verran pikkupusseja. Johonkin vain täytyy kaikki ylimääräinen kangas käyttää. Vetoketjutkin sattuvat olemaan niin ihmeellistä kokoa, että jokaiseen lähtöön löytyy nyt pussukka.

Tein yhden prototyypin kässäkkäkassarasta. Se on sellainen ranteessa kuljetettava pikkupussukka. Naapurin rouva ihastui siihen heti ja pussukka löysi uuden omistajan. On aina mukava huomata, että kasseille on käyttöä, kun niitä niin mielellään ompelee. Mitähän muuta tekisin, jos ei olisi tuota ompelua? mönkisin kai puutarhassa päivät pitkät, tai väsyttäisin miniäni ja tyttäreni ainaisilla vierailuillani. On parempi pysytellä vähän kauempana myös omista lapsistaan, ettei liikaa tuppaannu heidän elämäänsä. Joskus tahdon unohtaa sen - innoissani. Annettakoon se anteeksi mummille. Yritän muistaa soittaa ja ilmoittaa tulostani.

Kesähelteet tulivat taas käymään. Oli ihana kävellä tunnin lenkki mahtavissa maalaismaisemissa, nuuhkia vastaleikatun heinän tuoksua ja katsoa, kun heiniä ajettiin rullille.  Ennen vanhaan ne olisi nostettu seipäille. Jokainen aurinkoinen hetki on käytettävä hyväksi jos aikoo saada lehmilleen ruokaa talveksi. maanviljelijät tekevät 24 tuntisia päiviä. ja me kuluttajat valitamme ruuan kalleutta.

Huomenna on taas sairaalapäivä. 30 pistettä on täynnä ja kännykästä on tullut jatkuva seuralainen. Joskus vain en  kuule sen soittoa...varsinkaan öisin, kun nukun. Pelottaa miten käy, jos en kuule puhelinta sitten, kun pitäisi.

Jos saan lääkäreiltä luvan, lähdemme perjantai aamuna Itävaltaan. Minä lomalle, Guido töihin - alppien keskelle. Kauniimpaa lomapaikkaa saa hakea. On vettä ja on vuoria. Rakastan Zell am See 'tä. Se on aivan uskomaton lomapaikka. Ellei nyt aivan virtaamalla tule vettä taivaalta tai lunta keskellä kesää, kuten viime vuonna! Otin villapuseroita laukun täyteen ja yhden lumisen päivän jälkeen tulivat helteet takaisin enkä minä päässyt edes uima-altaalle, kun ei uimapuku kuulunut talvivarusteisiini.

NRW:n alueella alkavat kesälomat perjantaina ja tiet ovat varmasti tukossa joka suuntaan. Liittyykö kesän alkuun, mutta kiinteistövälitykset ovat täynnä taloja ja tontteja. Hiukan mietiskelemme pitäisiköhän rakentaa talo, kun hinnat ja korot olisivat edullisia.  Hätkähdin myös huomaamaan, että kuulumme molemmat nyt tähän plus 50 ryhmään, jolle tarjotaan "altersgerechtes wohnen" - Exklusive Häuser für die Generation 50plus" !!! WAU. Meille tarjotaan omia "meidän ikäryhmälle" sopivia taloja. Mitähän ne mahtavat olla? Tasamaastoa, ei portaita, suihkut ilman korotuksia jne. Onhan se mukava, kun 50-vuotiaille suunnitellaan omia taloja, joissa on helppo kulkea vaikka rollaattorilla, mutta olemmeko me viisikymppiset jo sitä "ikäluokkaa", jonka pitää ottaa huomioon ikääntymisen tuomat ongelmat?? En tunne olevani lainkaan vanha enkä ainakaan valmis asumaan vielä talossa, jossa ei ole portaita tai korotuksia. Ehkä pitäisi ruveta jo ajattelemaan tulevaisuutta vanhana.
Sisareni ehdotti sellaista naisten kommuunia yksin asuville naisille ja minusta se on aivan fantastinen idea. Setäni ja tätini, jotka molemmat ovat ylittäneet 80 ikärajan, laajentavat vain taloaan eivätkä ajattele tippaakaan mitään vanhenemista. Äitini kävi aina tapaamassa "vanhuksia", kun puhui 10 vuotta itseään nuoremmista henkilöistä. itse hän ei missään nimessä ollut mikään vanhus vielä 80-vuotiaana, eikä ole sitä vielä 90-vuotiaanakaan, vaikka käyttääkin rollaattoria.

Puoliyö on ohitettu ja minä menen herättelemään tuon telkkarin eteen nukahtaneen aviopuolisoni. en käsitä mikä ihmeen voima telkkarilla on. lähetetäänkö sieltä jotain unisäteitä, kun joka ikinen ilta hänen silmänsä lupsuvat heti, kun telkkari on avattu. Hän ei ehdi nähdä ensimmäisiä vuorosanoja lempiohjelmastaan, kun sohvan suunnalta kuuluu ensin tasainen hengitys ja sitten vielä tasaisempi kuorsaus.

Hyvää yötä!