Zell am See vai Dubai?

siinäpä kysymys. Olenko Itävallassa vai jossain arabivaltiossa? Katukuvan mukaan  sijoitun lähemmäs Dubaita kuin Eurooppaa, mutta maksuvälineenä kelpaa Euro ja hiekkaerämaan sijalla ympärillä kohoavat vuoret  ja edessä kimmeltää järvi. Tietenkin se voi olla fata morgana, joka häviää huomenna, kun herään uuteen päivään, mutta tällä hetkell katukuvan minihameiset naiset ovat selvästi vähemmistönä. Mustakaapuiset olennot vaeltavat pitkin kaupungin katuja ja kaikki - huom! KAIKKI kilvet ovat arabian kielellä. Otin hotellin aulasta esitteen eikä kielitaitoni riittänyt sen lukemiseen. Taisin avatakin sen väärinpäin.

On kesäaika - hiukan ennen Ramadaa ja puolet arabialaisista maailmankansalaisista ovat lähteneet lomalle kohti Itävaltaa. Venäläiset ovat löytäneet Suomen ja Arabit Itävallan ja Zell am Seen. Paikalliset liikemiehet, hotellinomistajat ja ravintoloitsijat ovat joutuneet taipumaan sen tosiasian eteen, että turistit tuovat rahaa, tulivat he sitten mistä maailman kolkasta tahansa. Palveluja on annettava kaikilla kielillä, kaikille kulttuureille sopivaksi. Hotellin henkilökuntaa on täydennetty arabiankieltä osaavilla mieshenkilöillä ja aamupalapöydässä on "Vakuutus siitä, että liha ja muut elintarvikkeet vastaavat islamin lakeja" - lappusia.

Naisista ei näy kuin silmäripset, ellei sitten silmiä peitä vielä valtavat aurinkolasit. Ne, jotka eivät ole pukeutuneet kokomustaan, maata laahaavaan kaapuun ovat sitten vetäneet pitkän talvipalttoon vaatekertojensa päälle. Lämpömittari lähenee 30 astetta, mutta Dubain 46 asteeseen verrattuna tämä on heille kai syksyn viileyttä.

Miten syödä jäätelöä, kun kasvojen edessä on lappu, joka peittää suun? Luulin, että naiset ottavat syödessään laput pois, mutta mitä vielä. Jäätelö työnnetään lapun alle, suurin piirtein kohti suuta ja lopputulos on sitten sama kuin jos antaisit vuoden vanhalle 3 jäätelöpallon tötterön ja katsoisit vierestä mitä menee suuhun ja mikä valuu viereen. Pöydät ja pöydän aluset ovat yhden arabinaisseurueen jäljiltä paratiisi nälkäisille koirille ja kissoille. Kaikki ruoka on lattialla ja pöydillä. Hotellin henkilökunnan mukaan huoneet remontoidaan suurinpiirtein jokaisen vieraan jäljiltä. Roskakorit ovat tyhjät, kun kaikki heitetään vain pitkin lattioita.

hotellin vastaanoton unkarilainen työntekijä kertoi erään arabinaisen tulleen hänen luokse - täydessä sotisovassa niin, ettei silmiäkään näkynyt - ja kysyi iloisena: "vieläkö muistatte minut? Olin viime vuonna täällä samassa hotellissa!. Judith katsoi vähän hämmästyneenä naista, josta ei todellakaan nähnyt yhtään mitään mistä olisi voinut arvata kuka kaavun alla oli ja vastasi sitten yhtä iloisena: Voi tietenkin muistan..."

Tunsin olevani alaston t-paidassani ja polvien yli menevässä hameessani. Ehkä ensi vuonna pitää muistaa pakata kaapu mukaan.

 kiersin taas perinteiseen tapaan järven - 12 km - ja nautin ihanasta auringonpaisteesta.

Katsotaan mihin päädyn huomenna: siihen mennessä hauskaa kesäpäivää kaikille.