Jouluaskartelua

Joululla on merkillinen ominaisuus: se tulee aina salaa ja saa vuoden kulumaan nopeammin kuin normaalit päivät ja juhlapyhät. Joulu on useimmiten kaksi kertaa vuodessa, kun muut juhlat Ovat vain kerran vuodessa, v ai onko joku tuntenut, että pääsiäinen tulisi yllättäen? Joka vuosi vannotan itseäsi aloittavani jouluvalmistelut jo kesäkuussa. Joka vuosi huomaan marraskuussa, etten ole sittenkään ehtinyt tehdä kaikkia 20 laukkua, 10 sukkaparia ja sataa korttia, jotka olin suunnitellut kesälomalla aloittavani. Piparien paisto jää viimeisille minuuteille ja jouluruuan valmistelu on yöunissa. Tosin viimeisten parin vuoden aikana olen tehnyt kansion pelkästään jouluruuille ja kirjannut ylös kaikki ne ruokalajit, jotka olen jo käyttänyt ja jotka olen todennut hyviksi. Meille ei tule tänä vuonna yhtään ainoaa porkkanalaatikkoa, ei lanttulaatikkoa eikä imellettyä perunalaatikkoa, koska joka vuosi ne Ovat jääneet lähes syömättä. Sen sijaan tänä vuonna nautimme lohesta, joka savustetaan viime kesänä Suomesta tuodulla savustusuunilla. Etsin jotain pientä ja erikoista alkupalaa ja jälkiruuan tekee puolalainen isoäiti - siis tyttäreni anoppi. Hän on loistava kokki ja muutenkin mahtava käsityöihminen.

Ihastuin hänen pieniin FIMO-massasta tehtyihin hahmoihin. Jokainen hahmo kuvaa meitä isovanhempia ja mukana on myös yksi kolmesta kissastamme. En tosin tiedä onko se Panda, Schnappi vai Frieda. Pääasia, että kissa on myös mukana.

Lapsenlapset olivat eilen kylässä ja teimme kasseja oikein urakalla. Miia halusi ehdottomasti uuden laukun, kun Iida ei kuulemma anna yhtään laukkua hänelle..Siis käsityöhuoneeseen etsimään kankaita. Miia sai valita kankaat ja päättää kassinsa koon. Ompelukoneessani on  mahdollisuus ommella etenan vauhdilla, joten lapsikin voi hurrutella rauhassa pelkäämättä ompelevansa sormiensa yli. Kassista tuli oikein hyvä. Siihen painettiin vielä Miian nimi painokirjaimilla.

Lisäksi tein lasten päiväkodin joulumyyjäisiin 6 reppua ja hiuspantojen ja -pinnien säilytykseen tanakan taskun. Tein myös kaksi pientä säilytystaskua, jotka voi ottaa mukaan matkalle. Niihin mahtuu lukematon määrä hiuspinnejä ja pampuloita.

Viimeyönä kuljin puoli kahteen saakka pitkin huoneita, kun selkäsärky äityi tosi pahaksi. Löysin vihdoin jonkun kipuvoiteen enkä sillä hetkellä enää miettinyt saanko edes käyttää sitä noiden immunsupressiiva lääkkeiden lisäksi. Sivelin voidetta pitkin alaselkää ja vasenta jalkaa ja vihdoinkin sain nukkua rauhassa. Tänä aamuna kipu taas uusiutui, mutta makaamalla välillä kovalla lattialla jalat sohvalla, pystyn kävelemään ja välillä jopa istumaan. Guido kielsi menemästä lähellekään työhuonetta, muuten hän sitoo minut ketjulla pöydänjalkaan!

Huomenna seuraa kuva katkenneesta pöydänjalasta....

Kynsikkäät - "ai että mitkä??"

Syksyiset illat ovat tehty lankoja ja puikkoja varten. Mukavasti Eero Aarnion Kuplassa televisiota katsellen, ympärillä langat, puikot, kirjat, nenäliinat, iPad ja sata muuta tarpeellista tavaraa. Kupla on siitä ihana tuoli, että sinne mahtuu kaikki - jopa minä ja kissakin. En tiedä todellakaan missä istuisin, ellei minulla olisi tuota Kuplatuolia. Se on kuin pesä, kohtu, jossa on turvassa. Voi keinahdella, nähdä kaiken ympärillään, mutta tuoli himmentää ulkoa tulevat äänet. Ehkä Kupla antaa nykyihmiselle samanlaisen turvan kuin luola antoi esi-isillemme.

Joka tapauksessa neulominen ja virkkaaminen sopivat kuplassa istuskeluun. Kudoin kynsikkäät. Etsin sormikkaita, kun en tiennyt, että tuollainen sana kuin "kynsikäs" on edes olemassa. Pidän niitä talvella  autoa ajaessa ja lisäsin kämmenpuolelle hidasteraidat. Nyt ne eivät luista. Samaa kautchuk-kumia, jota saa pullosta, olen lisännyt myös neulottujen sukkien pohjiin. Ne eivät liu´u puulattioilla. Varsinkin lasten sukkiin laitan aina kumisiä tähtiä tai muita kuvioita jarruttamaan menoa.

harmaat raidat ja pisteet ovat kautchuk-kumia, jotka estävät hanskojen liukumisen ratissa. Sain tuollaisen hauska Juju-kirjan, johon tallennan kaikki tekemäni käsityöt ja kirjaan ylös mitä lankoja tai kankaita olen käyttänyt.

Löysin pienen kerän paksua valkoista lankaa, josta olin joskus kutonut alkua peitolle. Lanka oli loppunut, enkä ole vieläkään saanut samanlaista valkoista. Peitto jäi siis kesken. Päätin tehdä pienen tyynyn olohuoneeseen ja kudoin niin, että samalla purin peiton tekelettä. Aika kätevää, kun ei tarvinnut ensin sotkeutua purettavaan lankaan eikä lattialla pyörinyt kissan kiusana isoa lankakerää.

Kuten kuvasta näkyy, tyyny ei ole kovin suuri. Se on hyvä päänalunen telkkaria katsellessa.

vanha Marimekon t-paita - kokoa xl - sai muuttua uudeksi tuotteeksi. Löysin kaapista 30 vuotta sitten Kuopion Turon tehtailta ostettua kangasta ja yhdessä Marimekon t-paidan kanssa teimme tyttäreni, Annan kanssa kietaisuhuivin. Se on niin suomalainen, että!!

Huivia voi käyttää hätätilassa vaikka päässä, jos sattuu viima yllättämään.

Olen seurannut erilaisia käsityöblogeja ja yksi on minusta ylitse muiden: Hääräämö. Se on erään rovaniemeläisen junantuoman käsityöblogi. http://www.haaraamo.fi/

Olen oppinut sieltä paljon kaikenlaista. Sitä on mukava lukea myös ihan muuten vain.

Syksy on selvästi saapunut. Ilma on taivasta myöten harmaa. Puut täydessä lehdessä, mutta värien vaihto on käynnissä. Jouluun on kohta enää kaksi kuukautta ja myyjäiset painavat päälle. Miten sitä ei koskaan opi aloittamaan ajoissa, vaikka joulu tulee joka vuosi samaan aikaan? Joulun tule on aina yhtä yllättävää kuin Lapissa lumen tulo. Kukaan ei ole varautunut siihen vaikka radiossa ja lehdissä toitotetaan renkaiden vaihdosta. Kun talvi sitten tulee, kenelläkään ei ole talvirenkaita alla.

Ennen joulua on vielä Pyhän Martinin juhla. Askarreltavaa riittää. St. Martinin juhlaan tehdään lyhtyjä, joiden kanssa kuljetaan pitkin kylän raittia ja kokoonnutaan suuren kokon ympärille katsomaan, kun St. Martin ratsastaa hevosella ja tarjoaa viittansa köyhälle miehelle. Sen jälkeen tulevat lapset laulamaan ovelle ja saavat palkkioksi karamelleja ja hedelmiä. Pidän St. Martinin juhlasta enemmän kuin Halloweenista, joka on täällä saanut vuosi vuodelta enemmän jalansijaa, mutta ehkä enemmänkin nuorten keskuudessa. Lapset kulkevat lyhtyjen kanssa ja laulavat talosta taloon. Heille St. Martin on yhä Halloweeniä tärkeämpi.

Siis hyvää syksyä