Ensimmäinen syyspäivä ja ensimmäinen syyssade. Lämpötila on pysytellyt 18 asteessa, mutta taivas on täyttynyt tummanpuhuvista pilvistä, joista ropsahtelee kuin huonosti suljetusta suihkusta pisara silloin toinen tällöin ja joskus hana valuu pitemmän aikaa yhtäjaksoisesti. Ovat putkistot tuolla yläkerrassa vähän huonolla hoidolla. Grillipaikka on puhdistettu talvea varten ja muutaman viikon kuluttua voin istuttaa kevätkukkien sipulit maahan.Vuodenajat seuraavat toisiaan kuin pienet helmet kaulanauhassani. Ympyrä on jotensakin loputon ja se tuntuu turvalliselta ajatukselta. Kesää seuraa syksy ja sitten odotan talvea ja jouluvalmisteluja. Aldissa ja Lidlissä ovat jo joulumakeiset esillä. Näin pian niitä en toivoisi vielä näkeväni. Ei edes St.Martinin päivä ole ohi enkä ole tehnyt Kiitospäivän kurpitsapiirakkaa ja nyt pitäisi popsia jo joulupipareita. EI KIITOS.
Eilen oli ensimmäinen Pilatestunti miltei vuoden tauon jälkeen. Uusi ohjaaja, uusi ryhmä. Tämä on todellista ja oikeaoppista Pilatesta. Jokaista hengenvetoa seurataan ja asentoa korjataan kuin olisimme Joutsenlammen tulevia tähtiä.Aamulla tuntui kuin keuhkojenalaosat olisivat aivan uutta aluetta. Hengitimme erittäin tarkasti keuhkoilla ja sen tuntee. Käsiliikkeet eivät eilen tuntuneet missään ja tänä aamuna lihakset osoittivat erilaisia nytkähdysreaktioita, kun yritin kurkottaa astiakaapista teekuppia itselleni.
Tänään olin ensimmäisellä italiantunnilla. Muut ovat aloittaneet jo 3 viikkoa sitten ja ryhmä on ollut yhdessä viime vuodesta lähtien. Hyppäsin suoraan kappaleeseen 5 "huonevaraukset ja valitukset". Tänään tuli mukaan myös satoja kertoja Italiassa matkannut, joka puhuu oikein hyvin, vaikka väittää kohteliaasti toista. Sellainen on sitten ärsyttävää. Ihan oikeasti. Muut miettivät 5 minuuttia, kun opettaja kysyy: "Senta. Signora W. Che lavoro fa lei?? äh, öh ja hän selittää sujuvasti italiaksi työskentelevänsä pankissa ja tulevansa oikeastaan Berliinistä (sono di Berlino) ja me katselemme silmät ymmyrkäisinä kaksinpuhelua opettajan ja uuden oppilaan välillä. Täytyy tehdä kovasti töitä, että osaan ensiviikolla selittää , että hotellihuoneessani "La televisione è rotta" ja haluan heti jonkun korjaamaan sen.
Kaupungilla ollessani poikkesin kangaskauppaan. Täällä on enää yksi toimiva kangaskauppa (eikä yhtään ei-toimivaa), jota pitää kreikkalainen nainen. Kankaat ovat enemmän turkkilaisväestölle suunnattuja kahisevia, kimaltelevia ja kirjavanpuoleisia kankaita, joita harvemmin tarvitsen tilkkutöihin. Yksi tilkku-patchwork-kauppa on, mutta kun kankaat maksavat 30 euroa metri niin mietin pariin kertaan rupeanko tekemään mitään luksuslaukkua. Ostin siis kreikkalaiselta naiselta puolimetriä tummaa lilaa fleecekangasta ja metrin verran harmaata fleecekangasta. Tein kummitytölleni Hollantiin, jonne lauantaina lähdemme, pienen repun. Hän on teini-iässä ja tykkää tummasta lilasta. Toivottavasti myös laukustani.
Pieni reppuni ei ole tarkoitettu vaellusretkelle, jonne otetaan 20 kg ruoka- ja vaatetavaraa mukaan. Tähän voi pakata meikit ja kesäisen t-paidan.
