kevät tulee autobahnien varsille

Rovaniemen lumista ja Rauman kirkkaansinisestä talvitaivaasta, jäällä kävelystä ja avotulen teosta rantakalliolla tuntuu olevan ikuisuus. Yksi viikko on kulunut ja siinä ajassa todellisuus on iskenyt vastaan kuin raaka kananmuna; Kölnin kaupunginarkisto luhistui, mukana pari muutakin taloa ja koko suurisuuntainen metrohanke törmää syyllisten etsimiseen. Kukaan ei halua olla vastuussa talojen sortumisesta. Syyksi on laitettu pohjavesi....ja mitenkähän se pohjavesi on yhtäkkiä sinne talojen alle joutunut? Ettei vain olisi syynä metron rakentamiseta johtuvat poraukset, joihin ei oltu edes annettu lupaa......

Minä tein Rovaniemen Tuhattorilla löydön: Marimekon ihananpunainen paita kolmella eurolla!! Ajattelin ostaa sen Iida-vauvalle, mutta päällelaittaessa tajusin, että se on kokoa 150 ja mahtuu minulle. Iida saa sen myöhemmin. Kävin tänään näyttämässä paitaa Iidalle. vaihdoin hänelle ensimmäistä kertaa vaipat ja sain luvan pitää Maripaitaa vielä muutaman vuoden.

Rovaniemi oli muuttunut 5 vuodessa. Ennen oli helpompi löytää neula heinäsuovasta kuin kahvila Rovaniemeltä. Nyt pääsi muutaman kadun yli törmäämättä kahvilaan! Eurooppalainen kahvilakulttuuri on valoittanut Lapin pääkaupungin. Toisen valloituksen ovat tehneet turkkilaiset Kebab ja Döner-paikat. Saako Rovaniemellä enää poronkäristystä missään??

Parasta oli kuitenkin se, ettei maailman paras Donitsipaikka ole hävinnyt omantakeisen kulttuurin alle. Ja Hesburgerista saa yhä Ruisfileaterioita, jotka ovat Suomen matkamme kulinaarinen huippu. Rovaniemellä on muuten uskomaton retrokahvila, jossa kannattaa käydä, kun on ensin hankkinut kirpparilta hyvät retrokamat. Rovaniemellä on miltei paremmat kirppikset kuin Kölnissä. Raumalla taitaa olla vielä suurempi ja laadukkaampi valikoima, mutta kyllä rovaniemeläisetkin kirpparikulttuurin taitavat.Harmi, etten ehtinyt sinne Aittatien kirppikseen, jota mainostettiin paikkakunnan parhaimmaksi kirpputoriksi. En ollut ainoa joka seisoi 10.00 oven takana todeten, että paikka aukeaakin lauantaisin vasta 11.00. En ehtinyt enää, kun junani lähti Etelään...

Jos joku valittaa, etteivät rovaniemeläiset olisi ystävällisiä, puheliaita ja sosiaalisia niin hän voi käväistä keski-euroopassa: Aittatielle mennessäni kysyin matkalla eräältä naisihmiseltä mistä löydän Aittatien. Olin jossain Aseman yläpuolella, erään markiisiliikkeen pihalla. Ystävällinen naisihminen selitti ensin hyvin seikkaperäisesti mihin suuntaan minun tulee kääntyä, aseman ohi, kohti siltaa, sillan yli, sitten eteenpäin....ja lopulta hän sanoi, että on helpompi mennä tien yli ja hän näyttää mihin minun on mentävä. Sillan yli ja suoraan eteenpäin, mutta en nähnyt mitään kirpputoria, joten päätin kysyä vastaantulevalta avioparilta. Ystävällinen mieshenkilö selitti hyvin tarkasti kuinka pääsen K-raudan (muistaakseni se oli K-rauta) risteyksestä vasemmalle ja noin 100 metriä oikealle ja sieltä näen jo kirpputorin kyltin. He olivat kuulemma käyneet edellisellä viikolla viemässä sohvakaluston sinne myyntiin, kun muuttavat pienempään asuntoon... olisimme voineet hyvin jutustella siinä kuin vanhat tutut, mutta minun piti jatkaa matkaa..vain huomatakseni, että aukioloaikaa oli muutettu minulta lupaa kysymättä.

- niin, etteikö Rovaniemellä ihmiset olisi ystävällisiä ja avoimia. Olin miltei unohtanut sen.

Muitakin ystävällisiä henkilöitä tapasin ja avuliaisuutta sain ottaa vastaan. Oli vain harmi, etten ehtinyt vierailla ystävieni luona, kun päätarkoitukseni oli uuden testiaseman vihkiäiset. Juhlat olivat onnistuneet ja kerrankin autoteollisuuden piiristä kuului hyvää ja positiivista sanottavaa. Kaikki positiivinen kohottaa mielialaa eikä lannista ihmisten yrittämisen halua.

Rovaniemen katukuva on muuttunut jollain tavalla kaupalliseen suuntaan. Ehkä se on hyvä, että osataan myydä ja hyödyntää turismin tuomia euroja. Turisteja kaupungilla riitti. Hyvä, kun suomen sanaa joukosta kuuli. Pohjanhovi oli täynnä israelilaisia, toinen hotelli puolillaan ranskalaisia ja japanilaisia. Pyrin kerran kaupunkioppaaksi, mutta minua ei hyväksytty, kun ehdotin, että turisteille tarjottaisiin lapin ainutlaatuista luontoa. Kaupungintalo tai moderni pankkirakennus ei riitä italialaisille, joilla on tuhatvuotisia kolosseumeja tai saksalaisille, jotka vieläkin kaivelevat roomalaisten jättämiä kippoja ja kuppeja kaupunkiensa alta. Ehkä siihen aikaan ei luontoa arvostettu, mutta nyt keski-euroopan riutuessa smogin ja äänisaasteen alla, luonto on noussut arvoon arvaamattomaan, myös rovaniemeläisten tajunnassa.

3 viikon kuluttua tutustun sitten aivan Lapin turismirysään; Leviin. Kuvia olen nähnyt uusista hotelleista, jotka muistuttavat enemmänkin erään surullisenkuuluisan alppimaan hotelleja. Pääsiäinen Levillä ei kuulemma ole kaikista rauhallisin lomanviettokohde, mutta se nyt sattui tulemaan esille viimevuotisissa lomasuunnitelmakeskusteluissa ja kun saimme niin edullisesti talon aivan rinteiden läheltä, tarrasimme kiinni tarjoukseen. Muut hotellit ja yöpymispaikat olivat kaikkea muuta kuin edullisia. Mietin vieläkin kenellä on varaa maksaa 2000-3000 euroa viikosta, kun samalla hinnalla pääsee makoilemaan auringonpolttamille hiekkarannoille moneksi viikoksi - ja ihan keskelle luonnon rauhaa. Silti me tulemme Leville - pääsiäisenä - ja toivomme saavamme ainakin hetken rauhan keski-euroopan stressistä.

Niin ja täällä Autobahnien varsilla alkaa pikkuhiljaa aavistuksenomaisesti vihertää. Puutarhassa kukkivat krookukset ja lumikellot. Narsissit ovat pullollaan kuin haluaisivat heti puhjeta kukkaan, mutta kahden viikon kuluttua on tarpeeksi lämmintä. Tulppaanit ovat uskomattoman suuria ja kaikki viimekevään istutukset ovat lähteneet kasvamaan. kevät on tulossa. Tänään oli ensimmäinen selvästi kevään tuoksuinen päivä. Tuntuu hyvältä.