torstai 16. heinäkuuta 2009

Kuin Lomapäivä!

Tiukasta työpäivästä huolimatta, ihan muutaman tunnin lepo kotona auringonpaisteessa tekee hyvää. Miksi aina pitää kaivata muualle, kun lomatunnelma voi olla aivan vieressä. On vain virittäydyttävä siihen tunteeseen, että on LOMA.

Juttelin eilen Annan kanssa siitä kuinka tärkeää on keskittyä juuri siihen hetkeen ja siihen asiaan mitä kulloinkin on tekemässä. Ei kiiruhtaa asioiden edelle ennen kuin on ehtinyt elää juuri sen lyhyen hetken, jota on NYT elämässä. En ajattele sitä mitä pitäisi tehdä tunnin päästä, enkä sitä mitä pitäisi tehdä huomenna ennen kuin menen töihin, enkä varsinkaan sitä mitä teen kun avaan tietokoneeni ja luen päivän postit. Jokainen hetki on tärkeä elettäväksi. Aika liitää muutenkin niin pikaisesti, etteivät hetket tahdo riittää. Ja joskus hyväkin elämä katkeaa yllättäen - aavistamatta.On osattava elää. Nauttia ja keskittyä.

Sellaista keskittymistä vaatii myös hyvän ystävyyden vaaliminen. Jokaisella meistä on ns. Paras Ystävä. Ja on Hyviä Ystäviä. Ja on ohimeneviä hyviä ystäviä, jotka jossain elämämme vaiheessa ovat meille tärkeitä, mutta jotka vuosien myötä liukuvat ulottumattomiin. Olemme kuitenkin nauttineet niistä yhteisistä hetkistä, joita olemme viettäneet, mutta ystävyys ei ole jatkunut enää avioliiton, lasten syntymän, avioeron, tai uuden elämäntaipaleen mukana. Eikä se aina ole edes paha asia. Ihmiset tulevat elämäämme, ovat siellä mukana tapahtumissa ja tarinoissa ja joskus he vain katoavat jättäen meihin merkin kuin hennon tuoksun. Ja se tuoksu seuraa meitä mukanamme minne menemmekin.

Ja sitten on Ystäviä, jotka eivät katoa vuosienkaan jälkeen. Ei vaikka välille mahtuisi avioliittoja, syntymiä, kuolemia ja pitkiä kohtaamattomia kausia. Ystävyys on siellä jossain odottamassa kuin kukkasipulit maassa sopivaa ajankohtaa pulpahtaakseen taas pinnalle. Kaikki alkaa uudestaan, siitä mihin on jäänytkin. Ei ole vierauden tunnetta, eikä pelkoa siitä, että aika muuttaisi jotain. Minulla on ollut onni saada tällaisia Suuria Ystäviä, jotka ovat aina lähellä tuhansien kilometrien välimatkoista huolimatta.

Tällaisena kauniina kesäiltana, (kun naapurin ruohonleikkuukone pitää traktorin desibelin meteliä) tuntuu hyvältä vain keskittyä ajattelaan ystäviä. Ajatuksissa voi siirtyä toisen luokse. Kenties se on joskus tulevaisuudessa mahdollistakin. Nyt vain ajattelen ja olen siellä minne haluankin mennä.

Kiitos kaikille Suurille ja Tärkeille Ystävilleni siitä, että he ovat olemassa ja ovat ottaneet minut ystäväkseen.

Ei kommentteja: