Olen tehnyt historian tutkimusta vuodesta 1922

Viikko Suomessa ennen ja jälkeen Juhannuksen sai minut kaivamaan vanhat historiankirjani esille, tutkimaan sukujuuria ja tutustumaan äitini vanhojen päiväkirjojen avulla Suomen historiaan aivan uudella tavalla. Äidin asunto tuli tyhjennetyksi, siivotuksi ja hiukan haikein mielin lapsuuden muistojen luopumisprosessin kautta asunnonmyynti-kiinteistöfirmalle myyntiin. Toivon kuitenkin, että ihan vielä vähän aikaa saisimme pitää sitä kesäpaikkana ennen kuin sse oikea mummon-mökki löytyy.

Äiti muutti pienempään asuntoon tien toiselle puolelle ja on niiiiin tyytyväinen upouuteen, puhtaanraikkaaseen ja kauniiseen asuntoonsa, jossa on yötäpäivää hoitaja, jos jotain sattuu. Palvelutalo on mitä mielekkäin vaihtoehto itsenäisyydestään kiinnipitävälle ja itsenäiselle ihmiselle, joka ei halua antaa periksi, vaikka hella jäisi päälle ja tupa täyttyisi mitä kummallisista maailmankiertäjistä. Äiti on aina ajatellut ihmisistä vain parasta eikä varmaan koskaan ole edes pettynyt kuvitelmissaan. Mitä ihmeellisempiä ihmisiä maailman kolkista on meidänkin ovista astunut sitään. Viime viikolla soitti yksi näistä ihmeellisistä kummallisuuksista ja ehdotti tapaamista Frankfurtin rautatieasemalla! Joskus vuonna - ties milloin 1973-1976 välimailla tapasin Kouvolan rautatieasemalla kaksi nuorta sveitsiläistä, jotka eivät oikein tulleet juttuun suomalaisen kioskimyyjän kanssa, kun tämä kieltäytyi edes keskustelemasta ulkomaalaisten kanssa. Jäimme keskustelemaan puoleksi tunniksi, kun odottelin Imatralle lähtevää junaa. Viikko sen jälkeen tapasimme Imatralla ja vuosien aikana sain kirjeitä ja kortteja ja jopa Radio RSA:n eli Etelä-Afrikan Radion kautta 1976 joulutervehdyksen toiselta maankiertäjältä. Rovaniemellä asuessani Frank soitti (silloin hänen nimensä oli vielä Helmuth) Sveitsistä ja kysyi voisiko hän tulla perheensä kanssa tapaamaan minua. Zürich oli lähes nurkantakana, kun välimatkaa vertasi Australian mittakaavassa. (Hän asui australialaisen vaimonsa kanssa jossain Australian pampalla) Pieni Joy-tytär oli syntynyt Papua-Uudessa Guineassa. Seuraavan kerran tapasimme täällä Saksassa, kun Frank oli tapaamassa 99-vuotiasta isoäitiään. Siitä on jo 9 vuotta. Nyt hän oli tullut taas sukulaisvierailulle ja vietimme ihanan hellepäivän Bad Homburgissa, Frankfurtista n. 14 km. Jos joku on käymässä Frankfurtissa, poiketkoon ehdottomasti suloisen kauniiseen, viehättäävään Bad Homburgiin, joka muistuttaa jollain tavalla mallorcalaista kylää. Upeita kukkaistutuksia pitkin katuja ja seinien varsia. Kaunis puistoalue ja erittäin viehättävä vanha hautausmaa puistoa vastapäätä.

Nyt olen jatkanut äidin aloittamaan "Kansainvälisiä ym. tapahtumia" käsittelevän yhteenvedon kirjoittamista. Äiti on syntynyt 1922 ja siitä hän on aloittanut yhteenvetonsa. Sitä sekä muita hänen kirjoittamiaan kertomuksia mm. Imatran Terästehtaan toiminnasta nuoren sihteerin silmin olen lukenut kuin jännityskertomusta. Neuvostoliiton suurhyökkäykset kannaksella ja Viipurin valloitukset ovat muuttuneet eläväksi elämäksi. Olen lisännyt omien lasteni syntymät ja muutamia henkilökohtaisia tapahtua mukaan ja toivon, että seuraava sukupolvi jatkaa kertomusta. Siten koko suku saadaan yhdistetyksi samaan janaan ja huomaamme kuinka elämämme liittyy koko maailmankaikkeuden tapahtumaketjuun. Äiti kirjoitti siitä kuinka vuonna 1930 aurinkokuntamme kaukaisin planeetta Pluto löydettiin. Samaan aikaan hän kävi partiota Viipurissa ja inhosi poikia, halusi mielellään käyttää serkkunsa Sainin luistimia, kun hänellä itsellään ei ollut sellaisia. 1934-36 hän kävi usein Viipurissa elokuvissa, istui usein kahvilassa juomassa limonaatia ja luki sekä elämänkerrallisia kirjoja että rakkausromaaneja, vaikka tuhahtelikin niiden imelyyksille. Koulussa hän ei ollut mitenkään intohimoinen oppilas mutta on päässyt hyvin pitkälle ilman huipputason koulutodistusta.

Vanhojen päiväkirjojen lukeminen ja niiden sisältämät henkilökohtaiset kommentit sen ajan poliittisiin tapahtumiin antavat aivan erilaisen kuvan historian kulusta kuin pelkät koulukirjat.

Minä olen päässyt vuoteen 1987, kun saksalainen Mathias Rust laskeutui pienkoneella Moskovan Punaiselle torille. Sensaatio aikoinaan. Muistan sen hyvin tarkasti. Neuvostoliiton ilmavalvonta oli huomannut koneen, mutta ei saanut lupaa ampua sitä alas. Tapahtuman johdosta erotettiin yli 2000 virkamiestä! Se oli tavallaan alku uudelle ajalle Neuvostoliitossa.Mathias Rustille ei valitettavasti sen jälkeen ole kuulunut hyvää; pahoinpitelyjä, avioliitto, ero,avioliitto, varkauksia ja vankilaa.

Minun iltani päättyy nyt tähän. Työpäivät venyvät 10-tuntisiksi joka päivä. Lama tuntuu vain kiristävän työpäivien pituutta tai sitten vanhuus muuttaa työtahdin hitaammaksi. En tiedä mistä se johtuu, ettei päivässä enää ehdi sitä mitä ennen ehti. Tunnitkin ovat muuttuneet lyhyemmiksi kuin ennen!

Hyviä öitä ja aurinkoisia päiviä.

Iida täyttää ylihuomenna puoli vuotta. Se on uskomatonta ja saa minut ylen onnelliseksi, kun seuraan viikottain pienen elämän muuttumista. Nyt lentävät lelut kauemmaksi ja pieni pullea käsi kurkottelee tavaroiden perään, kääntyily puolelta toiselle on jo "lastenleikkiä" ja ääntelyt muistuttavat suomalaisvauvan "sanavarastoa". Niin sanoi lastenlääkärikin.