Luopuminen

Mistä alkaa luopuminen? Milloin vauva irtoaa äidistään, milloin vanhemmat irtoavat omista vanhemmistaan? Milloin minä irtoan vanhemmistani?

Irtoaminen alkaa sillä hetkellä, kun synnytään. Vanhemmat ovat innoissaan, kun lapsi oppii istumaan, konttaamaan, ottaa ensimmäiset haparoivat askeleet - irti vanhemmistaan. Ymmärtää olevansa itsenäinen ja näyttää tahtonsa. Ensimmäinen irtiotto. Ja vanhemmat riemuitsevat. Koko elämä on siirtymistä itsenäisyyteen, omaan elämään. Vanhemmat koettavat kasvattaa lapsensa vahvaksi kestämään elämän vastoinkäymiset. Lapsi on kuin jousi - valmis lentämään keskelle kuohuavaa elämää.

On niin vaikea luopua siitä mitä on saanut pitää lähellään. on vaikea muuttaa elämä muistoiksi. Muistot lipuvat kuin kaarnapalat virtaa myöten saavuttamattomiin. Ei auta edes kepillä kurkottaa niiden perään. Toisinaan taas kaiken näkee kirkkaana kuin pakkasjään. Yksi kevyt tuulenhenki heittää taas ajatukset sekaisin. Ote irtoaa tästä hetkestä ja siirtyy entistä useammin niihin hetkiin ennen irtioton alkua. Äidin ja isän luokse. Se on kuin matkalaukun pakkaamista ennen matkalle lähtöä. Mitä sitä ottaa mukaansa tästä hetkestä? Hetkestä, joka menettää merkityksen, kun kaikki palaa takaisin lähtöhetkeen.

Ja me muut seuraamme muutosta voimattomana. Tuntuu kuin tomu peittäisi jäljet sitä mukaa, kun yrittää seurata niitä. Roolit vaihtuvat huomaamatta. Se, joka ennen oli vahva, heikkenee pala palalta. Murenee muistojen mukana. On vaikea päästää irti, kun ikävä kaivertaa jokaisen eron jälkeen eikä tiedä tunteeko äiti enää seuraavalla kerralla.

Minä roikun tässä kahden elämän välissä; toisessa kädessä pieni ottamassa ensimmäisiä horjuvia askeleita kohti suuria salaisuuksia; toisessa kädessä elämän salaisuuksista täyttynyt käsi irrottamassa otettaan. Kahden välissä ELÄMÄ. Kahden elämän VÄLISSÄ. Välissä kokonainen elämä.