Kiertokävely Kölnissä - Eero Aarniosta ei pääse eroon täälläkään...

Köln on muutakin kuin Hohestrasse ja Tuomiokirkko tai Reinin varsi. Pitemmittä etsimittä törmää varsin originelliin kaupunkiin ilman turisteja. Sunnuntai iltapäivä, kaupunki on melko hiljainen, kreikkalaiset viettävät pääsiäistään ja kaikissa kreikkalaisissa ravintoloissa oli lappu: "kreikkalaisen pääsiäisen vuoksi suljettu." Opiskelijat ovat palanneet kaupunkiin loman jälkeen. Kahviloissa kuhisi. Me 50-vuotiaat olimme yhtäkkiä VANHOJA tunkeutuessamme nuorison täyttämään 60-luvun kahvilaan. Ah miten hyvä mieli tuli, kun katsoin PETZ-makeisautomaattia, sellaista alkuperäistä, kahvilan seinällä. 40 vuotta siitä, kun viimeksi pidin kädessäni PETZ-tankoa ja pudottelin pieniä valkoisia makeisia käteeni, eivätkä ne maistuneet oikein miltään, mutta tuo klick-ääni ja putoava makeinen olivat tärkeämpiä kuin maku. Makasin Lappeenrannan keskussairaalassa 4 viikkoa munuaisongelmien takia ja äiti toi minulle PETZ-automaatin ja olin niiiiiin onnellinen, että sen vuoksi kannatti olla vaikka 4 viikkoa sairaalassa.

VINTAGE on valtaa. On vain vaikea käsittää sitä, että vaatteet, joista ennen maksoin muutaman lantin, ovat nyt miltei kullan kanssa samoissa hinnoissa. Olen pahoillani, mutta en nostaisi kukkaroani edes kassalle, kun hintalapussa lukee 20 euroa kuluneesta T-paidasta!!!Mutta muistojahan ne tuovat ja uusi sukupolvi kokee kaiken niin kamalan eksoottisena ja uutena. Minullakin on äidin Sveitsistä ostama hame ja pusero - vuosimallia 1952 ja pidän niitä yhä päälläni. Enkä myisi niitä mistään hinnasta.

keskellä Mikkihiirejä Eero Aarnion kupla-tuoli. Kauppa on Kölnin ns. Belgialaisessa kaupunginosassa, lähellä Aachenerstrassea, kaupan nimi on FRANTA!

Eero Aarnion PONI vahti iloisena näyteikkunassa ohikulkijoita.

Pallotuoliin ei pääse istumaan kuin pikkuihmiset. Kauppa on täznnä kaikenmaailman tavaraa lähinnä 60- ja 70-luvun vaihilta ja tiskiltä saa myös kahvia, kuten kahvilassa kuuluukin saada. Tämä on design-tuotteiden keräilijäin paratiisi.

TUOLI-KASVO tai Kasvotuoli

Tämä pyöreä ravintoloiden sokeriastiaa muistuttava tuoli tuo mieleen avaruusmiesten kypärän.

VINTAGE- Kauppa tuo mieleen nuoruuden ja palauttaa muistiin ensimmäiset suudelmat pimeässä kellarikäytävässä joskus ihmisiän takaa

Housut yhtä kuin tuoli!!

60-luvun nuoisokahvilan ulkopuolella. Me lähes ja yli viisikymppiset saimme hetkeksi takaisin jotain menetettyä - ota emme ehkä sittenkään haikaile takaisin. Elämä on tässä ja nyt eikä menneissä, vaikka aina niin toitotamme, että ennen kaikki oli toisin. Todellisuus on jotain muuta. Ennen ei mikään ollut toisin - vain me elimme sen toisin.

Eivät edes kengät ole muuttuneet vuosien saatossa. Muoti palaa aina juurilleen kuin pyörivä kolikko. Vuosikymmenten jälkeen jokainen nainen ajattelee jossain vaiheessa; kunpa olisin säästänyt ne ihanat pikkikorot/leopardikengät/muhvihihaisen pinkkipalloisen mekon....ja niin olisi asiaa taas Ikeaan ostamaan uutta vaatekaappia, johon vuosikymmenten vaatemuoti mahtuisi. Jotkut sentään säästävät kaiken = Vintage syntyi aivan itsestään kaappeja raivatessa.

Ja tämän minä olisin halunnut! Jollain tavalla sormus muistuttaa minua suomalaisesta suunnittelusta.

Kölnissä on siis muutakin nähtävää kuin Tuomiokirkko. On vain jaksettava lähteä merta edemmäs kalaa ja tupsahtaa monien erilaisten yksityiskohtien äärelle. Olen päättänyt käydä tämän vuoden aikana kaikki Kölnin kirkot läpi. Siihen voi mennä pari kuukautta tai ehkä kokonainen vuosi, mutta minulla on aikaa.
On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea miltei omasta kotikaupungistaan löytää, kun lähtee tutustumisretkelle avoimin silmin.

Tänään iltapäivällä Leverkusenin Japanilaisessa puutarhassa kevään edistymistä tarkkailemassa. Kilpikonnat eivät ole vielä ilmetyneet kiville, mutta valtavat koi`t ja kultakalat liukuivat rauhalliseen tahtiin lampien vesissä. paikalla oli paljon sunnuntaikävelijöitä, vaikka ilma ei olekaan kovin lämmin. Lumesta ei kuitenkaan ole tietoa, valkoista näkyy vain kirsikkapuiden alla, kun kukkien terälehdet leijailevat lumihiutasten tapaan maahan.

Jättimäisiä kultakaloja uiskentelee lammessa kuin hitaasti liikkuvat sukellusveneet.

Japanilaista puutarhaa käytetään paljon hääkuvauksiin ja monet parit tulevat tänne koko hääkonkkaronkkansa kanssa kuvauttaman itseään. Japanilaiset ja kiinalaiset rakastavat länsimaisia kulisseja  ja me länsimaiset itämaisia. Aina se kiinnostaa, joka on vastakohtanamme. vastakohtaisuudet täydentävät toisiaan myös avioliitossa. On pitkäveteistä, jos kumpikin ajattelee kaikesta samalla tavalla, haluaa samalle kampaajalle/parturille, pukeutuvat samanlaisiin asuihin ja päättävät kesälomamatkakohteesta kahdessa minuutissa ilman minkäänlaisia pähkäilyjä, miettimisiä ja väittelyjä...
Ei pidä päästää itseään liian helpolla. Elämästä on otettava mittaa ja kurkotettava vaikka tähtiin jos kuun on jo tavoittanut. Joskus on raavittava itsestään viimeisetkin rippeet halutessaan jotain mitä ei koskaan aikaisemmin ole rohjennut haluta. Avioliitossa on nostettava päätään ettei tukehdu - ei toisen alle - vaan omaan itseensä ja helppouteen. Jos et ole koskaan antanut itsellesi periksi ja käynyt keskellä päivää nukkuman vain siksi, että mielestäsi tuhlaat aikaa nukkumalla keskellä päivää niin kokeile edes. Se on jotain mitä et ole koskaan aikaisemmin tehnyt, joten tee se nyt. Se, joka rehkii itsensä repaleiksi kuvittelemalla olevansa korvaamaton perheelleen/työlleen tai vain ollkseen puolisolleen mieliksi, ei koskaan ole oppinut kuuntelemaan itseään ja tarvitsee uuden päämäärän: hetkisen laiskuutta. Se on uuden elämän mitta. Ei kuuhun ja tähtiin kurkottaminen aina ole sitä, että pitää saavuttaa tuottavuudella jotain vaan se voi olla myös sitä, että saavuttaa tuottamaan hyvänolon tunteen itselleen.

Kurkota tähtiin ja kapsahda kuuhun - ja putoa pehmeästi patjalle nauttimaan hetken hyvästä olosta ja ajatuksettomuudesta.