Kuvittelin kiertäväni näyttelyn muutamassa tunnissa. Kuvitelma ja todellisuus eivät kohtaa edes avioliitossa saati sitten taidenäyttelyssä. Olisin voinut viettää yönkin taulujen keskellä. En ehtinyt nähdä puoliakaan vaikka kiersin luultavasti kaiken - ainakin jalkani kipeäksi.
Bergisch Gladbachissa on kölniläisen taiteilijan, Simon Schubertin näyttely, jossa kävin viime viikolla. Schubert on syntynyt 1970-luvun alussa Kölnissä ja pitää nyt ensimmäistä omaa näyttelyään saaden nimensä museokatalogiin, joka taiteilijoille on äärettömän tärkeää saadakseen töitään gallerioihin. Simon Schubertin työt ovat varsin erilaisia - poikkeavat toisistaan melkoisesti. Hänen valtavat paperitaittotyönsä ovat aivan uskomattomia. Sellaisia en ole nähnyt missään aikaisemmin. Kunnes törmäsin Art Cologne'ssa hänen töihinsä uudelleen. Vieressäni seisoi kaksi galleristia, jotka keskustelivat Schubertin töistä. Eivät tunteneet häntä. En malttanut olla kertomatta Gladbachissa olevasta näyttelystä ja kehuin hänen upeita paperitöitään. He innostuivat katsomaan töitä uudella tavalla ja toinen galleristeista sanoi, että hänpä pistää nimen muistiin....
Simonista muihin taiteilijoihin:
Kiinalaisia tuoleja messuhallin ulkopuolella. Loistava installaatio. Ergonomisia tai ei, mutta näissä oli mukava istua.
oletkos ennen nähnyt tuolimetsää? Näitä olisi hauska hankkia puutarha täyteen.
Istua voi monella tavalla. Näytteillä oli aika paljon ihmisenkokoisia hahmoja eri tavalla tehtynä. Tämä oli yksi niistä hauskimmista.
Eikä tässäkään mitään vikaa ollut. Onko tämä Chiqueta-firman sponsoroima vai taidetta, se on jokaisen itsensä päätettävissä. Jos lähtee pohtimaan ikuista kysymystä "Mikä on taidetta?", saa yhtä monta vastausta kuin on katsojaa. ja taiteilija itse näkee työnsä monelta eri kantilta. On turha ruveta miettimään mitä tämä tarkoittaa? Onko taiteilijan oma elämä ollut sidottuna tiettyyn muottiin, koska hän on halunnut laittaa naisen puoliksi avattuun banaaniin. Vastustaako hän kaupallista kulttuuria vai kannattaako hän sitä. onko nainen hänelle objekti, jonka voi haukata kuin banaanin ja heittää sitten pois, kun sisältö on tyhjennetty.....Laittaisinko tämän olohuoneeseen vai makuuhuoneeseen? Maksaisinko tästä 600 euroa vai 6000 euroa? Monen taulun/taideteoksen kohdalla mielen nousi erilaisia kysymyksiä. Omasta mielestäni taide on silloin tehnyt tehtävänsä, kun se asettaa kyseenalaiseksi sen minkä otan itsestäänselvyytenä. Appiukkoni mielestä Picasso pilasi taiteen jakamalla kuvat osiin. Jos Picasso ei sitä olisi tehnyt, maalaustaide olisi polkenut paikallaan. On pakko repiä sellaista, jonka on jo moneen kertaan hyväksytyllä tavalla tehnyt. Muuten ei missään pääse eteenpäin. On sitten eri asia haluako ottaa sellaisen kuvan itselleen seinälle, mutta väheksymällä uutta ei myöskää luoda uutta.
MOA:n näyttelyssä New Yorkissa seinään maalatut pisteet ja viivat eivät välttämättä saaneet sydäntäni läpättämään, mutta jos joku hehkuttaa sen puolesta ja on valmis maksamaan 10 000 dollaria parista viivasta valkoisella seinällä niin minusta se on ok. Laitoin kerran poikani käteen siveltimen, kun hän oli vain vuoden ikäinen. Pistin lattialle valtavia paperiarkkeja ja annoin hänen huitoa mielensä mukaan mustalla vesivärillä. Rajasin mielestäni mielenkiintoisimmat osat ja leikkasin ne pieniin raameihin olohuoneen seinälle. Muutamat vieraamme kysyivät kenen taiteilijan töistä on kyse. Mikael ei ole onnistunut pääsemään taiteilijamatrikkeliin, mutta ei se mitään. Pidän yhä hänen hullunkurisesta "sammakosta", jonka löysin tuherusten joukosta.
Näitä vetoketjutauluja oli monia erilaisia. Oli silmiä, suita ja viiruja. Mielenkiintoinen ratkaisu.
Tämä viehäti minua jostain syystä. Tämä ei ole maalaus vaikka siltä näyttää. Työ oli leikattu ääriviivoista ja asetettu alustaltaan eli seinästä koholle. Tuloksena oli eräänlainen 3D-tunnelma, joka ei valitettavasti valokuvassa pääse esille.
Tämäkin on taidetta! Keskelle näyttelyhallia oli "istutettu" lattiaan koivuja ja niiden seassa käyskennellen syvennyttiin tauluihin. Minä taisin keskittyä enemmänkin puihin kuin maalauksiin, vaikka nekin oliat mielenkiintoisia. Muutamien taulujen kohdalla yritin nähdä eroa pornografian ja taiteen välillä, mutta vaikka kuinka yritin, teokset saivat minulta siirron pornografian puolelle. En siis laita kuvia tänne, ettei minun blogiani suljeta. Mukana oli yksi suomalainen galleria Helsingistä: Forsblom ja mukana kaksi suomalaista taiteilijaa, joiden nimiä en nyt yksinkertaisesti muista....Toinen tauluista oli valtavan suuri teos suihkuhuoneesta, muistutti yleisen saunan suihkua. Kaksi alastonta miestä ja keskellä pieni poika, jonka kasvoilla oli linnun naamio ja hänen edessään leikki kaksi koiraa. Kenties joku tunnistaa taulun ja taiteilijan. Teos oli vaikuttava sekä väreiltään että aiheeltaan. Olisi mielenkiintoista nähdä muita tämän taiteilijan töitä. Muistelisin, että hänen nimensä olisi ollut Mäkilä tai jotain vastaavaa.
Siinä siis eilisen kulttuuripäivän antia. Lastenpeitto valmistuu pikkuhiljaa. Ostin eilen lisää kangasta ja nyt lähden ompelemaan. Aurinko paistaa, puutarhassakin pitäisi kiskoa rikkaruohoja, vaikka ne juurineen raivasinkin. miksi juuri rikkaruohot kasvavat niin tomerasti? Kaikki ikkunalaudat ovat pullollaan samettikukkia, joita aika ajoin pitää siirtää suurempiin purkkeihin. Olen päättänyt ruveta hortonomiksi ja aloittanut uuden harrastuksen; kukkien kasvatus. Tämä on hauskaa ja rentouttavaa , kun seuraan kuinka vikkelästi kukkien alut mullasta nousevat. Pitäisi vain olla enemmän pieniä astioita, joihin taimia siirtää....APUA, hukun kohta taimiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti