Kavennukset taitavat olla vähän mitä sattuu, kun edellisistä ihan oikeista sukista on kulunut 20 vuotta enkä ole koskaan ollut kovin hyvä sukankutoja. Olin päättänyt tehdä sukat ja tässä ne nyt sitten ovat. Tosi ihanat jalassa, näin kesällä viileät ja talvella varmasti lämpimät.
Tänään oli meidän kadullamme juhlat. Roomalaiskatolisen kirkon joulun ja pääsiäisen jälkeen tärkein kirkollinen pyhä eli Fronleichnam, jota monissa muissa kielissä kutsutaan Corpus Christi eli Kristuksen Ruumiin juhla oli torstaina. Tänään oli kirkossa juhlajumalanpalvelus, jonka jälkeen koko kirkkokansa kiersi kulkueena - kuten me ortodoksit pääsiäisyönä kantaen ristiä ja kynttilöitä. Puutarhat oli koristeltu kukkasin ja pienin alttarein. Minä jätin kauniit ikonit kotiin, mutta tein kukista asetelmia pihanurmikolle. Kadun päähän rakensimme ison alttarin ja päiväkodin lapset koristelivat aidat ja liehuvat liput paperirenkailla ja maalasivat asfaltille kukkia ja koristelivat kukat ruusunlehdillä.Juhlan jälkeen korjasimme koristeet ja alttarin pois ja toimme jokainen jotain syötävää ja juotavaa (hyvin proosallisesti viiniä ja olutta) ja kokoonnuimme alttarin paikalle viettämään lämmintä, aurinkoista iltapäivää katumme asukkaiden kanssa.
Kadun ulkomaalaisosuus on kasvanut yhdellä skottinaisella. Nyt meitä on turkkilainen perhe, minä suomalainen, naapuriperhe Suomesta (äiti suomalais-saksalainen) ja tämä uusi skottilainen. Wau! Olemme ULKOMAALAISKATU! Mahtaisikohan se Perussuomalaisten puheenjohtaja hihhuuntua, jos meitä suomalaisia ruvettaisiin vaatimaan pois täältä saksalaisten kotikadulta, kun olemme ulkomaalaisia. Me kaikkihan olemme jollain tavalla ulkomaalaisia. Mikä ihme meissä ihmisissä on, ettemme pysty ottamaan ihmisiä ihmisinä. Jos joku ei suostu sopeutumaan niihin kulttuuri-sosiaaliraameihin, jotka kussakin maassa vallitsevat, silloin on kysyttävä mielummin mitä minä voisin tehdä, että ulkopuolelta tätä yhteiskuntaa tänne muuttava tuntisi tämän kulttuurin ja sen periaatteet omakseen. Ihmisille on annettava neuvoa ja informaatiota sen suhteen miten kussakin maassa tulee elää, että sopeutuu siihen systeemiin. Olen minäkin tuonut suomalaisuutta mukanani tänne - omaan elämääni - mutta en vaadi, että saksalaiset viettäisivät Suomen itsenäisyyspäivää pistämällä kaksi kynttilää ikkunalaudalle, vaikka itse niin teen. En nosta Suomenlippua salkoon itsenäisyyspäivän saati juhannuksen kunniaksi. Silti vietän juhannusta, vappua ja joulua suomalaisen perinteen mukaan. Saksalaisittain.
Se siitä. Asiasta voisi jatkaa keskustelua maailman loppuun saakka eikä sitä tulisi hullua hurskaammaksi. Missä on kaksi ihmistä, sillä on kaksi mielipidettä - ja kiistaa siitä kumpi on oikeassa!
Olen oikeassa, kun sanon, että nyt on aika mennä nukkumaan.
Aurinkoista viikkoa kaikille.
4 kommenttia:
Voi että miten kauniit sukat! Saanen käyttää ideaasi mallina?
Hyvin kirjoitettu "ulkomaalaisuudesta"! Olen samaa mieltä kanssasi ihmisistä, jotka tekevät työtä tullakseen toimeen. Niitä jotka tulevat Suomeen vain sosiaaliturvan saadakseen, en tänne hirveästi toivo tulevaksi. Täällä riittää jo tarvitsijoita.
Aurinkoa on kyllä ollut, hienoa kun kadun asukkailla on samanlainen "maku" jotta tuollainen tilaisuus saadaan pidettyä.
Anna Y, voit käyttää ohjeita ja ideoita ihan mielin määrin.
Keijo, meillä on todella hauska katu, kun kokoonnumme joskus ihan ex tempore johonkin katujuhlaan ja istumme iltamyöhään picknik-korien kanssa ja juttelemme niitä näitä. Tämä on tosi hauska katu ja täällä asuu ihania ihmisiä.
Heippa Tintti,
On se mukavaa kun jossakin ymmärretään tuo sosiaalinen kanssakäymisen tärkeys elämässä.
Mewillä on tässä talossa vaikea saada asukkaita jopa kevät ja syystalkihin. Hallitus on joka kerta hankkinut grillimakkaraa, kahvia, kakkua ja jopa keskikaljat. Ei kiinnosta edes tuo yhdessäoleminen. On usein mainittu jotta vaikka ei kerkiä työskentelyyn niin saapuisi kahville.
Lähetä kommentti