tiistai 13. marraskuuta 2012

Myyntinäyttely on ohi -

Bechenin katolisen seurakunnan kirjaston jokavuotinen kirjanäyttely yhdistettynä minun töitteni esilletuomiseen oli oikein hyvin onnistunut. Siitä huolimatta, että oli 11.11 eli karnevaalien alkurysäys ja Kölniin oli kokoontunut tuhansia..tuhansia ihmisiä niin, että vanhakaupunki piti jopa sulkea ihmisryntäyksen takia ja, että aurinko paistaa hehkutti syksyiseltä taivaalta ja että Bergisch Gladbachissa oli st. Martin markkinat ja kaupat auki pyhänä (tapahtuu vain 4 kertaa vuodessa eikä kuten Suomessa joka sunnuntai), niin siitä huolimatta kirjanäyttelyyn riitti tulijoita. Olin onneksi saanut edustavan nurkkauksen, sillä sisääntultaessa kassini ja tilkkupeitot iskivät ensimmäisenä silmään.

Kassa kilisi mukavasti ja sain hyviä kontakteja. Se kai se pääasia olikin. Tehdä töitäni vähän tutuksi kylän ihmisille. Kylä on täynnä eri alan käsityöläisiä. Eräs kultaseppä tuli ehdottamaan, että kokoontuisimme yhteen ja pitäisimme yhteisnäyttelyn. Idea on todella hyvä. Samalla ihmiset näkevät mitä kaikkea toiset osaavat ja tekevät. Jokainen meistä tekee jotain jossain muodossa. Omaa työtään ei vain osaa arvostaa eikä sitä aina uskalla tuoda esille.

Ompelulla ei tienaa omaisuutta. Oikealla markkinoinnilla kyllä. Tyttökaverini lastenkodilta on kaupallisen koulutuksen saanut ja hän suorastaan hehkui myyntitykkinä. Jospa hän olisi ollutkin koko ajan paikalla, olisin varmasti lähtenyt tyhjätaskuna kotiin. Kaikki ihmiset olivat hänelle potentiaalisia ostajia. Minä ompelen, mutta en osaa myydä kuten Sabine. Meillä riitti naurua, kun iltakahvilla kävimme läpi hänen myyntikikkojaan. Eräs nainen lilanvärisessä puserossa saapui hypistelemään kasseja ja minun ottaessa tilauksia vastaan, Sabine tarttui myyjän tehtäviin (hän oli tullut vain moikkaamaan minua....) ja esitteli laukkuja toinen toisensa jälkeen. Kertoi kankaiden olevan uniikkituotteita Suomesta, yksilöllisiä design-tuotteita, joita ei näe kenelläkään toisella...laukku sopi naisen puseroon kuin nakutettu....liian vaaleako...käännetään laukku sisäpuoli ulospäin ja - voilá, se sopii loistavasti puseron väreihin.....ennen kuin ehdin ottaa kaikki tilaukset vastaan, laukku oli vaihtanut omistajaa ja nainen lähti iloisesti laukku olkapäällään keikkuen kohti ulko-ovea.

Olin kirjoittanut seinälle tekstin, että kaikki tuotteeni ovat kierrätystä parhaimmillaan; puserot, housut, hameet ja kravatit saavat uuden asun. Olin kutonut lakanoista ja Guidon paidoista repimistä suikaleista laukun, jota monet tulivat vielä jälkeenpäinkin ihmettelemään. Tärkeintä mielestäni oli juuri se, että ihmiset tajuavat, ettei kannata heittää mitään vanhaa ja hyvää pois, vaan kaikesta voi tehdä jotain uutta. Jos ei osaa ommella, voi kutoa. Jos ei osaa kutoa, voi virkata. Jos ei osaa virkata ei kutoa eikä ommella, voi letittää kankaansuikaleet ja tehdä niistä mattoja tai pannunalusia. Kaikki napit, vetoketjut ja housujen ja paitojen logot ja nimikilvet säästän johonkin uuteen tuotteeseen. Mikään ei mene roskiin. Harvoin ostan uusia kankaita ja sitten jos ostan, Ikean paksuja ja vahvoja kankaita 3 euroa metri tai erittäin ihania Marimekon tai Eero Aarnion hauskoja kankaita, joista olen sitten valmis maksamaankin 20-27 euroa metri. Niistä teen suomalaiselle seurakunnalle joulumyyjäisiin laukkuja. Suomalaiset arvostavat suomalaista tuotetta.

Myyjäisnäyttely oli hauska kokemus ja tiedän, että opittavaa on valtavasti. Varsinkin, kun vilkaisin taas Tilkunviilaajan upeita tilkkutöitä.

Huomenna tulee ex-mieheni kylään- tapaamaan vaan lapsia ja lapsenlapsia.  Torstaina menen Deep Purplen konserttiin Kölniin ja vedän vanhat nahkarotsit niskaani ja heittäydyn mielessäni 40 vuoden takaisiin tunnelmiin ja jätän nykyisen ja entisen selviämään kahdestaan. Perjantaina on meillä lapsenlapsi-päivä ja lauantaina juhlitaan exän synttäreitä. Sunnuntaina hän lentääkin sitten takaisin vaimonsa luokse. En ehdi ommella, mutta ensi viikolla tartun tilauksiin ja uudistetussa ompeluhuoneessani syntyy parempia ideoita, kun on tilaa liikkua ja levitellä kankaita.

Ei kommentteja: