Päivä kerrallaan

Voimat ovat vielä aika vähissä. Jalat ovat kuin huonosti vatkattua vanukasta ja lihakset roikkuvat vähän kanan heltan malliin. Fitnes-studio on kiellettyjen nautintojen listalla, mutta portaat ovat käytössä. Heiluttelen jalkoja, oion koipia, venyttelen käsiä ja kipristelen varpaita. Armeijanmalliset kyykky-sulkeiset ovat antaneet hiukan esimakua siitä miten hien saa pintaan, vaikka ei juoksekaan maratonia. Ensin kolme kertaa kyykkyyn meno sai hikipisarat otsalle ja pulssin nousemaan, mutta ei laskemaan. Nyt jaksan mennä jo 10 kertaa kyykkyyn ja nousta varpaille ja kävellä portailla ja....lysähtää olohuoneen lepotuoliin ja puuskuttamaan kuin ylipainoinen riippuvatsasika.  Väsyttää niin vietävästi, mutta ajattelen sen johtuvan myös lääkkeistä. Aamulla 8.00 otan ensimmäiset 4 tablettia, että kroppani ei rupeaisi hylkimään tätä uutta elintä, tunnin päästä toiset 3 ja sitä rataa ilta yhdeksään.

Laiskanlinnastani on vaikea nousta, kun siihen on kerran lysähtänyt. Ostin kesällä ihanan puutarhatuolin olohuoneeseen. Se on keinutuolin ja lepotuolin yhdistelmä ja painopistettä siirtämällä se on joko lähes pystyasennossa tai lepoasennossa. parempaa tuolia saa tähän hätään hakea. Makailen peiton alla - minua paleltaa koko ajan - mutta sekin johtuu varmasti vielä lääkkeistä ja siitä, etten liiku niin paljon kuin muuten liikkuisin. En pese ikkunoita, en lattioita en puunaa hopeoitani enkä edes virkkaa. Luen Kindleäni, katson elokuvia, joita olen toivonut voivani katsoa jo kauan aikaa. Nyt minulla on sitä aikaa ja nautin siitä, että voin keskittyä suomalaisiin elokuviin. Tänään katsoin "kohtaamisia", joka oli todella mielenkiintoinen, ketjumainen kohtaloiden yhteensulautuminen. Tarinoita todellisesta elämästä.

En anna ajatusteni vaipua ongelmatilanteiden vatkaamiseen. Silloin tällöin, kun en ehdi ajaa epämiellyttäviä ajatuksia, ehdin pirauttaa muutaman kyyneleen, kun tulevaisuus on vielä epävarmaa. Toisaalta ajattelen, että kenenkähän tulevaisuus ei olisi epävarmaa. Bochumissa suljetaan Opelin tehdas ja taas jää 3000 työntekijää vaille työtä. Minulla ei ole töitä, en edes kuvittele hakevani mihinkään ainakaan seuraavien 6 kk sisällä. Enhän saa mennä edes saunaan seuraavien 6kk-12 kk sisällä. Sanoin lääkärilleni, että se on samaa kuin saksalaiselta kiellettäisiin suihkun käyttö!

Minulla on vahvat taustajoukot. Jos yöllä hengitän tavallista raskaammin, huokaan tai niiskutan, syttyy valot palamaan ja Guido ottaa kädestä kiinni ja lohduttaa. Anna tulee aamuisin Julian kanssa aamupalalle ja  tänään kirjoitimme joulukortteja ja paketoimme pieniä joululahjoja. Olen jouluihminen ja kaipaan kynttilöitä ja joulutohinaa. Jätän sovinnolla tänä vuonna pipareiden paiston ja laatikot muille. Teemme sukujoulun, jokainen tuo jotain ja istumme yhdessä kaikessa rauhassa suuressa pöydässä ja nautimme yhdessä olosta. Lahjat ovat sivuseikka, parasta on se, että olemme kaikki yhdessä. Lapset, lapsenlapset, kaikki isovanhemmat ja tietenkin Frieda.

Tähän asti kaikki on mennyt hyvin ja uskon jokaisen päivän vahvistavan sekä lihaksiani että optimismiani. Kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Kiitos kaikille positiivista ajatuksista ja sytytetyistä kynttilöistä.