UUSI MEKKO

Julia sai uuden mekon. Ei minkätahansa mekon, vaan Eero Aarnion suunnittelemasta kankaasta (Hirvi) tehdyn kesämekon. Sopii oikein hyvin pienelle suomalaistytön tyllerölle.

 Malli on Ottobre lehdestä 4/2011 /malli 14 (ilman rusettia)

Julia ei suostunut kääntymään, joten saimme kuvan takaapäin. Edessäpäin on kaarroke, johon olkaimet liitetään napeilla. Pieni taapersi uusi mekko päällä, mutta kontatessa helmat olivat tiellä. Kohta hän kävelee, joten mekkokin saa olla päällä. Ja uuden kesähatun hän sai tänään. Gladbachissa on avattu ekovaatteiden liike, joka myy paljon ruotsalaisia ja tanskalaisia ekopuuvillavaatteita. Kysyin onko suomalaisia, mutta kuulemma suomalaisilla tuottajilla ei ole ekovaatteita. Pitääkö tämä todellakin paikkansa?

Muuta en ole tänään ehtinyt tehdä. Naapuri tuli kahville, kun pistin takkahuoneen ikkunaan lapun = kelpaako kahvi? ja hetken kuluttua soi ovikello ja istuimmekin kahvittelemassa aamupalan jälkeen. Meidän ikkunat ovat vastakkain ja siitä on joskus hyötyä, kun ei tarvitse soitella puhelimella eikä juosta naapuritaloon. Kovin hirvittävästi ihmiset eivät täällä juokse kylässä toistensa luona, mutta olen päättänyt kutsua naapureita kylään, että oppisin tuntemaan ainakin omankadun väen. Tapasin nimittäin maanantaina seurakuntasalilla tämän alueen ihmisiä ja huomasimme asuvamme monenkin kanssa ihan lähekkäin, mutta emme ole nähneet koskaan. Ihmiset ovat töissä päivät ja illat vietetään kotona perheen parissa. Missä välissä siinä ketään muuta ehtisi nähdäkään. Nyt, kun olen kotosalla, ehdin seurata naapureidenkin elämää...tai ainakin nähdä muita ihmisiä kadullamme. Muutamien kanssa olemme olleet jo vuosikausia sinut, mikä Saksassa ei ole itsestäänselvyys. Naapurit saattavat tuntea toisensa 40 vuotta, mutta eivät silti sinuttele. Nykyaikana tämäkin perinne alkaa löystyä ja ainakin nuoremmat ihmiset ehdottavat sinunkauppoja melko nopeasti, mutta heti ensikättelyllä ei ketään sinutella!!!

Jatkan italian harjoituksia. Appivanhemmat palasivat eilen Gardajärveltä, jonne olemme lähdössä kaikki syyskuussa. En ole jaksanut harjoitella tarpeeksi. Päivät vilahtavat ohi kuin lännen pikajuna, mutta päättäväisesti kaivan kirjat esille ja teen muutaman harjoituksen ja kuvittelen oppivani jotain.  Jos nälkä yllättää, osaan ainakin sanoa "Prendo un panino caldo e un bicchiere di limonata"

Ja nyt toivotan kaikille mukavaa illanjatkoa ja kauniita, vihreitä, vehmaisia kevätpäiviä.