keskiviikko 8. toukokuuta 2013

kesän merkit

Merkillistä miten vesisadekin tuntuu mukavalta, kun taustana ovat vihreät puut ja tulppaanit, verenpisarat ja kaikki muut perennat ja punajuuret..Sade tekee hyvää juuri myllerretylle puutarhalle. Levitimme hienoksi hakatun kaarnan kukkapenkkeihin, lannoitimme maan ja istutimme muutamia uusia kasveja viime talvena kylmyyteen nuukahtaneiden "pakkasen kestävien" kukkien tilalle. Kenties "pakkasenkestävyys" ei sittenkään tarkoita, että kukat ovat todella pakkasen kestäviä.

Keväinen vihreys luo uuden olon ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jopa kassan jonolla päästetään muutaman hedelmäpurkin ostanut nuori mies ennen täyteen lastattua juhlapäivän viettoon valmistautuvaa perheenäitiä. Talvisäällä moinen ystävällisyys ei tulisi kuuloonkaan. Huomenna on kristuksen taivaaseenastumisen juhla ja ISÄNPÄIVÄ. Saksassa sitä vietetään muutamaa päivää ennen äitienpäivää. Isillä on aina oikeus olla edellä äitejä. Syynä voi olla myös se, että lapset harjoittelevat kakkujen tekoa äitienpäivää varten. Yleensä isät lähtevät porukalla tarpomaan metsäteille ja vetävät perässään lasten puurattaita, jotka on täytetty oluttölkeillä ja muutamalla makkarannytysellä, että edes vähän näyttäisi siltä, ettei juominen ole pääasia.

Meillä ei ole koskaan juhlittu isänpäivää, kun isänpäivä on aina. Isä on ollut aina tärkeä henkilö meidän perheessämme ja on yhä vielä. Kun lapset olivat pieniä, he turvautuivat aina Guidon apuun ja kun ongelmat oli setvitty "miesten kesken" (+ yksi tytär mukana), lopputulos esitettiin minulle, äidille ja minun tehtävänä oli vain nyökätä hyväksyvästi ja tyytyä päätökseen, joka oli aina demokraattinen.
"olemme päättäneet tehdä näin ja sinun on hyväksyttävä se..." = demokratiaa meidän perheessämme.

VIelä nytkin, kun lapset ja lapsenlapset tulevat sunnuntailounaalle, lähtevät Guido ja Mikael alakertaan autotalliin "keskustelemaan miesten asioista" oli se sitten talvirenkaiden vaihto tai lastenrattaiden renkaiden huolto.

Käsitöitä:

Logolaukku, joka on niin vanhoista käytetyistä tavaroista tehty, ettei siinä ole kuin pieni siivu uutta sisäpuolella ja se on Eero Aarnion kangasta. Tämä oli synttärilahja 15-vuotiaalle kummitytölleni Maijalle Hollantiin. Käväisimme siellä viime viikonloppuna - ihmettelemässä samalla sitä, ettei kevät ollut lainkaan niin pitkällä kuin meillä.

Marimekkokankaasta tehty lompakko perheen äidille.Tämän kanssa taistelin yhden iltapäivän. Oli se sen verran monimutkainen tehdä, vaikka ohjeetkin olivat vieressä.


sisäosassa on kaksi vetoketjullista lokeroa sekä takakannessa lokero muutamalle kortille. Punainen sisäkangas on Eero Aarnion uudesta "lohikäärme"-kankaasta. Se oli tarpeeksi vahvaa ja juuri sopivan värinen Marikankaan kaveriksi. Vastaavanlaisia lompakoita aion tehdä lisää tulevina päivinä. Itselläni on samanlainen sininen, mutta ilman vetoketjutaskuja, kun tein sen kännykkääni varten ja samalla sisälle mahtuivat pienet korvakuulokkeet.

Huomenna on isänpäivä Saksassa ja Kristuksen taivaaseenastumisen juhla. Toivon kaikille isille onnea. Isänä olo ei ole pelkkää oleilua lasten kanssa. Se on vastuuta toisen ihmisen elämästä. Vastuuta siitä millaiseksi toisen ihmisen elämä muodostuu ja joskus pienikin virhe voi koitua elinikäiseksi traumaksi - mutta toisaalta pienen pieni yhteinen hetki kiireen keskellä saattaa myöhemmin nousta yhdeksi elämän tärkeimmäksi tapahtumaksi. Hetki isän kanssa.

1 kommentti:

Tilkunviilaaja kirjoitti...

Wau, upea lompakko! Näyttää tosi monimutkaiselta ja jäisi kyllä itseltäni tekemättä, vaikka kaikenlaista osaankin ommella. Ihailen!