tankkaanko uutta Super E10 vai edelleen Super 95???

Tämä on vähän kuin "Ollako vai eikö olla"-tilanne. Onko tämä uusi E10 nyt se pelastus ympäristölle ja autolle vai onko hallitus tehnyt  aasinkaupan jonkun tuottajan kanssa vai halutaanko leivän tilalle biobensaa? Bioetanol on ympäristöystävällisempää kuin öljy / Bensa, mutta tuottamalla bioetanolia menetetään viljelymaata, jossa muuten tuotettaisiin maissia (pohjois-amerikka esimerkiksi)  sokeriruokoa (lat.amerikka) tai perunaa ja viljaa (Euroopan viljelysmaat).

Saksan hallitus suosii aktiivista kuluttajatiedotusta. Jokainen autonomistaja voi  itse ottaa selvää sopiikoSuper E10 omalle autolle. Yhtäkkiä bensa-asemilla oli yksi hana lisää ja vieressä iso lappu:"olkaa hyvä ja tarkistakaa sopiiko E10 autoonne".  Yksinkertainen tapa jättää vastuu käyttäjälle. Soittaisinko vaikka ympäristöministeriöön vai suoraan kanslerille, joka on ollut etunenässä puoltamassa uuden polttoaineen markkinoille tuloa? Hänen ei ainakaan tarvitse miettiä sopiiko uusi bensa hänen autoonsa, kun tuskin tietää millä autolla hän ajaa. (ja minä kun mietin joka kerta bensa-asemalle ajaessa kummalla puolella tankki on?).
En tiedä mikä hinku saksalaisilla poliitikoilla on ollut tämän uuden super E10:n markkinoille tuomisessa? Kaikki haluavat olla eräänlaisia maailman pelastajia ja nyt, kun tuote on jo markkinoilla, mutta kuluttajat eivät tiedä voiko tuotetta edes käyttää, poliitikot syyttävät toisiaan huonosta organisoinnista ja puutteellisesta informaatiosta.

Pieni oranssi valo bensamittarin vieressä vilkutti eilen huolestuttavasti, joten ajoin JET-bensa-asemalle, josta saan aina muita halvempaa bensaa. Super 95 maksoi 1,49 Litra ja mietin olisiko nyt aika tankata uutta SuperE10, jota mainostetaan "huomattavasti" edullisemmaksi ja tekee minusta aktiivisen ympäristön pelastajan. Vilkaisin hinta-taulukkoa (jonka hintapolitiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt, kun aamulla klo 8.00 Super maksaa 1.56 ja klo 10.30 samaa tuotetta saa 10 centtiä halvemmalla!??).  Ehh, olin enemmän kuin hämmästynyt: E10 maksoi saman kuin ysivitonen. En ole ollut koskaan kovin hyvä matematiikassa, mutta osaan laskea sen verran, että jos kahdella eri tuotteella on sama hinta, ei eroa ole! Vai olenko jotenkin käsittänyt tämän Saksan hallituksen tarkoituksen totaalisesti väärin? Miten minä säästän, jos hinta on sama. Miten autan luontoa jos olen epävarma sopiiko tuo uusi bensa edes autooni, joten valitsen mielummin vanhan, tutun tuotteen, jolla on tulekaan aktiiviseksi luonnonpelastajaksi.

Jos valitsen tuon uuden, ympäristöystävällisemmän tuotteen joudun tankkaamaan useammin kuin jos käyttäisin öljyntuottajamaita rikastuttavaa ysivitosta tai peräti extrasuperbensaa, jota Guido käyttää uuteen sporttiautoonsa. Oletetaan, että olen ympäristötietoinen ja valitsen bioetanolin autooni.
Minusta tulee kehitysmaaorganisaation "Misereor´in" mukaan
- riistäjä, sillä peruselintarvike, vilja, loppuu kehitysmaista, kun sen tuottaminen bioetanoliin on tuottavampaa kuin ruuaksi ihmisille
- luonnonvarojen tuhlaaja, sillä autoni käyttää uutta polttoainetta paljon enemmän kuin superysiä. Etanol palaa huonomminja antaa vähemmän voimaa autolleni, joten kaasutan enemmän ja kulutus kasvaa. Tosi superia!
- saastuttaja, sillä autoni osat kuluvat nopeammin, varsinkin vanhemmissa malleissa. Etanol väsyttää muoviset ja alumiiniset osat ja ennenkuin huomaankaan olen ostamassa taas uutta autoa. Ehkäpä tarkoituksena onkin autoteollisuuden ylöshinaaminen antamalla ihmisille kuvitelma, että he ovat ympäristöystävällisiä ja luonnonsuojelijoita kun samalla kohottavat Saksan taloutta. Merkel ei taida sittenkään olla huono taloustieteilijä!

 En nyt vieläkään tiedä onko tässä uudessa E10-bensassa mitään järkeä! Jatkan ysivitosen tankkaamista kunnes minulle toisin todistetaan, luonnonsuojelu sinne tai tänne. En halua olla edesauttamassa kehitysmaiden ihmisten nälkää.

Nukkekoti - das Puppenhaus

Das wunderschöne Puppenhaus gehört zu meiner Freundin Karin. Sie hat das alles selbst mit ihrem Mann gebaut. Sie hat mir erlaubt die Bilder ins Internet einzugeben. Wenn jemand interesse hat, das Puppenhaus zu kaufen, bitte mit mir Kontakt aufnehmen; einfach unten ein Kommentar schreiben, oder wenn Sie selbst einen Puppenhaus bauen möchten, können wir Ihnen gern helfen.

Es ist einfach unglaublich wieviel Arbeit in einem Puppenhaus steckt. Stunden, Wochen, Monaten. Alle Möbeln sind selbstgemacht mit viel Liebe zum Details. Die Stromleitungen sind unter den Tapeten eingeklebt, das Badezimmer sieht aus als könnte ich jeder Zeit da duschen gehen, wenn ich eine Lilliput wäre. Die Bücher im Bücherregal sind alle einzeln selbstgemacht. Ein Buch liegt auf dem Stuhl als hätte jemand das Zimmer gerade verlassen und würde gleich zurück kommen, das Buch nehmen und weiter lesen.

En ole koskaan nähnyt näin uskomattoman hienoa nukkekotia. Karin, työkaverini, on rakentanut tämän kaiken miehensä kanssa. Jokainen tuoli, pöytä, laatikosto on itsetehty. Kirjat hän on liimannut pienistä paperinpaloista yhteen, hedelmäkori keittiön lattialla on tehty muovailusavesta, kurkut, tomaatit ja muut vihannekset ovat itsetehtyjä. Jokaisessa huoneessa palaa kodikas lamppu, sähköjohdot on piilotettu tapettien alle ja sen jälkeen on vedetty listat tapettien päälle. Koko talo on rakennettu samalla periaatteella kuin omakotitalo rakennettaisiin. Tosin vain hiukan heppoisemmista aineksista. Tämä talo ei kestäisi hirmumyrskyä ei edes pienten lasten sormia. Talolla on kuitenkin sen verran painoa, että se pitää siirtää muuttomiesten voimin.

Kaikki huonekalut on rakennettu rakkaudella yksityiskohtiin. Takkahuoneeseen jätetty kirja tuolin päällä odottaa lukijaansa takaisin. Kuka kirjan on jättänyt, on pian tulossa takaisin, nostaa avatun kirjan tuolilta ja istahtaa takaisin lukemaan. Lapset leikkivät kauppapuodin lattialla puujunalla, takana pienen pieni nukkekoti!

Yläkerrassa palvelija on juuri laittanut sängyt ja herrasväki istahtaa pöydän ääreen. Elämä on pysähtynyt pieneksi hetkeksi paikoilleen ja me voimme kurkistaa vuosisadanvaihteen elämään kuin olisimme juuri tulossa kylään.

Perheenäiti tulee avaamaan meille oven, valkoinen kissa on pujahtanut istumaan rappusille.

Miehet keskustelevat keskenään yläkerran tupakkahuoneessa (siihen aikaan sai vielä tupakoida sisälläkin...)
Wilhelm on pukeutunut harmaaseen pukuun mutta Friedrich-veli haluaa pitää mielummin ruskean kamelinkarvaisen aamutakkinsa päällä, kun huoneita ei ole lämmitetty hänen mielestään tarpeeksi.

Pöytä on katettu ja perheen uskollinen keittiöpalvelija Wilhelmiina on valmis tuomaan ruuan pöytään.
Me voimme siirtyä seuraavaan huoneeseen, jossa perheen isä leikittää vielä pientä Thomas-poikaa.

Takkahuoneessa on leppoisa tunnelma, kun Moni-täti on vihdoin nukahtanut juotuaan kupillisen vahvaa kahvia. Albert-eno odottaa kärsimättömästi päivälliskutsua. Pian kaikki istuvat ruokasalissa ja nauttivat yhdessä kurpitsakeittoa alkuruuaksi, pääruokana on tänään paistettu ankka, joka on täytetty omenilla ja inkiväärillä.