Rättikaupassa

Saksalaiset rättikaupat ovat ihan toisenlaiset kuin suomalaiset vastaavat. Rättejä löytyy joka menoon ja kokoon, vaan ei löytynyt meille sopivaa. Sirkka-Liisa sovitti ja kokeili, hypisteli ja mietiskeli, otti tangosta, pani takaisin ja totesi, ettei sovi meikäläiselle: liian tyttömäisiä. Se on nyt muotia; paljon pitsiä, röyhelöä ja ruusunkia joka vaateparressa. Sellainen Vintage meininki.  Siinä se aamupäivä kului ostoksilla ja jäätelöllä.

Kotiinviemiset on hankittu vaikka tiukkaa teki sekin, kun poliisiauton ja Gormittien välillä ei oikein tullut tasapainoa. Minä olin Gormitteja vastaan ja Sirkka-Liisa epäili autojen suosiota, joten oli ostettava molemmat. Lastenlapset saavat sopivat lahjat. Parasta oli, kun me kaksi asiantuntijaa siirryimme tietokoneosastolle. Josen toivomus oli Star Wars 3 peli. Sirkka-Liisa sanoi haluavansa DVD:n ja myyjä väitti kivenkovaa ettei sellaista Saksasta löydy. Siinä sitten soiteltiin Suomeen ja tekstailtiin ja lopulta saatiin vastaus, että kyse olikin WII-Pelistä!!! Se käydään hakemassa maanantaina. Tilattiin samalla yksi CD levy ( Imelda Meyn vuodelta 2009). Jos haluatte kuulla todella hyvää musiikkia, hankkikaa Jeff Beckin ja Imelda Meyn yhteinen levy. Erittäin hyvää rokkia, soulia ja muuta vastaavaa.

 Hedelmäjäätelö mansikoilla, omenilla, kiwi-hedelmillä ja banaanilla höystettyä.

Guido pelasti meidät perikadolta, sillä Visa ei kelpaa kaikkialla Saksan kaupoissa. Rahat alkoivat jo loppua.

Vierailimme myös roomalaiskatolisten nunnien ylläpitämässä lastenkylässä eli Bethanien Kinderodorfissa syntymäpäiväjuhlilla. Bethanien Kinderdorf on perustettu 2. maailmansodan jälkeen ja sitä ylläpitävät Dominikaaniset nunnat. Jokaisessa talossa on oma "äiti", joka huolehtii 8-10 lapsesta. Osa lapsista tulee jo vauvana koteihin, osa on vain lyhyen aikaa ja osa viettää koko elämänsä perheen parissa tuoden myöhemmin omat lapsensakin "äitinsä" luokse kylään. Kirkon ja talot on suunnitellut saksalainen arkkitehti professori Gottfried Böhm. http://www.bethanien-kinderdoerfer.de/bergisch_home.htm

Illalla mentiin viettämään Tintin ja Guidon 18. hääpäivää italialaiseen ravintolaan eli Adan ja Enzon luokse. Alkupalana nautitiin grillattua parsaa voikastikkeella ja päällä parmesanjuustopaloja sekä ohuita viipaleita keitettyä kinkkua. Guido otti Puhvelin juustoa  serano kinkulla. Pääruokana oli lammasta vihannesten kera ja me naisväki otimme Adan tekemiä pienen pieniä lihapalleroita pastan kera ja juomaksi oli prosecco-Aperol sekä valkoviini. Erinomaista.

Hääsopimus on juuri allekirjoitettu seuraavaksi vuodeksi, todistajana Sirkka-Liisa. Meillä on tapana, että joka vuosi hääpäivänä lupaamme jatkaa sopimusta aina vuodella eteenpäin. Niin ei tunnut mitenkään kamalalta olla naimisissa loppuikää yhden ja saman ihmisen kanssa, puolin ja toisin.

Huomiseksi olemme suunnitelleet matkaa yäk yäk Düsseldorfiin. (Düsseldorf ja Köln ovat samaa kuin Suomi-Ruotsi maaottelu). Menemme katsomaan kuuluisia satamataloja.Niistä enemmän huomenna.

Katselimme tässä myynnissä olevia asuntoja ja taloja sekä meidän suunnalta täältä Kürtenistä että Düsseldorfista. Miksi suomalaiset eivät osta Saksasta asuntoa, vaan jostain täpötäydeltä aurinkorannikolta Espanjasta. Täällä olemme keskellä Euroopan kulttuuria ja lähellä monia upeita nähtävyyksiä. Hinnat ovat huomattavasti halvemmat kuin Suomessa. Esimerkiksi 100 neliön asunto, 4 huonetta, maksaa 164tuhatta euroa. Asunnot olivat upeita ja hyvällä paikalla.

Tänään Japanissa

Magnoliapuu ja valkokirsikkapuu kukassa

Auringossa 18 astetta plussan puolella, sininen taivas - ainakin aamupäivän. Katukahvilassa leppoisassa keväisessä tunnelmassa cappucinoa nautiskellen. Tyttöystäväni Lahdesta on kylässä ja kävimme Leverkusenin Japanilaisessa puutarhassa nauttimassa kirsikkapuiden vaaleanpunaisesta loistosta. Kamelian tummanpunaiset kukat toivat mieleen Greta Garbon viimeisillään Kamelianaisessa!

Kevät on parhaimmillaan juuri nyt. Puut ovat heleänvihreässä vaipassa ja luovat metsään keijumaisen tunnelman. Puutarhat loistavat tulppaaneita eri väreissä, narsissit alkavat olla kukintansa kukkineet ja tilalle tulevat Atsalean punaiset, vaaleanpunaiset, vaaleansiniset ja valkoiset kukat. Aina on joku kukassa kun toinen on kukintansa jo päättänyt. Pitkin ja poikin nurmikkoa hyppelivät pienet kaniinit. Sirkka-Liisan mielestä niitä ei kannatanut vielä ottaa  kiinni, kun olivat niin surkean pikkuruisia. Ei niistä olisi ollut edes "sormi-ruuiksi". Jos minä olisin sytyttänyt nurmikolle nuotion, olisi Sirkka-Liisa juossut muutaman kaniinin kiinni. Koska en sittenkään suostunut sytyttää nuotiota keskelle Bayerin tehtaan puistoa, ei Sirkka-Liisankaan tarvinnut juosta kaniinien perässä, saati kyniä niitä. Nälän tunteen nostaessa päätään - tai siis kurninnan muuttuessa murinaksi, ajoimme Kölniin. Parkkitaloon ja kadulle. Ensimmäinen ravintola sattui olemaan Kadinsky. Nimi toi mieleen taiteilijan ja me taidesielut suunnistimme sinne syömään possulautasta. Ravintolan ainoina asiakkaina saimme erinomaisen palvelun. Possuschnitzeli jäger sosen kanssa eli sienikastikkeella maistui ihan mukavalta  eikä kukkarokaan kevennyt kuin 6 eurolla.

Sen jälkeen jaksoikiin sitten taas talsia pitkin Colonia Ara Agrippinensiumin katuja, kuten muinaiset roomalaiset aikoinaan. Parkkitalon seinäkin oli vielä roomalaisten pystyttämä! Ajopelit vähän niistä ajoista muuttuneet. Kenkiä koiteltiin, mutta mitään ei sitten ostettu. Katukuvassa näkyi nuorilla neitosilla legginsit ja korkkarit miltei 80-luvun muotiin. Ollaan taas tultu takaisin muodissa. Käväistään oikeassa Vintage kaupassa, mutta Sirkka-Liisa sanoi, että ei täältä meille mitään löydy, nämä on jo nähty 60-luvulla. Tuli vähän ahdistava olo, että ollaanko sitä niin vanhoja. Ei tietenkään. Mitäs me 50-kymppiset ja vähän päälle, kun turkkilaiset nuoret pojat viheltelee perään....

Huomenna jatketaan kaupunkikierrosta Bergisch Gladbachissa. Lelukauppoja kun ei Kölnistä löytynyt.

Aamulla sämpylänhakumatkalla käytiin Aldista ostamassa tulppaaneita, kun ei niitä tarpeeksi puutarhoissa riittänyt. Piti saada vielä aamiaispöytäänkin väriä.