UUSI MEKKO

Julia sai uuden mekon. Ei minkätahansa mekon, vaan Eero Aarnion suunnittelemasta kankaasta (Hirvi) tehdyn kesämekon. Sopii oikein hyvin pienelle suomalaistytön tyllerölle.

 Malli on Ottobre lehdestä 4/2011 /malli 14 (ilman rusettia)

Julia ei suostunut kääntymään, joten saimme kuvan takaapäin. Edessäpäin on kaarroke, johon olkaimet liitetään napeilla. Pieni taapersi uusi mekko päällä, mutta kontatessa helmat olivat tiellä. Kohta hän kävelee, joten mekkokin saa olla päällä. Ja uuden kesähatun hän sai tänään. Gladbachissa on avattu ekovaatteiden liike, joka myy paljon ruotsalaisia ja tanskalaisia ekopuuvillavaatteita. Kysyin onko suomalaisia, mutta kuulemma suomalaisilla tuottajilla ei ole ekovaatteita. Pitääkö tämä todellakin paikkansa?

Muuta en ole tänään ehtinyt tehdä. Naapuri tuli kahville, kun pistin takkahuoneen ikkunaan lapun = kelpaako kahvi? ja hetken kuluttua soi ovikello ja istuimmekin kahvittelemassa aamupalan jälkeen. Meidän ikkunat ovat vastakkain ja siitä on joskus hyötyä, kun ei tarvitse soitella puhelimella eikä juosta naapuritaloon. Kovin hirvittävästi ihmiset eivät täällä juokse kylässä toistensa luona, mutta olen päättänyt kutsua naapureita kylään, että oppisin tuntemaan ainakin omankadun väen. Tapasin nimittäin maanantaina seurakuntasalilla tämän alueen ihmisiä ja huomasimme asuvamme monenkin kanssa ihan lähekkäin, mutta emme ole nähneet koskaan. Ihmiset ovat töissä päivät ja illat vietetään kotona perheen parissa. Missä välissä siinä ketään muuta ehtisi nähdäkään. Nyt, kun olen kotosalla, ehdin seurata naapureidenkin elämää...tai ainakin nähdä muita ihmisiä kadullamme. Muutamien kanssa olemme olleet jo vuosikausia sinut, mikä Saksassa ei ole itsestäänselvyys. Naapurit saattavat tuntea toisensa 40 vuotta, mutta eivät silti sinuttele. Nykyaikana tämäkin perinne alkaa löystyä ja ainakin nuoremmat ihmiset ehdottavat sinunkauppoja melko nopeasti, mutta heti ensikättelyllä ei ketään sinutella!!!

Jatkan italian harjoituksia. Appivanhemmat palasivat eilen Gardajärveltä, jonne olemme lähdössä kaikki syyskuussa. En ole jaksanut harjoitella tarpeeksi. Päivät vilahtavat ohi kuin lännen pikajuna, mutta päättäväisesti kaivan kirjat esille ja teen muutaman harjoituksen ja kuvittelen oppivani jotain.  Jos nälkä yllättää, osaan ainakin sanoa "Prendo un panino caldo e un bicchiere di limonata"

Ja nyt toivotan kaikille mukavaa illanjatkoa ja kauniita, vihreitä, vehmaisia kevätpäiviä.

kesän merkit

Merkillistä miten vesisadekin tuntuu mukavalta, kun taustana ovat vihreät puut ja tulppaanit, verenpisarat ja kaikki muut perennat ja punajuuret..Sade tekee hyvää juuri myllerretylle puutarhalle. Levitimme hienoksi hakatun kaarnan kukkapenkkeihin, lannoitimme maan ja istutimme muutamia uusia kasveja viime talvena kylmyyteen nuukahtaneiden "pakkasen kestävien" kukkien tilalle. Kenties "pakkasenkestävyys" ei sittenkään tarkoita, että kukat ovat todella pakkasen kestäviä.

Keväinen vihreys luo uuden olon ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jopa kassan jonolla päästetään muutaman hedelmäpurkin ostanut nuori mies ennen täyteen lastattua juhlapäivän viettoon valmistautuvaa perheenäitiä. Talvisäällä moinen ystävällisyys ei tulisi kuuloonkaan. Huomenna on kristuksen taivaaseenastumisen juhla ja ISÄNPÄIVÄ. Saksassa sitä vietetään muutamaa päivää ennen äitienpäivää. Isillä on aina oikeus olla edellä äitejä. Syynä voi olla myös se, että lapset harjoittelevat kakkujen tekoa äitienpäivää varten. Yleensä isät lähtevät porukalla tarpomaan metsäteille ja vetävät perässään lasten puurattaita, jotka on täytetty oluttölkeillä ja muutamalla makkarannytysellä, että edes vähän näyttäisi siltä, ettei juominen ole pääasia.

Meillä ei ole koskaan juhlittu isänpäivää, kun isänpäivä on aina. Isä on ollut aina tärkeä henkilö meidän perheessämme ja on yhä vielä. Kun lapset olivat pieniä, he turvautuivat aina Guidon apuun ja kun ongelmat oli setvitty "miesten kesken" (+ yksi tytär mukana), lopputulos esitettiin minulle, äidille ja minun tehtävänä oli vain nyökätä hyväksyvästi ja tyytyä päätökseen, joka oli aina demokraattinen.
"olemme päättäneet tehdä näin ja sinun on hyväksyttävä se..." = demokratiaa meidän perheessämme.

VIelä nytkin, kun lapset ja lapsenlapset tulevat sunnuntailounaalle, lähtevät Guido ja Mikael alakertaan autotalliin "keskustelemaan miesten asioista" oli se sitten talvirenkaiden vaihto tai lastenrattaiden renkaiden huolto.

Käsitöitä:

Logolaukku, joka on niin vanhoista käytetyistä tavaroista tehty, ettei siinä ole kuin pieni siivu uutta sisäpuolella ja se on Eero Aarnion kangasta. Tämä oli synttärilahja 15-vuotiaalle kummitytölleni Maijalle Hollantiin. Käväisimme siellä viime viikonloppuna - ihmettelemässä samalla sitä, ettei kevät ollut lainkaan niin pitkällä kuin meillä.

Marimekkokankaasta tehty lompakko perheen äidille.Tämän kanssa taistelin yhden iltapäivän. Oli se sen verran monimutkainen tehdä, vaikka ohjeetkin olivat vieressä.

sisäosassa on kaksi vetoketjullista lokeroa sekä takakannessa lokero muutamalle kortille. Punainen sisäkangas on Eero Aarnion uudesta "lohikäärme"-kankaasta. Se oli tarpeeksi vahvaa ja juuri sopivan värinen Marikankaan kaveriksi. Vastaavanlaisia lompakoita aion tehdä lisää tulevina päivinä. Itselläni on samanlainen sininen, mutta ilman vetoketjutaskuja, kun tein sen kännykkääni varten ja samalla sisälle mahtuivat pienet korvakuulokkeet.

Huomenna on isänpäivä Saksassa ja Kristuksen taivaaseenastumisen juhla. Toivon kaikille isille onnea. Isänä olo ei ole pelkkää oleilua lasten kanssa. Se on vastuuta toisen ihmisen elämästä. Vastuuta siitä millaiseksi toisen ihmisen elämä muodostuu ja joskus pienikin virhe voi koitua elinikäiseksi traumaksi - mutta toisaalta pienen pieni yhteinen hetki kiireen keskellä saattaa myöhemmin nousta yhdeksi elämän tärkeimmäksi tapahtumaksi. Hetki isän kanssa.