Kulttuuria ja käsitöitä

Perinteistä ja modernia japanilaista keramiikkaa-näyttely Düsseldorfissa. Viimeinen päivä ja ehdin juuri ja juuri. 4 tuntia vaelsin "Japanissa" enkä ehtinyt nähdä kaikkea. Erääseen elämänvaiheeseeni kuuluu NUKER, Nurmekselainen keramiikkapaja, jossa pyörittelin savikukkoja vuoden ajan. Japanilainen keramiikka on kaukana minun vähäpätöisistä kukkopilleistäni, mutta periaate on aina ollut sama. Savi on mielenkiintoinen materiaali, jossa valmiin lopputuloksen näkeminen on aina yllätys.

Siirryin ajasta toiseen lukiessani äitini päiväkirjoja, joita hän kirjoitti jo 12-vuotiaana. Jo silloin osittain saksaksi. Mietin sitä mikä sai hänet opettelemaan niin sisukkaasti saksaa, että hän luki sanakirjan ulkoa! Viipuri oli kansainvälinen kaupunki ja äiti kävi yksityiskoulua, jonka opetustaso ja vaatimukset eivät olleet äärettömän korkeita, koska äidin todistuksessa oli vain ysejä ja kymppejä eikä olisi kuulemma selviytynyt pääsykokeesta siirtyessään Imatran yhteislyseoon, mutta hyvällä todistuksella pääsi suoraan oppikoulun toiselle, jossa saksankielen opiskelu jatkui hiukan huonommalla menestyksellä. Saksa  ja saksankieli ovat aina liittyneet vahvasti meidän elämäämme. Ehkä evakkolaiset ovat siirtäneet verenperintönä "lähtemisen" myös seuraaville sukupolville. Omat isovanhempani jättivät kotinsa kaksi kertaa, äiti lähti sekä pakon edessä että vapaaehtoisesti pois kotoaan - ulkomaille. Me lapset olemme lähteneet omasta tahdostamme vapaaehtoisesti opiskelun takia ja rakkaudesta saksalaiseen.

Käsitöistä: suomalainen ystävättäreni kävi jättämässä LÄJÄN ihania kankaita vauvanvaatteita varten. Kuin olisi joulu tupsahtanut keskelle tammikuuta. Järjestelin kankaita värien mukaan ja selailin mukana tulleita käsityölehtiä. Päässäni pyöri suunnitelmia ja kädet ompelivat jo ajatuksissani pieniä ruusuja samettihattuun Iidalle. Heti, kun Ann-Marie oli lähtenyt, raivasin pöydän tyhjäksi, piirsin kaavat ja leikkasin kankaat. Hattu oli valmis jo muutaman tunnin kuluttua, mutta ruusukkeet odottavat vielä käsinompelua. Tässä kuva OTTOBRE-lehden mallista, jonka mukaan Iidan roosan värinen myssy on tehty. (Jakubin mukaan se on Aasin Korvat Väärinpäin-Hattu)

 Ottobre-lehdessä hattu on tummaa lilaa, minä tein sen rosan-väriseksi. Mekon teen myöhemmin.

Jakub oli oikeassa, hatun kiinnittimet muistuttavat hiukan aasin korvia. Tässä vaiheessa hatun voisi käyttää kumminpäin vain, mutta kun ruusukkeet on kiinni, etupuoli on tuo roosanvärinen sametti.

Olen järjestellyt työhuonettani uuteen uskoon. Napit, joita olen saanut viimeaikoina melkoiset määrät, ovat löytäneet paikkansa hillopurkeissa värin ja koon mukaan järjesteltyinä. Kankaat olen lajitellut värien mukaan ja kaikki pikkukrääsä, jota aina on kertynyt pöydälleni erilaisiin kippoihin ja kuppeihin, on uudelleen organisoituna vapauttanut pöytätilan parempaan käyttöön. Billy-hyllyt täyttyivät kirjoista, mutta vielä lattialta löytyy tilaa uudelle hyllylle. Kunhan saan tuon ison vierassängyn siirretyksi muualle niin työhuoneeseeni mahtuu uusi leikkuupöytä pikku-vierashuoneestamme. Sinne taas tulee sohva, jonka saa muutettua vierassängyksi tarvittaessa. Ja sitä tarvetta löytyy aina. Viimeistään huhtikuussa, kun ex-mieheni vaimonsa kanssa tulevat taas vierailulle.

 Kankaat, joista syntyy vaikka mitä. Ihania vauvavärejä! Onneksi olen kotona enkä töissä, muuten en ehtisi tehdä yhtään mitään. Miten ihmeessä olen ehtinyt silloin, kun kävin vielä kokopäivätyössä.

 Omasta mielesätni aika hyvä keksintö lankarullille. Kävin hakemassa poikani työpaikalta kaksi puualustaa, johon hakkasin nauloja ja niihin pistin lankarullat värien mukaan. Nyt lankarullia on poikinut niin paljon, että tarvitsen uuden laudan ja ainakin 30 naulaa.

 Ikean halvat laatikostot ovat tosi käteviä. Anna maalasi joskus nuoruudessaan yhden laatikoston omaan huoneeseensa sopivaksi ja nyt sekin on löytänyt tiensä minun ompeluksilleni.

Kaikenlaiset pienet lasipurkit ovat erinomaisia nappien säilytykseen. Nyt napit löytyvät helposti enkä joudu kaatamaan koko purkkia etsiessäni pieniä valkoisia nappeja isojen mustien joukosta. Kaikki on lajiteltu värien ja koon mukaan. Aikaahan siihen meni, mutta myöhemmin säästän aikaa, kun otan vain sen purkin, josta tarvittavat napit löytyvät.

Raivasin 4 tuntia tyttäreni kellaria. Se, mitä ei myydä ebayssa, saapui autossani meille. Ei olisi ehkä saapunut, ellei Guido olisi Lapissa työmatkalla! Hänen mielestään taloomme ei mahdu enää mitään, mutta organisointi on kaiken A ja O eli kaikki mahtuu. Sain muutaman uuden taulun, joten tänä iltana vasara paukkuu olohuoneessa.

 Järjestin myös silityslaudalle ja silitysraudalle paikan makuuhuoneen oven taakse. Minusta tämä oli yksi parhaimmista piilotuskeksinnöistä, joita olen nähnyt: silityslaudalle ja -raudalle sopiva teline, joka yksinkertaisesti ripustetaan oveen. Makuuhuoneen oven voi silti avata aivan normaalisti eikä teline häiritse ketään. Yleensä silityslauta seisoi seinää vasten ja kaatuili milloin kissan, milloin minun päälleni. Meillä ei nimittäin ole siivouskaappia, kuten aikoinaan Suomessa oli.Suomessa ei varmaankaan kukaan tarvitse tällaista keksintöä, mutta täällä se on oivallinen vekotin.

Tämä siis kulttuuri ja käsityö asioista. Säätila on muuttunut talviseksi. Sain tänään papiltani sms viestin Pariisista: kannattaako tulla, onko lämmintä? Vastasin, että pysy siellä tai hakeudu etelämmäksi, täällä satoi eilen hipsuillen lunta ja pakkasta oli peräti miinus kaksi. Vietin ihanan päivän saunassa ja nyt lähden viettämään ihanaa iltaa ompelukoneeni parissa.

kesken Ikeahyllyn rakentamisen Kölnin tilastotietoja

kesken Billyhyllyn rakentamisen tuli pullanälkä. Koska en saa Lidlistä,Aldista enkä muistakaan paikallisista kulinaristisista supermarketeista rehellistä suomalaista pullaa, piti opetella paistamaan. Sama koskee karjalanpiirakoita. Voisikohan niitä ruveta markkinoimaan saksalaisille?Toisaalta, jos niitä saisi täältä, niitä ei tarvitisi pyytää sukulaisilta ja ystäviltä, jotka kysyvät mitä pitäisi tuoda tuliaisiksi. Vastaus on aina valmiina: fazerin sinistä, karjalanpiirakoita ja pantteripusseja! Niin, ja karjalanpiirakoista katoaisi se erikoisuudenleima.

Siis olin rakentamassa Billyhyllyä.Guidon piti rakentaa se, mutta kun kaukorakentaminen ei onnistu - Rovaniemeltä on vähän vaikea väännellä ruuveja, kävin projektiin käsiksi.Hylly seisoo keskellä huonetta, ympärillä vuori tavaroita, joiden alkuperä on jo jäänyt kauas menneisyyteen; lasten päiväkirjoja, kouluvihkoja, venäjän oppikirjoja - silloin, kun vuonna 1993 Steiner-koulussa opiskeltiin venäjää - ja antiikkiromua eli vanhoja kännyköitä ja yksi uskomattoman iso, mutta pieninäyttöruutuinen digikamera!!! Mitä kaikkea vanhojen laatikoiden joukosta löytyykään. Ja minulle tuli pullanälkä.

 hylly seisoo, tosin väärinpäin, mutta omin käsin kasattu.

Tässä kahvi-pullahetken katveessa lueskelin Kölner-Stadt-Anzeiger lehteä ja silmiini osui mielenkiintoisia tilastotietoja Kölnistä. Vuoden 2010 asukasluku on hiukan yli miljoonan, tarkalleen ottaen 1 027 504. Tänään määrä on joko pienentynyt tai kasvanut - jo muutaman kuukauden sisällä tilanne muuttuu miinukseen tai plussaan. Muutaman vuoden alamäen jälkeen Kölnin väkiluku on taas kasvanut, viime vuonna plussanpuolella oltiin yli 6000 ihmisen voimin. Syntyvyyskin on kasvanut, ei ihme, sillä keski-ikä Kölnissä on 41,9 vuotta. Kyllä siinä vielä lapsia tehdään. Ja kuolleisuuskin on pienempi kuin syntyvyys. Naispuolisia kölniläisiä on vähän enemmän kuin miehiä ja sinkkuna elelee 270 055 henkilöä. Kuinka paljon näistä naisia on, sitä ei tilastoissa ole kerrottu.Joka vuosi Kölniin muuttaa kymmeniätuhansia nuoria, lähinnä opiskelemaan. Mistä nämä uudet ihmiset sitten tulevat, se pysyy salaisuutena, mutta 21,5 % heistä tulee Saksan rajojen ulkopuolelta. Minäkin olen ULKOMAALAINEN. Kuuluisin tällä leimalla Soinin määrittelemiin ei-suosittuihin kansalaisiin, joiden hän haluaa poistuvan Suomesta. Onneksi kukaan ei ole ajamassa minua täältä pois! Suurimman ulkomaalaisryhmän Kölnissä muodostavat turkkilaiset, joita on yli 61 000. Jos ajan Bergisch Gladbacher-Strassea pitkin Kölniin, saavun yllättäen Istanbuliin tai Anatoliin tai Cesmeen tai johonkin muuhun turkkilaiseen kaupunkiin. Hunnutetut ja  super-muodikkaat nuoret naiset täyttävät kadut, miehet istuvat kahviloissa eikä missään kuule saksan sanaakaan. Ravintolat tarjoavat toinen toistaan ihanampia turkkilaisia ruokia ja pikkuputiikit pursuavat Chanel-laukkuja, Rayban-aurinkolaseja ja Rolex-rannekelloja - jäljennöksiä tietenkin - kuten kaikkien Turkista tulevien turistien käsimatkatavaroista löytyisi, jos tehtäisiin pieni kontrolli. Siis 20 minuutissa kotioveltani olen Turkissa. Miten voisin enää halvemmin matkustaa "ulkomaille"?

En sano, etteikö yhdessäasumisesta tule välillä erimielisyyksiä kulttuurien sekamelskassa. En hyväksy kunniamurhia enkä saksalaisten oikeistoradikaalien tuhopolttoja, joissa turkkilaisen perheen 5 pientä lasta palavat elävänä kuin soihdut. On oltava molemminpuolinen kunnioitus toisia kohtaan. Se, joka muuttaa vieraaseen maahan, ottaa huomioon sen maan tavat. Mietin usein ottavatko suomalaiset turistitkaan huomioon sen maan tapoja, jossa kulloinkin kulkevat. Sitä mäkätetään, kun ei saa makoilla yläosattomissa islamilaisen maan uimarannalla. Jos ei hyväksytä edes kotikylän naapurin ylipitkäksi kasvaneita omenapuun oksia omalla pihalla niin kuinka sitä voidaan hyväksyä afrikkalainen, joka keittelee priimuskeittimellä kerrostalo-asunnon keittiön lattialla vaikka talossa on hyvä hella. Me olemme niin erilaisia, ettei kannata ruveta edes osoittelemaan sormella toista, joka tekee asiat eritavalla kuin itse teemme. Siinä on vain mentävä vieraan luokse ja löydettävä yhdessä ratkaisu ongelmaan. Olen varma, ettei priimuskeittiötä harjoittava afrikkalainen edes tiedä kaikkia sääntöjä, joita suomalaisessa kerrostalossa on. On parempi mennä kertomaan miten suomalaisessa kerrostalossa eletään kuin päivitellä suljettujen ovien takana kuinka ihmeellisiä naapurin venäläiset/kiinalaiset/virolaiset/afrikkalaiset/tanskalaiset/islantilaiset/perulaiset ym. ovat.
Minä kuvittelin saksalaiset käsittämättömän siivottomiksi, kun kerran kuukaudessa tienvarret olivat täynnä roskapusseja, kunnes tajusin, ettei minun tarvitse itse lähteä viemään roskia minnekään, vaan ne laitetaan tienvarteen, josta roska-auto ne hakee. Yksi soitto riittää, että vanha sohvani, televisioni, jääkaappini tai koko irtain omaisuuteni tarvittaessa tullaan hakemaan kotipihaltani roskiin.

Vanha itkuvirsi, mutta tästä emme pääse mihinkään. Meidän on vain opeteltava elämään muiden eurooppalaisten / maailman ihmisten kanssa yhdessä. Ehkä jonain päivänä tähän maailman ihmisiin lisätään vielä avaruuden oliot ja mitenkähän siinä sitten suomalaisten käy??Pelkään pahoin, että jopa Jeesus jätettäisiin tässä "vieraanvaraisuudessa" syrjään, kun hän ei sovi ulkomaalaisen taustansa puolesta meidän järjestelmäämme.  Aina, kun ihmiset ovat tunkemassa toisen värisiä ja toisin ajattelevia jonnekin "omien" rajojensa ulkopuolelle, mieleen tulee Jeesuksen puhe, jossa hän kehottaa ottamaan kaikki ihmiset veljinä ja siskoina huomioon, kääntämättä kenellekään selkää. Hänen vanhemmilleen käännettiin selkä eikä häntä itseäänkään kohdeltu järin oikeudenmukaisesti - ja lopulta hänetkin tapettiin, mutta samaan aikaan, kun vetoamme Jeesuksen rakkauteen ja hänen laupeudentekoihinsa, käännämme selän jollekin, joka naapurioven takana käyttää liikaa mausteita, että koko rappukäytävä haisee, tamppaa mattoja parvekkeella, vaikka se on kielletty jo talon järjestyssäännöissä (jotka valitettavasti useimmiten ovat vain yhdellä ainoalla kielellä) eivätkä ymmärrä, että sauna on peseytymistä varten, eikä siellä pestä mattoja.  Naureskelen yhä vuokraemännälleni täällä Saksassa, kun hän kysyi minulta olenko mahdollisesti jo nähnyt lavuaareja ja vessanpönttöjä!!!! Luulin sitä vitsiksi, mutta hän oli tosissaan. ME SUOMALAISEN DESIGNIN maassa emme muka  tietäisi mikä on lavuaari.

Toisiin asioihin: Puoli kahdelta viime yönä sain Iidan pikkumaton valmiiksi. Kudoin vanhoista lakanoista maton hänen pieneen kauppaliikkeeseensä ja nyt virkkasin reunan, ettei matto aina nouse kuprulle. Aloitin myös virkkaamaan pyöreitä kappaleita tietämättä oikein mitä niistä tulee. Nyt ompelen pyörylöitä yhteen ja niistä tulee peitto. Kesäkuussa minusta tulee kolmannen kerran mummi ja nyt pitää väsätä vipinällä värillisiä pyörylöitä, kun en koskaan tiedä milloin soitto sairaalasta keskeyttää minun hyvin alkaneen mummoilun.Lääkärini sanoi, että kesällä minun pitäisi saada uusi maksa, joten tässä ollaan vähän niinkuin kuulolla. En voi enää ottaa lomia kuin hätätapauksessa. Sellainen on huhtikuussa, kun äiti viettää 90-vuotissyntymäpäiviään ja tulen Suomeen.

pyörylöitä, ympyröitä,palleroita, kaiken värisiä vinkuroita, joista tehdään vauvanpeitto uudelle lapsenlapselle.

 vanhoista lakanoista kudottu matto Iidan pieneen kauppaliikkeeseen. Tämän päällä köllöttelee myös Friedhelm mielellään. Lakanoista saa todella hyviä mattoja, ja lakanaa on helppo neuloa paksuilla puikoilla. Kylpyhuoneeseen syntyi valkoisista lakanoista matto ja nyt tekeillä on naapurin tytölle iso kassi.

Jatkan yläkerran ompeluhuoneen raivaamista nyt, kun Billyhylly seisoo valmiina.