tiistai 24. tammikuuta 2012

kesken Ikeahyllyn rakentamisen Kölnin tilastotietoja

kesken Billyhyllyn rakentamisen tuli pullanälkä. Koska en saa Lidlistä,Aldista enkä muistakaan paikallisista kulinaristisista supermarketeista rehellistä suomalaista pullaa, piti opetella paistamaan. Sama koskee karjalanpiirakoita. Voisikohan niitä ruveta markkinoimaan saksalaisille?Toisaalta, jos niitä saisi täältä, niitä ei tarvitisi pyytää sukulaisilta ja ystäviltä, jotka kysyvät mitä pitäisi tuoda tuliaisiksi. Vastaus on aina valmiina: fazerin sinistä, karjalanpiirakoita ja pantteripusseja! Niin, ja karjalanpiirakoista katoaisi se erikoisuudenleima.

Siis olin rakentamassa Billyhyllyä.Guidon piti rakentaa se, mutta kun kaukorakentaminen ei onnistu - Rovaniemeltä on vähän vaikea väännellä ruuveja, kävin projektiin käsiksi.Hylly seisoo keskellä huonetta, ympärillä vuori tavaroita, joiden alkuperä on jo jäänyt kauas menneisyyteen; lasten päiväkirjoja, kouluvihkoja, venäjän oppikirjoja - silloin, kun vuonna 1993 Steiner-koulussa opiskeltiin venäjää - ja antiikkiromua eli vanhoja kännyköitä ja yksi uskomattoman iso, mutta pieninäyttöruutuinen digikamera!!! Mitä kaikkea vanhojen laatikoiden joukosta löytyykään. Ja minulle tuli pullanälkä.
 hylly seisoo, tosin väärinpäin, mutta omin käsin kasattu.

Tässä kahvi-pullahetken katveessa lueskelin Kölner-Stadt-Anzeiger lehteä ja silmiini osui mielenkiintoisia tilastotietoja Kölnistä. Vuoden 2010 asukasluku on hiukan yli miljoonan, tarkalleen ottaen 1 027 504. Tänään määrä on joko pienentynyt tai kasvanut - jo muutaman kuukauden sisällä tilanne muuttuu miinukseen tai plussaan. Muutaman vuoden alamäen jälkeen Kölnin väkiluku on taas kasvanut, viime vuonna plussanpuolella oltiin yli 6000 ihmisen voimin. Syntyvyyskin on kasvanut, ei ihme, sillä keski-ikä Kölnissä on 41,9 vuotta. Kyllä siinä vielä lapsia tehdään. Ja kuolleisuuskin on pienempi kuin syntyvyys. Naispuolisia kölniläisiä on vähän enemmän kuin miehiä ja sinkkuna elelee 270 055 henkilöä. Kuinka paljon näistä naisia on, sitä ei tilastoissa ole kerrottu.Joka vuosi Kölniin muuttaa kymmeniätuhansia nuoria, lähinnä opiskelemaan. Mistä nämä uudet ihmiset sitten tulevat, se pysyy salaisuutena, mutta 21,5 % heistä tulee Saksan rajojen ulkopuolelta. Minäkin olen ULKOMAALAINEN. Kuuluisin tällä leimalla Soinin määrittelemiin ei-suosittuihin kansalaisiin, joiden hän haluaa poistuvan Suomesta. Onneksi kukaan ei ole ajamassa minua täältä pois! Suurimman ulkomaalaisryhmän Kölnissä muodostavat turkkilaiset, joita on yli 61 000. Jos ajan Bergisch Gladbacher-Strassea pitkin Kölniin, saavun yllättäen Istanbuliin tai Anatoliin tai Cesmeen tai johonkin muuhun turkkilaiseen kaupunkiin. Hunnutetut ja  super-muodikkaat nuoret naiset täyttävät kadut, miehet istuvat kahviloissa eikä missään kuule saksan sanaakaan. Ravintolat tarjoavat toinen toistaan ihanampia turkkilaisia ruokia ja pikkuputiikit pursuavat Chanel-laukkuja, Rayban-aurinkolaseja ja Rolex-rannekelloja - jäljennöksiä tietenkin - kuten kaikkien Turkista tulevien turistien käsimatkatavaroista löytyisi, jos tehtäisiin pieni kontrolli. Siis 20 minuutissa kotioveltani olen Turkissa. Miten voisin enää halvemmin matkustaa "ulkomaille"?

En sano, etteikö yhdessäasumisesta tule välillä erimielisyyksiä kulttuurien sekamelskassa. En hyväksy kunniamurhia enkä saksalaisten oikeistoradikaalien tuhopolttoja, joissa turkkilaisen perheen 5 pientä lasta palavat elävänä kuin soihdut. On oltava molemminpuolinen kunnioitus toisia kohtaan. Se, joka muuttaa vieraaseen maahan, ottaa huomioon sen maan tavat. Mietin usein ottavatko suomalaiset turistitkaan huomioon sen maan tapoja, jossa kulloinkin kulkevat. Sitä mäkätetään, kun ei saa makoilla yläosattomissa islamilaisen maan uimarannalla. Jos ei hyväksytä edes kotikylän naapurin ylipitkäksi kasvaneita omenapuun oksia omalla pihalla niin kuinka sitä voidaan hyväksyä afrikkalainen, joka keittelee priimuskeittimellä kerrostalo-asunnon keittiön lattialla vaikka talossa on hyvä hella. Me olemme niin erilaisia, ettei kannata ruveta edes osoittelemaan sormella toista, joka tekee asiat eritavalla kuin itse teemme. Siinä on vain mentävä vieraan luokse ja löydettävä yhdessä ratkaisu ongelmaan. Olen varma, ettei priimuskeittiötä harjoittava afrikkalainen edes tiedä kaikkia sääntöjä, joita suomalaisessa kerrostalossa on. On parempi mennä kertomaan miten suomalaisessa kerrostalossa eletään kuin päivitellä suljettujen ovien takana kuinka ihmeellisiä naapurin venäläiset/kiinalaiset/virolaiset/afrikkalaiset/tanskalaiset/islantilaiset/perulaiset ym. ovat.
Minä kuvittelin saksalaiset käsittämättömän siivottomiksi, kun kerran kuukaudessa tienvarret olivat täynnä roskapusseja, kunnes tajusin, ettei minun tarvitse itse lähteä viemään roskia minnekään, vaan ne laitetaan tienvarteen, josta roska-auto ne hakee. Yksi soitto riittää, että vanha sohvani, televisioni, jääkaappini tai koko irtain omaisuuteni tarvittaessa tullaan hakemaan kotipihaltani roskiin.

Vanha itkuvirsi, mutta tästä emme pääse mihinkään. Meidän on vain opeteltava elämään muiden eurooppalaisten / maailman ihmisten kanssa yhdessä. Ehkä jonain päivänä tähän maailman ihmisiin lisätään vielä avaruuden oliot ja mitenkähän siinä sitten suomalaisten käy??Pelkään pahoin, että jopa Jeesus jätettäisiin tässä "vieraanvaraisuudessa" syrjään, kun hän ei sovi ulkomaalaisen taustansa puolesta meidän järjestelmäämme.  Aina, kun ihmiset ovat tunkemassa toisen värisiä ja toisin ajattelevia jonnekin "omien" rajojensa ulkopuolelle, mieleen tulee Jeesuksen puhe, jossa hän kehottaa ottamaan kaikki ihmiset veljinä ja siskoina huomioon, kääntämättä kenellekään selkää. Hänen vanhemmilleen käännettiin selkä eikä häntä itseäänkään kohdeltu järin oikeudenmukaisesti - ja lopulta hänetkin tapettiin, mutta samaan aikaan, kun vetoamme Jeesuksen rakkauteen ja hänen laupeudentekoihinsa, käännämme selän jollekin, joka naapurioven takana käyttää liikaa mausteita, että koko rappukäytävä haisee, tamppaa mattoja parvekkeella, vaikka se on kielletty jo talon järjestyssäännöissä (jotka valitettavasti useimmiten ovat vain yhdellä ainoalla kielellä) eivätkä ymmärrä, että sauna on peseytymistä varten, eikä siellä pestä mattoja.  Naureskelen yhä vuokraemännälleni täällä Saksassa, kun hän kysyi minulta olenko mahdollisesti jo nähnyt lavuaareja ja vessanpönttöjä!!!! Luulin sitä vitsiksi, mutta hän oli tosissaan. ME SUOMALAISEN DESIGNIN maassa emme muka  tietäisi mikä on lavuaari.

Toisiin asioihin: Puoli kahdelta viime yönä sain Iidan pikkumaton valmiiksi. Kudoin vanhoista lakanoista maton hänen pieneen kauppaliikkeeseensä ja nyt virkkasin reunan, ettei matto aina nouse kuprulle. Aloitin myös virkkaamaan pyöreitä kappaleita tietämättä oikein mitä niistä tulee. Nyt ompelen pyörylöitä yhteen ja niistä tulee peitto. Kesäkuussa minusta tulee kolmannen kerran mummi ja nyt pitää väsätä vipinällä värillisiä pyörylöitä, kun en koskaan tiedä milloin soitto sairaalasta keskeyttää minun hyvin alkaneen mummoilun.Lääkärini sanoi, että kesällä minun pitäisi saada uusi maksa, joten tässä ollaan vähän niinkuin kuulolla. En voi enää ottaa lomia kuin hätätapauksessa. Sellainen on huhtikuussa, kun äiti viettää 90-vuotissyntymäpäiviään ja tulen Suomeen.

pyörylöitä, ympyröitä,palleroita, kaiken värisiä vinkuroita, joista tehdään vauvanpeitto uudelle lapsenlapselle.
 vanhoista lakanoista kudottu matto Iidan pieneen kauppaliikkeeseen. Tämän päällä köllöttelee myös Friedhelm mielellään. Lakanoista saa todella hyviä mattoja, ja lakanaa on helppo neuloa paksuilla puikoilla. Kylpyhuoneeseen syntyi valkoisista lakanoista matto ja nyt tekeillä on naapurin tytölle iso kassi.

Jatkan yläkerran ompeluhuoneen raivaamista nyt, kun Billyhylly seisoo valmiina.

4 kommenttia:

Tilkunviilaaja kirjoitti...

Hauskoja kudottuja ja virkattuja! Mitä aiot billyhyllyysi laittaa?

elämää Saksalaismetsissä kirjoitti...

BIlly on jo täynnä kirjoja. Mistä ne sinne eksyivät, kun toinen hylly on yhtä täynnä, sitä en tiedä. Olisin halunnut kankait asinne. Ostin toisenkin, mutta siihenkin tulee kirjoja...Sain ihania kankaita tyttökaveriltani, vaaleanpunaisia ja vauvamaisen suloisia. Ompelin tänään hatun, johon tulee ruusuja.

Iina kirjoitti...

kiva matto - minäkin tykkäisin yrittää! Ehkä voisi viritellä entisiä matonkudeleikkaustunnelmia... Jonain päivänä tuon vielä isoäitini kangaspuut tänne ja aloitan louksuttamaan naapureiden kauhuksi :)
Minkälaisilla puikolla neuvoisit kutomaan? Ja kuinka kapeaksi lakana leikataan?

elämää Saksalaismetsissä kirjoitti...

kleinemy: kudoin numero 10 puikoilla ja leikkasin matonkuteet 1-1.5 cm levyisiksi. Riippuu paljon työstä mitä haluat tehdä. Kassiin leikkaan kapeampia kuteita kuin mattoon.