tiistai 31. tammikuuta 2012

Kulttuuria ja käsitöitä

Perinteistä ja modernia japanilaista keramiikkaa-näyttely Düsseldorfissa. Viimeinen päivä ja ehdin juuri ja juuri. 4 tuntia vaelsin "Japanissa" enkä ehtinyt nähdä kaikkea. Erääseen elämänvaiheeseeni kuuluu NUKER, Nurmekselainen keramiikkapaja, jossa pyörittelin savikukkoja vuoden ajan. Japanilainen keramiikka on kaukana minun vähäpätöisistä kukkopilleistäni, mutta periaate on aina ollut sama. Savi on mielenkiintoinen materiaali, jossa valmiin lopputuloksen näkeminen on aina yllätys.

Siirryin ajasta toiseen lukiessani äitini päiväkirjoja, joita hän kirjoitti jo 12-vuotiaana. Jo silloin osittain saksaksi. Mietin sitä mikä sai hänet opettelemaan niin sisukkaasti saksaa, että hän luki sanakirjan ulkoa! Viipuri oli kansainvälinen kaupunki ja äiti kävi yksityiskoulua, jonka opetustaso ja vaatimukset eivät olleet äärettömän korkeita, koska äidin todistuksessa oli vain ysejä ja kymppejä eikä olisi kuulemma selviytynyt pääsykokeesta siirtyessään Imatran yhteislyseoon, mutta hyvällä todistuksella pääsi suoraan oppikoulun toiselle, jossa saksankielen opiskelu jatkui hiukan huonommalla menestyksellä. Saksa  ja saksankieli ovat aina liittyneet vahvasti meidän elämäämme. Ehkä evakkolaiset ovat siirtäneet verenperintönä "lähtemisen" myös seuraaville sukupolville. Omat isovanhempani jättivät kotinsa kaksi kertaa, äiti lähti sekä pakon edessä että vapaaehtoisesti pois kotoaan - ulkomaille. Me lapset olemme lähteneet omasta tahdostamme vapaaehtoisesti opiskelun takia ja rakkaudesta saksalaiseen.

Käsitöistä: suomalainen ystävättäreni kävi jättämässä LÄJÄN ihania kankaita vauvanvaatteita varten. Kuin olisi joulu tupsahtanut keskelle tammikuuta. Järjestelin kankaita värien mukaan ja selailin mukana tulleita käsityölehtiä. Päässäni pyöri suunnitelmia ja kädet ompelivat jo ajatuksissani pieniä ruusuja samettihattuun Iidalle. Heti, kun Ann-Marie oli lähtenyt, raivasin pöydän tyhjäksi, piirsin kaavat ja leikkasin kankaat. Hattu oli valmis jo muutaman tunnin kuluttua, mutta ruusukkeet odottavat vielä käsinompelua. Tässä kuva OTTOBRE-lehden mallista, jonka mukaan Iidan roosan värinen myssy on tehty. (Jakubin mukaan se on Aasin Korvat Väärinpäin-Hattu)

 Ottobre-lehdessä hattu on tummaa lilaa, minä tein sen rosan-väriseksi. Mekon teen myöhemmin.
Jakub oli oikeassa, hatun kiinnittimet muistuttavat hiukan aasin korvia. Tässä vaiheessa hatun voisi käyttää kumminpäin vain, mutta kun ruusukkeet on kiinni, etupuoli on tuo roosanvärinen sametti.

Olen järjestellyt työhuonettani uuteen uskoon. Napit, joita olen saanut viimeaikoina melkoiset määrät, ovat löytäneet paikkansa hillopurkeissa värin ja koon mukaan järjesteltyinä. Kankaat olen lajitellut värien mukaan ja kaikki pikkukrääsä, jota aina on kertynyt pöydälleni erilaisiin kippoihin ja kuppeihin, on uudelleen organisoituna vapauttanut pöytätilan parempaan käyttöön. Billy-hyllyt täyttyivät kirjoista, mutta vielä lattialta löytyy tilaa uudelle hyllylle. Kunhan saan tuon ison vierassängyn siirretyksi muualle niin työhuoneeseeni mahtuu uusi leikkuupöytä pikku-vierashuoneestamme. Sinne taas tulee sohva, jonka saa muutettua vierassängyksi tarvittaessa. Ja sitä tarvetta löytyy aina. Viimeistään huhtikuussa, kun ex-mieheni vaimonsa kanssa tulevat taas vierailulle.
 Kankaat, joista syntyy vaikka mitä. Ihania vauvavärejä! Onneksi olen kotona enkä töissä, muuten en ehtisi tehdä yhtään mitään. Miten ihmeessä olen ehtinyt silloin, kun kävin vielä kokopäivätyössä.
 Omasta mielesätni aika hyvä keksintö lankarullille. Kävin hakemassa poikani työpaikalta kaksi puualustaa, johon hakkasin nauloja ja niihin pistin lankarullat värien mukaan. Nyt lankarullia on poikinut niin paljon, että tarvitsen uuden laudan ja ainakin 30 naulaa.
 Ikean halvat laatikostot ovat tosi käteviä. Anna maalasi joskus nuoruudessaan yhden laatikoston omaan huoneeseensa sopivaksi ja nyt sekin on löytänyt tiensä minun ompeluksilleni.

Kaikenlaiset pienet lasipurkit ovat erinomaisia nappien säilytykseen. Nyt napit löytyvät helposti enkä joudu kaatamaan koko purkkia etsiessäni pieniä valkoisia nappeja isojen mustien joukosta. Kaikki on lajiteltu värien ja koon mukaan. Aikaahan siihen meni, mutta myöhemmin säästän aikaa, kun otan vain sen purkin, josta tarvittavat napit löytyvät.

Raivasin 4 tuntia tyttäreni kellaria. Se, mitä ei myydä ebayssa, saapui autossani meille. Ei olisi ehkä saapunut, ellei Guido olisi Lapissa työmatkalla! Hänen mielestään taloomme ei mahdu enää mitään, mutta organisointi on kaiken A ja O eli kaikki mahtuu. Sain muutaman uuden taulun, joten tänä iltana vasara paukkuu olohuoneessa.
 Järjestin myös silityslaudalle ja silitysraudalle paikan makuuhuoneen oven taakse. Minusta tämä oli yksi parhaimmista piilotuskeksinnöistä, joita olen nähnyt: silityslaudalle ja -raudalle sopiva teline, joka yksinkertaisesti ripustetaan oveen. Makuuhuoneen oven voi silti avata aivan normaalisti eikä teline häiritse ketään. Yleensä silityslauta seisoi seinää vasten ja kaatuili milloin kissan, milloin minun päälleni. Meillä ei nimittäin ole siivouskaappia, kuten aikoinaan Suomessa oli.Suomessa ei varmaankaan kukaan tarvitse tällaista keksintöä, mutta täällä se on oivallinen vekotin.

Tämä siis kulttuuri ja käsityö asioista. Säätila on muuttunut talviseksi. Sain tänään papiltani sms viestin Pariisista: kannattaako tulla, onko lämmintä? Vastasin, että pysy siellä tai hakeudu etelämmäksi, täällä satoi eilen hipsuillen lunta ja pakkasta oli peräti miinus kaksi. Vietin ihanan päivän saunassa ja nyt lähden viettämään ihanaa iltaa ompelukoneeni parissa.

2 kommenttia:

AnnaY kirjoitti...

Voi kuinka hienot järjestelyt! Omat villalankani ovat vaatehuoneen laatikoissa ja se mitä tarvitsen, on yleensä alimmaisessa!

On mukavaa lukea blogiasi, tulen aina hyvälle tuulelle, vaikka nyt kyllä tunnen tarvetta järjestellä langat toisella tavalla... pitääpä miettiä!

elämää Saksalaismetsissä kirjoitti...

Mukavaa, jos jokunen idea löytää käytön toisessakin kodissa. Pidät nähtävästi susista, kun yksi ulvoo kuvassasi. Jospa näkisit olohuoneen taulumme: susia, susia, susia. Muuten tuon lankajutun voisi tehdä niinkin, että lyö naulat hiukan viistoon ja jos ei ole pöytää niin ripustaa ne taulukoukusta seinälle, vaikkapa vaatehuoneeseen.