KIELISOTKUJA

En ole varmastikaan ainoa, joka sekoilee oman äidinkielensä kanssa.On noloa tunnustaa etsivänsä sanoja omasta äidinkielestään. Onko se älykkyyden tason laskua, johtuuko se laiskuudesta opetella sanat niin, etteivät ne katoa aivoista vai johtuuko se väsymyksestä kun joskus miettii aivonsa puhki yhtä ainoaa sanaa ja tuntuu vajoavansa mustaan aukkoon, josta ei selviä muuten kuin ottamalla sanakirjan käteensä ja etsimällä sieltä vastaus puuttuvaan sanaan. Se on NOLOA, mutta en varmasti ole ainoa, jolle näin on käynyt.

Ystäväni asui ulkomailla ja unohti suomalaisia sanoja, teki omalaatuisia yhdistelmiä suomi-englannista ja minusta se oli snobbailua. Ei kai kukaan unohda omaa äidinkieltään niin, että etsii sanoja? Istuin tässä tietokoneeni ääressä miettien miksi kutsutaan liikuteltavia portaita. Tietenkin TIKAPUUT! Mitä minun aivoni kehittivät: Kiipeilyportaat, nousuporras, kiipeilypuu. Piti mennä kysymään. Seisoin suomalaisen vieraani edessä ja näytin nukkekodin tikapuita ja kysyin "mikä tämä on?" - "Tikapuut. Kuinka niin?" - "kiitos" ja kävelin alakertaan naputtamaan sanan koneelleni. EI VOI OLLA TOTTA, että unohdin sellaisen sanan.

Muistan, kun Englannissa asuva ystäväni kertoi miettineensä suomalaisessa naisporukassa "shoelace"-sanaa suomeksi. Kun joku vihdoinkin hihkaisi "Kengännauhat", he purskahtivat kaikki nauramaan, ettei sellaista sanaa ole olemassakaan. Ei niin hullua sanaa voi olla suomen kielessä. Tottakai se on. Täällä Saksassa asuva englantilainen ystävättäreni taas unohti englantilaiset sanat kaikille niille asioille, jotka hänelle olivat muodostuneet tärkeiksi täällä.Puhuimme aina keskenämme saksa-englantia. Asuessani Amerikassa, englantilaisiin sanoihin ilmestyi yllättäen suomalaiset päätteet. En silti puhunut Fingelskaa, kieltä, jota nimenomaan Suomesta Amerikkaan muuttaneet siirtolaiset puhuivat (fingelska, jota myös amerikansuomeksi kutsutaan. Se on amerikansuomalaisten keskinäiseen käyttöön syntynyt suomen kielen muoto, jossa on runsaasti englannin kielestä otettuja lainasanoja (esimerkiksi haussi 'talo', kaara 'auto').)

"käänny kolmannesta amppelista vasemmalle" - en käske ketään kääntymään kukka-amppelista vasemmalle.Kyse on liikennevaloista. Amppeli vain sattuu olemaan osuvampi sana, vaikka kahden kielen sanoja ei saakaan sekoittaa yhteen. "Olen kuurilla" ei tarkoita lääkekuuria vaan parin viikon hoitojaksoa jossain hoitolassa. Voisin myös olla REHA:ssa eli kuntoutuksessa.

Olisi mielenkiintoista olla ryhmässä, jossa eri maiden suomalaiset saisivat puhua keskenään juuri sellaista kieltä kuin he arkipäivänä kotonaan puhuvat - suomeksi - ja katsoa kuinka paljon kukin toistensa puheesta ymmärtäisi.

Joskus ei tarvitse mennä edes Suomea kauemmaksi: Joutsenon Opistossa vuonna 1973 kuuntelin kahden supisuomalaisen ystäväni puhetta: "paa dörtsi pokaan" sanoi toinen. Itäkarjalan pikkukylästä tullut katsoi pöllämystyneenä, tuli huoneeseen ja jätti oven perässään auki. "paa dörtsi pokaan" kuului taas porvoolaisesta suusta. Lause käännettiin lopulta "suomeksi" ja vihdoinkin ovi vedettiin kiinni!

Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka sanovat, etteivät koskaan käytä muuta kuin yhtä kieltä, eivätkä koskaan sekoita suomen kielen sanoihin vieraita sanoja saatika muuta kielioppisääntöjä. Pois se heistä! He ovat täydellisiä kielineroja, täydellisiä asiantuntijoita. Onneksi heitäkin on olemassa. Itse en ole kaikesta huolellisesta kielenhuollosta huolimatta jaksanut aina käyttää yksinomaan suomalaisia sanoja, kun kohdalle on osunut sattuva saksankielinen sana. Valitettavasti.

Ja nyt lähden lukemaan Suomenkielen huolto-opasta ja vedän rollaadit ikkunan eteen, kun ulkona myrskyää niin, että balkonin kukat kaatuvat.