torstai 29. joulukuuta 2011

KINDLE - uusi kirjani

Sain joululahjaksi Kindlen. Pienen elektronisen kirjan, johon voin koota oman kirjastoni. Kindleen mahtuu tiedotteen mukaan 1400 kirjaa, siis pienen kyläkirjaston sisällys. Jos Kindleni täyttyy, voin siirtää kirjoja takaisin Amazonin tiedostoihin ja hakea ne takaisin milloin takaisin ilman maksua. Kindleni on pieni, painaa vähemmän kuin kovakantinen romaani, mutta hiukan enemmän kuin 130 sivuinen pokkari. Se kulkee mukana pienessä kotelossaan (jonka ompelin huovasta) ja voin avata kirjan sivut juuri siitä kohdalta, johon lukemisen lopetin. Ilman kirjanmerkkiä. Luen mielelläni monia kirjoja yhtäaikaa ja silloin Kindle on ihanteellinen seuralainen.

Haluan pitää silti paperista kirjaa kädessäni. En aio luopua kirjojen ostamisesta, vaikka lataankin joka päivä uusia ilmaisia kirjoja Kindleeni. Kaikki vanhat klassikot ovat ilmaisia ja tammikuun 6. päivään saakka voin ladata joka päivä yhden kirjan ilmaiseksi ja joka päivä saan yhden kirjan 2,99 eurolla. Myös suomalaisia kirjoja löytyy jonkinverran, mutta pääasiassa lataan saksan- ja englanninkielisiä kirjoja.

Amerikassa Kindleläiset voivat lainata toisiltaan kirjoja. Saksassa se ei vielä onnistu. Lisäksi usalaisilla on jo Kindlekirjasto, josta voi lainata kirjoja. Sitäkään ei meillä saksalaisilla ole. Uskon kuitenkin, että se mahdollisuus tulee pian, kun Kindlet yleistyvät.

Tämä ei ole kirjojen tuho. Kuka voisikaan jättää oikean kirjan ostamatta? Oikea kirja tuntuu hyvältä kädessä ja tuoksuu paperille, sanoille, elämälle.Kindle on myös miellyttävä kädessä. Se on pehmeäntuntuinen, vaikka onkin kova. Se on helppo pitää kädessä, sen sivut siirtyvät helposti eteenpäin ilman rasittavaa sivun kääntämistä touch kuvaruudulla, pieni napin painallus kirjan kyljessä riittää.

Uusien kirjojen lataaminen on helppoa ja nopeaa. Minulla on ollut jo kauan aikaa tili Amazonilla ja siksi kirjat menevät heti tilin kautta maksuun. Pidän myös Kindlen kuvista, jotka vaihtuvat aina, kun kirja suljetaan - tai unohdan sen päälle ja kirja sulkeutuu itsestään.

Turvallisuuden vuoksi aion laittaa salasanan, ettei kukaan voi tilata kirjoja nimelläni, jos Kindleni katoaisi.

Olen ihastunut pieneen Kindleeni. Se on kätevä matkoilla, kun muuten sulloisin matkalaukkuni täyteen kirjoja, jotka vievät tilaa ja painavat. Nyt voin ottaa kirjastoni mukaan ja paino on aina vain samat 170 grammaa.

Kindlen sivut ovat pohjaväriltään harmahtavia. Pidän siitä, ettei silmäni rasitu hohtavan valkoista taustaa vastaan. Kirjasimet ovat yhtä tarkkoja kuin kirjani sivuilla. Tuntuu siltä kuin lukisin oikeaa kirjaa (tuoksu vain puuttuu)

Olen lukenut joulun jälkeen jo Baskervillen koiran ja muutaman muun klassikon. Ihastuin ikihyviksi, kun sain Paroni von Münchhausenin seikkailut käteeni. Mihin lienee oikea kirjani kadonnut? Muistan kansikuvan, jossa Paroni kiskoo itsensä hevosineen suosta. Samaa arvoa kuin vanhoilla kirjoilla ei Kindlellä ole, mutta se on kätevä, kun pitää kantaa paljon kirjoja mukanaan.

Hauskoja lukuhetkiä! Kirjasta tai Kindlestä.

2 kommenttia:

Tilkunviilaaja kirjoitti...

Mutta missä on kuva lyhyempihiuksisesta Tintistä?

Hyvää uutta vuotta ja kiitos monista kannustavista kommenteistasi blogiini! Ihanaa mummiutta vuodelle 2012!

Keijo kirjoitti...

Samoin minä olen odotellut näkeväni uuden leikkauksen hiuksillasi Tintti!
Ja tällä lailla onnittelen ihanaa Mummia syntymäpäivänäsi.