JOULUTÄHTI

Joulutähti on syntynyt. Kauan sitä väkersinkin, kun unohdin miten olin sen joskus ommellut. Lainasin "Oman"=isoäidin (sen, joka täytti 102 vuotta!) pöydältä joskus vuosia sitten hänelle ompelemani tähtiliinan ja yritin muistella miten sen oikein rakensin. Yhden kerran otin pientä takapakkia; purin parit ompeleet, kun yritin mutkan kautta suoraan.

Tähti syntyi sittenkin:

Isoäidille tekemäni tähti on tummempi, sini-vihreävoittoinen, mutta halusin saada vähän iloisemman. Vihreää oli enää pieni pätkä, joten oli pakko tyytyä siihen mitä talosta löytyi. Nuo kankaat olen ostanut joskus 20 vuotta sitten Rovaniemeltä! Ovat miltei jo antiikkia.Mutta miten paljon joulukankaat vaihtavat kuosia? Eivät oikeastaan lainkaan.

Isoäidin tähti.

Löysin yhden viime talvena aloitetun tilkkutyön, josta olin kai aikonut tehdä tyynyn, mutta päätin tehdä siitä kassin. Muistin tänään luvanneeni eräälle vanhalle tädilleni (ei sukulaistäti, mutta muuten vaan täti) Imatralla käydessäni, että teen hänelle uuden kassin, kun vanhasta kassintekeleestäni olivat kantohihnat jo niin kuluneet, ettei jäljellä ollut rihmaa ohuempaa kannatinta. Tuloksena on siis "tyyny"-kassi. Aika tuotteen parantaa, sanoi isoäitinikin aina, kun ei ihan tarkalleen tiennyt mitä tilkkutöistä syntyy. Hänen tilkkutyönsä olivat varsinaisia tilkkutöitä, sillä siihen aikaan ei ollut kauppoja, joista hankkia upeita Fasset Kaffetin kankaita. Piti purkaa ja paikata ja paikatutkin kääntää kertaalleen ja sitten, kun ei enää mihinkään muuhun voinut kangasta käyttää, se pistettiin palasiksi ja ommeltiin muiden kertaalleen paikattujen kanssa yhteen ja tuloksena oli todella ihanan kirjavia peittoja ja tyynyjä.

Tämä ei välttämättä ole talvikassi, mutta yllättäen värit olivat aika talvivoittoisia mielestäni. Pidän log cabin-tilkkutöistä. niitä on hyvä soveltaa vaikka miten päin ja saada aina uusi kuvio aikaan.

Tänään ei satanut, joten kävin hakemassa puutarhasta männyn ja kuusen oksia takan reunalle. Pentikin porot saivat ympärilleen sopivan maiseman. En tiedä vielä laitanko tänä vuonna jouluvalot oksiston sekaan. Iltamyöhällä valot hohtavat poroille tietä.

Korkkiruuvipuustani otetuista oksista yhdistin langalla kattoon sopivan koristeen. Se on roikkunut yleensä vain joulun aikaan siinä, mutta viime vuonna oksilla roikkuvat lasikoristeet alkoivat olla niin vaikeasti poistettavissa, että päätin jättää sen koko vuodeksi ilahduttamaan. Tänä talvena ostin yhden ainoan lisäkoristeen, josta olin haaveillut jo kauan aikaa. Pieni keiju peilailee itseään ympäröivistä lasipalloista.

Satuhahmo on vähän eksynyt lasikoristeiden sekaan, mutta on tyytynyt kohtaloonsa.

Tietokoneeseemme iski jouluväsymys. Keskustelin erittäin ystävällisen rouvashenkilön kanssa Telekom-hotline-avunanto puhelimessa ja sain tietää, että "splitter" on kai rikki. Se sanoo minulle vähemmän kuin jos hän olisi kertonut DAX in tämän hetkisen kurssin. Ongelma ei ollut sillä ratkaistu, mutta jonkinlaisen suunnan saimme mahdolliseen ongelmaan, joka vaivasi meitä jo sunnuntai aamusta lähtien. Tietokoneen vian myötä huomasin taas kuinka riippuvainen olen online-tilasta. Huh, miten ihmeessä esi-isämme keskiajalla selvisivät kuninkailleen lähetettävistä salaisista tiedonannoista!!?? Pitäisi kai ostaa hevonen jos ei tietokone toimi.Nyt onneksi yhteys on olemassa ja pelkäämäni bittiavaruuteen kadonnut kirjoitukseni löytyi sittenkin täältä koneen sisältä. Kello on taas lähes puolenyön ja ompelen neljättä laukkua. Eilen väsäsin vesisateen säestämänä 4 tilkkulaukkua ja tähden ja tänään LUMISATEEN myötä olen tehnyt lumenvärisiä laukkuja. Talvi tuli yhtäkkiä ja yllättäen - ropinalla. Ensin räiski rakeita ja sitten maa valkeni kuin Rudolf Koivun satukuvissa.

Lopetan tältä illalta ompelun ja kerään kissan kainalooni ja menen nukkumaan.