JOULUMYYJÄISET KUNINKAAN LADOSSA

Kuningas "Heribert" järjestää vuosittain ladossaan joulumyyjäiset yhdessä joulukuusen myynnin kanssa. Pienestä alkunsa saanut kuusimyynti oli lauantaina varsinainen turistirysä. Pellonpientareelle puski hevosta jos jonkinlaista: oli pientä ja suurta ja hirnuvaa. Rekisterikilpien mukaan kaukaisimmat tulivat miltei sadan kilometrin päästä ja 2 valtavaa bussia sylki sisuksistaan kuusen ostajia jopa Eifelin takaa. Sellaista ihmispaljoutta en aikaisempina vuosina ole yhdellä kertaa ladossa nähnytkään. Kuuset tekivät kauppansa, Heribert kuljetti traktorillaan lapsia ja aikuisia kuusimetsään. Parhaimmat kuuset löytää tietenkin, kun itse käy metsästä hakemassa. Mekin löysimme kuusen miltei etsimättä; se seisoi suoraan nenämme edessä ja päätimme napata sen ennen kuin ensi viikonloppuna metsä on tyhjennyt.

Ladossa oli tunnelma ylimmillään. Vanhanaikainen joulutunnelma. Joululaulut soivat, valtavassa grillissä tuoksuivat kunnon bratwurstit ja kyljykset, glögiä sai juoda niin paljon kuin halusi ja maksu oli sen mukaan mitä halusi antaa. Keskellä latoa seisoi yhtä iso kuusi kuin Vatikaanin torilla. Lato on kuin Iisakin kirkko. Korkeutta riittää. Heribertin traktorikokoelma näyttää miltei leluilta seinien vieressä. Katon rajaan rakennettu taso on kuin museo. Vanhoja työkaluja, härveleitä jos jonkinlaisia ja kaikkialla pieniä ja suuria kuusia. Tänä vuonna joulukäsitöiden myyjiä oli edellistä vuotta enemmän. Minun pienen pöytäni vieressä oli sopivasti suklaan myyjä. Myyntivoittoni virtasivat tryffeleiden sekaan. Kaikki suklaaherkut oli käsintehtyjä. Kylässämme on nuori kondiittori, joka valmistaa itse kaikki suklaapallerot, suklaakuuset ja suklaajoulupukit. Toisella puolella oli mies, joka teki vanhoista hirsistä jouluseimiä. Ne olivat todella upeita. 18 vuoden odottelun jälkeen sain vihdoinkin itselleni oman jouluseimen. Se on poppeli-puusta ja kirsikkapuusta tehty, petsattu luonnonaineilla tummaksi ja katolla on kiviä ja jäkälää. Jeesus-lapsi, Maria ja Jooset sekä 3 itäisen maan viisasta miestä ovat puettu käsintehtyihin vaatteisiin. Pidän niistä enemmän kuin pelkistä paljaista keramiikka tai puuhahmoista. Seimi on löytänyt paikkansa olohuoneen pyöreällä pöydällä ja laitan vielä seimen alle kankaan sekä lisään käpyjä ja jäkälää ja ehkä hankin muutaman lampaan kedolle.

 Minun pikkupöytäni ja kissakassit ja kassikissat. Taustalla näkyvät seimet, joista minä omistan nyt yhden.

 Jos ei tästä löydä joulukuuseen koristeita niin sitten ei mistään. On pulleita kiiltäviä enkeleitä ja kimaltelevia joulutonttuja ja hopeisia poroja...

 Tämän seimen hinta on ollut aikoinaan 1500 d-markkaa. Se olikin melko iso ja täynnä lampaita, lehmiä ja paimenia.

Pihalle tuli yllättäen kaksi aasia. Bechen on ns. Aasi-kylä, joten ilman aaseja ei olisi edes joulua.
Becheniläiset ovat aikoinaan kulkeneet aaseilla Kölniin myymään tuotteitaan ja koska aasit kulkevat tunnetusti omaan tahtiinsa - hitaanpuoleisesti - tulivat becheniläiset aina myöhässä markkinoille. Bechenin tuotteet olivat sen verran kuuluisia, että kölniläiset odottivat kärsivällisesti, kunnes Bechenin aasit saapuivat paikalle. Bechenin keskustan liikenneympyrän vieressä on Aasi-patsas ja Bechenin tunnus on Aasi. Me olemme siis aika aaseja.

Bechenin aasit.

Sunnuntaina oli Leverkusenissa pohjoismaiset joulumarkkinat. Loimulohi oli jo syöty, kun tulimme, mutta Tiinan Baarissa oli tunnelma katossa. Tutustuimme uusiin suomalais-saksalaisiin ja muutaman kaako-minttulikööri-mukillisen jälkeen kylmä sääkään ei enää vaivannut. 

Lähden pelastamaan pientä Jeesus-lasta Friedhelmin leikeistä. Sen mielestä seimi on oiva leikkipaikka. Mielenkiintoisia tuoksuja, hauskoja hahmoja ja oljista saa vielä pientä purtavaakin. Olin varma, että kun tulemme kotiin, Friedhelm on heitellyt niin viisaat tietäjät kuin Joserin ja Mariankin pihalle tallista ja istuu itse kuninkaana keskellä niittyä, mutta se on aika hyvin jättänyt seimikuvaelman rauhaan.