lauantai 3. joulukuuta 2011

Isoäidin 102-vuotissyntymäpäivät!

Kameraani on iskenyt jouluvika; se pitää vaihtaa uuteen. Trician ja Jessien kanssa otetut kuvat ovat kaikki epäselviä. En minä sentään niin paljon juonut, etten olisi ehtinyt tarkentaa tai ehkä, kun nyt vierailun aikana nautin jopa lasillisen viiniä. Ajattelen näin, että jos kerran aikovat tuon maksan vaihtaa niin onpahan ainakin syy sen vaihtoon. Ei sitä vaihtomaksaa enää kai kenellekään muulle tarjota. Jos noita perinnöllisiä kystiä ei olisi niin maksani olisi miltei ihanne maksa. En juo, en polta enkä syö rasvaisia ruokia. Tätä ei pidä käsittää maksamainoksena. En aio luopua siitä ennenkuin löytyy uusi ja parempi tilalle.

Kamerani aion vaihtaa jos ei näistäkään kuvista tule mitään: Olen vihdoinkin taas ommellut 5 päivän tauon jälkeen ja tein yhden lastenkassiprototyypin.

Käsilaukku Iidalle. Tämän piti olla prototyyppi, mutta taitaa jäädä viimeiseksi lajissaan. Tai sitten muutan kassin kantohihnojen tyyliä. Kankaan sisällä on pyykkinarua, joka pitää hihnat kauniisti kaarella, mutta niiden ompeleminen oli aika hankalaa. Muuten kassissa ei ollut mitään vaikeaa. Tikkaus vain vei oman aikansa.

Olen joka vuosi tehnyt takkahuoneeseen amaryllis joulukoristeen. TÄnä vuonna kävi niin, että siitä tuli kaikessa kiireessä adventtikranssi. Olin niin tohkeissani vieraiden takia, etten yksinkertaisesti ehtinyt metsään hakemaan kuusenoksia, joten adventtikranssi jäi tekemättä. Sunnuntai aamuna istuimme kaikki kauniisti katettuun pöytään aamupalalle ja silloin sen huomasin: KRANSSI PUUTTUU. 4 punaista kynttilää amaryllisten seassa teki kukka-asetelmasta Adventtikranssin. Aamupala ja 1. Adventti oli pelastettu.
 Amaryllis Aventtikranssi.Viimehetken ratkaisu, mutta sopii ihan hyvin vaikkea ollutkaan alunperin kranssiksi tarkoitettu.

Marraskuun alussa katkoimme puutarhan puita ja korkkiruuvipuustamme tuli melko kalju. Keräsin kasan oksistoa talteen kransseja varten. Enemmänkin olisin oksia saanut ottaa, mutta nyt oli tyydyttävä siihen minkä ehdin haalia ennen kuin miehet kantoivat oksat kaatopaikalle. Sain 5 kranssia aikaiseksi, yhden jätin itselleni. Yleensä olen lahjoittanut tai myynyt kaikki tekemäni kranssit, mutta tänä vuonna halusin jättää oveen yhden meillekin iloksi.


Ompelin valtavan kasan kangassydämiä ja tähtiä ja nyt niitä riittää vaikka ensi jouluun. Tein yhden kranssin riippukoivun oksista ja pelkistä valkoisista sydämistä. Se näytti hyvin suomalaiselta. Yksinkertaiselta. En millään olisi raaskinut luopua siitä, mutta halusin antaa sen lahjaksi hyvälle ystävälleni ja nyt se roikkuu muualla jouluista tunnelmaa tuomassa.

Tänään emme ole tehneet mitään erikoista. Vettä on satanut koko päivän. Ikkunasta heijastuu vesipisaroiden seasta kylän jouluvalot. Meidän jouluvalot ovat kasvaneet pensaaseen kiinni. Sen nimi on nyt "Jouluvalopensas" En ole ennen nähnyt jouluvaloja, jotka kasvavat pensaan mukana. Laitan pihalle lyhtyjä, mutta nyt vesisateessa nekään eivät viihdy ulkona.Kurpitsat täytyy huomenna heittää menemään.Ettei käy niin kuin viime vuoden pääsiäismunille, jotka 2 viikkoa sitten kiskoin yläkerran korkkiruuvipuusta irti!

Tämän illan ohjelmassa on yksi joulutähti.Nappasin sen eilen isoäidin kahvipöydästä.Olen tehnyt sen joskus vuosia sitten ja unohtanut kuinka sen ompelin. Eilen oli siis Guidon äidin äidin 102 vuotias syntymäpäiviät. Päivänsankari jaksoi istua 4 tuntia kahvipöydässä ja söi kakkua kuin olisi rikkonut ennätystä. Ehkäpä rikkoikin viimevuotisen. Kuohuviini maistui ja nähtävästi yöunikin. Vielä muutama vuosi sitten Oma juhli puoleenyöhön, mutta nyt hän ei enää jaksanut. Hän kysyi eilen: "Paljonkas minä täytänkään tänään?" ja kun sanoimme, että 102 vuotta tuli täyteen, hän huokaili ja voivotteli, että ei kai hän niin vanha ole!

Hänen muistinsa toimii vielä aika hyvin, tosin hän ei heti tunnistanut minua, mutta ei kai sitä kaikkia vieraita yhdessä hässäkässä muista - ei edes 102 vuotias. Hän seurasi pikku Iidan touhuamista ja naureskeli ääneen aivan kun olisi muistanut jotain omasta lapsuudestaan. Hän huomasi Nicin pyöreän vatsan ja sanoi, että pian taitaa tulla toinenkin vauva. Niin tulee, sillä laskettu aika on 24.12!!

Guidon isä täytti samana päivänä 75 vuotta.  Jotenkin vain Oman syntymäpäiviä on aina vietetty suurieleisemmin. Ehkä siksi, että Oma on aina ollut Guidon isää edellä! Isoisän eläessä Guido ja Opa viettivät samana päivänä syntymäpäiviään. Ainoastaan Guidon äiti saa aina viettää päivänsä yksin.

Ei kommentteja: