Odottamatonta takapakkia

Heikkous ei siirrä kiviä eikä vuoria. Sen sijaan hentoinen uskon hiven voi siirtää vuoria. Ajatukset pyörivät paikallaan eikä aina löydy ovea, jonka kautta voisi siirtyä seuraavaan huoneeseen. Ei ikkunaa, josta saisi valoa hämäryyteen. Uuden aamun valo on lumettoman päivän pimeyttä eikä ajatusten ääriviivat erotu selvinä. On vain katkeilevia mielikuvia. Sytytän kynttilän ja katse pysähtyy tuijottamaan sen liekkiä. Ajatukset eivät edes harhaile. Ne ovat pysähtyneet. Hetki kasvaa ja venyy kuin kuminauha. Odotan miltei sen katkeamista, että pääsisin liikkeelle.  On niin paljon tekemistä ja tunne, että aika loppuu ennen kuin ehdin tehdä kaiken sen minkä haluaisin tehdä, kun aikaa vielä on. Päässä pyörii kiire, mutta ajatus on pysähtynyt. Luen pientä kirjaa, jonka sain tädiltäni.  Sen on kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen. Löysin tämän runon:

"Miksi et uskaltaisi muutosta kaivata?
Miksi et voimaa saisi esteitä raivata?
Miksi et yrittäisi?`Kaikki on valmista.
Vaikka työ kesken jäisi, aina on toivoa.
Vaella aamuun uuteen, vielä on hämärää.
Katsele tulevaisuuteen, vaikka se usvaan jää.
Höyhen ja kovuus kiven. Kaikki on sinussa.
Hentoinen uskon hiven voi siirtää vuoria."

Olen katsellut vanhoja valokuvia. Kun olin pieni ja leikin mummin ja ukin pihalla Ranualla. Istuin keinussa Imatralla. Juoksin veteen Puumalassa. Kohtauksia hetkistä, jotka tuoksuvat männyn kaarnalle lämpimässä metsässä, tuntuvat tuulena hiuksissa ja pehmeinä painalluksina jalan alla. Puumalan hiekkaranta. Savusauna kirpeä tuoksu.

Epävarmuus ja pelko, pakatut matkalaukut ja juna-asemat. En se ollut minä, se oli äitini nuorena tai ehkäpä se oli isoäitini, joka kasasi kiireessä omaisuutensa laukkuihin. Välissämme on näkymätön lanka, joka vetää kaikki yhteen. Syntyneet ja syntymättömät. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana. Tienviitat ovat vain niin himmeitä, kuluneita eikä kaikkia polkuja valaise lamput. On kuljettava tunnustellen. Sydän pamppaillen, mutta eteenpäin. Ukkini elämänohje: Pää kylmänä ja jalat lämpimänä. Näin sitä mennään eteenpäin.Uuteen aamuun ja uuteen tulevaan. Ehkä huominen ei ole enää yhtä hämärän peitossa.