Joka 9. kölniläinen elää yli varojensa

Eivät siis pelkästään kreikkalaiset elä yli varojensa. Joka 9. kölniläinen on höyläyttänyt korttiaan useammin kuin tilillä on ollut rahaa. Prosentuaalisesti (11.59 %) kölniläiset ovat jopa maan keskitason yläpuolella velkojensa kanssa. Huolestuttavinta on se, että alle 20-vuotiainen ja yli 70-vuotiaiden osuus lisääntyy.Lehtiartikkeli ei kertonut syitä velkakierteeseen, mutta useimmiten nuorilla on ongelmia ylisuurten puhelinlaskujen kanssa ja vanhuksilla taas ei eläke riitä vuokraan ja ruokaan. Vielä kymmenkunta vuotta sitten saksalaiset eivät luottaneet muuhun maksuvälineeseen kuin kuivaan rahaan. Käteinen oli valttia.Oli turha etsiä maksuautomaatteja tai työntää visakorttia kaupan kassalla maksuvälineeksi. Suomalaiset vieraat kiukuttelivat, kun visa ei kelvannut kuin supersuurissa kauppakeskuksissa. On vieläkin ravintoloita, joissa kelpaa vain käteinen. Olen tullut varovaisemmaksi pankkikorttimaksuissa.Televisiossa varoiteltiin röyhkeistä pankkikorttipetkuttajista, jotka murtautuivat kauppoihin, mutta eivät vieneet mitään. Korttia käyttäneet asiakkaat saivat yllätyksekseen tyhjän tilin tai tuhansien eurojen tilisiirtoja ilman, että olivat ostaneet mitään. Kauppojen korttilaitteita oli manipuloitu - öiset murtovarkaat eivät olleet ottaneet mitään vaan pikemminkin tuoneet omat "tuotteensa" kauppojen kassoille. Olen hakenut rahani pankin kassalta mielummin kuin automaatista, joita myös on manipuloitu. Jopa meidän pikkukylän pankin raha-automaattiin oli asennettu laite, jolla saattoi tallentaa käyttäjien tilinumerot ja tunnusluvut. Onneksi meillä voi vielä rahat hakea ilman ylimääräistä maksua pankkitiskiltä.

Friedhelmin pitäisi olla kalju ja karvaton sen karvamäärän perusteella, jonka joka päivä löydän lattioilta. Joka aamu joudun pyyhkimään lattiat kostealla kissa-allergiani takia ja joka aamu valkoinen rätti on mustia karvoja täynnä. Ei vain muutamia huitaleita vaan MUSTA. Jos minulta lähtisi yhtä paljon hiuksia kuin Friedhelmiltä karvoja, olisin ollut jo vuosia sitten hiukseton. Friedhelmin turkki kiiltää kuin puunattu lattia. Ei merkkiäkään mistään karvakadosta. Friedhelmin karvoja löytyy jopa avaamattomasta muropaketista!!!! Minulla on varmaan jo karvaiset keuhkot, mutta mitä siitä. Se ilo, minkä Friedhelm meille olemassaolollaan antaa korvaa päivittäiset lattianpesut ja sängyntuuletukset.

Olen ehtinyt taas ompelukoneeni ääreen. Pidennän kerran lyhennettyjä verhoja Iidan uuteen huoneeseen ja olen ommellut uudelle tulokkaalle verhot. Tänään tein yhden musta-valkoisen kassin Ikean kankaista.Se oli yksi tilaustöitäni, joka vain jotenkin aina siirtyi muiden mielenkiintoisempien töiden takia hamaan tulevaisuuteen - tähän päivään. Olin siivousinnoissani raivannut kellarista läjän vaatteita, jotka vein tänään käytettyjen tavaroiden liikkeeseen. Tein listan poistetuista vaatteista ja vaatekaappini väljentyi huomattavasti. Ostin yhden puseron, ettei kaappini olisi liian tyhjän tuntuinen!

Kissalaukkuja on syntynyt kuin karvapalleroita ikään. Michaelin paidat on kohta kaikki paloiteltu kasseiksi. Löysin kirkkaan vihreää samettikangasta, josta tuli "juhlakissalaukkuja". Taidan ottaa yhden ensi maanantaina konserttilaukuksi.

 Musta-valkokassista tuli tavallista suurempi. Vetoketjun kanssa taistelin, kun en muistanut miten olin sen edellisellä kerralla ommellut. Onneksi on apu lähellä: http://tilkunviilaaja.blogspot.com/2011/06/ompele-vetoketjulaukku.html, josta kävin katsomassa taas kerran miten vetoketju kassiin ommellaan. En jaksanut ruveta ompelemaan vuorta käsin vaan vetäsin sen ompelukoneella kiinni eikä mustassa kankaassa mustaa ommelta oikein edes huomaa.

 Vuorikankaaksi löysin vanhat lakanat, joissa on nuotit ja sanat "Casablanca"-elokuvan musiikkiin "as time goes by". Tein vetoketjullisen sisätaskun ja tietenkin myös avainlenksukan.

 Kissalaukkuperhe on kasvanut uusilla tulokkailla. Alakerran naapurini Uschi on tehnyt minulle "iloisia" kissoja, kun minä tein aina vain suut-alaspäin olevia kissoja. Kissat ovat aina yksilöllisiä. Kahta samanlaista ei ole - kuten ei ole oikeassa kissaelämässäkään.

Friedhelm sai uuden ystävän, kun lahjoitin sille oman pehmolelukissani, jonka sain sairaalaan. Friedhelm nuolee sitä välillä liikuttavan hellästi ja yrittää joskus tyrkkiä hiljaista kissakaveriaan leikkimään.Ainakin sain Friedhelmin huomion pois lattialle levitetyistä kissalaukuista.

Nyt on aika mennä nukkumaan. Rauhallisia unia!