YLLÄTYSVIERAITA SUOMESTA

Sukulaisetkin muistavat meitä joskus. Emme asukaan niin kaukana, etteivät lentokoneet ja junat toisi vieraita tänne.Syksy on muuttunut lähes kesäksi ja tänään mittari näytti 18 astetta, Kölnissä ehkä vielä pari astetta lämpimämpää.Kävelyä kaupungilla auringonpaisteessa. Vauveliinilla paksut tumput käsissä, kun yhtäkkinen vaihto lähes kesämäisiin lämpöihin ei oikein tunnu oikealta. Joulukoristeet täyttävät kaupat, mutta jouluun tuntuu olevan vielä ikuisuus. Potkin kirjavia lehtiä, kun kävelin pitkin nurmikoita leipomoon. Aamu oli raikas, kuulakas,lämmin. Tuntui hyvältä katsella punaisia ja keltaisia lehtiä maassa. Mitä puita meidän metsissä on? Poppeleita, haapoja, lehmuksia? En oikein osaa sanoa. Jalopuita, joissa kaikissa on kauniit kirjavat lehdet.

En ole ehtinyt näiden viimepäivien aikana ommella. On ollut tärkeämpääkin tekemistä. Seurustella 7 kk vanhan Aurora-vauvelin  kanssa. Katsella ilmeiden vaihtelua, kun uusia naamoja ilmestyy näköpiiriin. Aina uusia ihmisiä, uusia jalkoja, uusia käsiä ja uusia ympäristöjä. Ja uusi musta kissa, josta Aurora ei pitänyt yhtään. Friedhelm pysähtyi hämmästyksissään kesken matkan, kun Aurora parahti itkuun. Jotain oli pielessä. Ei sen näin pitänyt mennä! Vauvat ryntäävät kiljuen Friedhelmin perään ja Friedhelm syöksyy vaatekaapin perälle piiloon. Nyt Friedhelm oli niin hämmästynyt, että pysähtyi paikalleen ja tuijotti vauvaa lattialla. Ja Aurora parkaisi uudelleen. 

Pikkukylässämme on tänään teatteriesitys paikallisen kreikkalaisen ravintolan salissa. Kyläteatteri esittää "kultainen sika"- näytelmän. Pikkukylässä on paljon innostuneita harrastajia. Meillä on musiikkia, teatteria, urkukonsertteja ja katujuhlia. Ihmiset tuntevat toisensa ja vieraatkin tervehtivät toisiaan. Kuin eläisi jossain lintukodossa, jossa ei koskaan tapahdu mitään pahaa. Toivottavasti tunnelma säilyy tällaisena. Täällä on hyvä elää. Ja ehkä saamme naapuriimme uuden suomalaisen perheen...olivat katsomassa vapautuvaa asuntoa eilen.