sunnuntai 1. joulukuuta 2013

adventtikalenteri Adventkalender

Ei viimehetkellä vaan viimeisellä hetkellä! Valmista tuli, vaikka tiukkaa piti. Olin luvannut tehdä kaksi isoa adventtikalenteria. Onneksi tajusin ajoissa, ettei aika riitä vaikka tekisin yötä myöten töitä, ja tilasin toisen netin kautta. Kuusipuu, joka on yli metrin korkuinen. Päätin tehdä samanlaisen myös Miialle ja leikkasin 24 luukkua erivärisistä joulukankaista ja ompelin niihin numerot. Ostin vihreää verkakangasta ja leikkasin kuusen (kartion muotoisena) ja huomasin, etteivät suuret taskut mahdu mitenkään kuuseen. Istuin kangaskasan keskellä ja mietin. Sitten rupesin ompelemaan pieniä pussukoita, joiden suihin käänsin nauhakujan. Liian aikaa viepää - totesin puolessa välissä kalenterin tekoa ja löysin yhdestä purnukasta vanhoja verhon pidikkeitä. Ompelin niitä limittäin ja rivittäin verkakankaaseen ja loput pussit tein ilman nauhoja. Verhonnipsuttimiin kiinni ja  niin pussukat voi tarpeen tullen irrottaa kuusesta.

 
Ylimmäinen tasku on ommeltu kiinni vihreään kuusenverkaan, sitten tulee rivi pussukoita ja taas kaksi riviä kiinni ommeltuja taskuja ja loput ovatkin erilaisia pussukoita, jotka roikkuvat vanhoissa verhojenpidikkeissä.
 
 
kaikissa pussukoissa ei ole numeroita, vain ensimmäisessä ja numerosta 20 ylöspäin päätyen 24.
Väliin olen laittanut muutaman poron ja joulunauhoja. Puun korkeus on kokonaisuudessaan 110 cm ja leveys alhaalla 67 cm. Pussukat ovat erikokoisia.

Kävimme tänään suomalaisen seurakunnan ja kielikoulun joulumyyjäisissä. Sumuinen sää muuttui ihanaksi auringonpaisteeksi. Kölnissä olivat kaupat auki ja väkeä liikkeellä tiet tukkoisena. Sinne sekaan ei viitsinyt lähteä omalla autolla. Ajoimme strassenbahnilla eli ratikan tapaisella ja pääsimme miltei kielikoulun eteen. Seurakunnan uudet tilat ovat valoisat ja avarat. Enää ei tarvitse taistella lohikeittolautanen polvien päällä samalla, kun yrittää toisella kädellä pitää karjalanpiirakasta kiinni ja jossain polvien välissä keikkui glögilasi. Nyt söimme kuin kahvilassa ainakin. Palvelu pelasi ja ruoka maistui. Lohikeittoa tehtiin kuulemma eilen 150 litraa ja se loppui kesken. Pullia ei ollut kuin muutama pikkuruinen korvapuusti. Kaikki oli mennyt. Onneksi emme lähteneet lauantaina liikkeelle. Minun vielä heikko vastustuskykyni olisi saanut taistella nuha- ja yskäbakteereita vastaan ja olisin varmasti hävinnyt sen ottelun. Nyt mahtui jopa kulkemaan pöytien välissä ja ihastelemaan marimekon huippukalliita laukkuja ja kaikenlaista ihanaa itsetehtyä tavaraa.

21 vuotta olemme käyneet seurakunnan joulumyyjäisissä ja ensimmäisinä vuosinani olin kielikoulun pöydän vakituinen sponsori. Seinät olivat täynnä kassejani ja muita käsityötuotteita. Nyt ei kielikoululla ole enää omaa pöytää - tai ehkä pieni hyllykkö omia tavaroita varten. Eivät vanhemmat ole myöskään enää samalla tavalla innostuneita joulumyyjäisten tukemisesta kuin olimme vuosia sitten. Monet tutut ihmiset ovat kadonneet - tavalla tai toisella. Kaksi hyvää tuttavaani ovat kuolleet ja me loputkin tunnumme vanhenevan. Aikaisemmin vertasimme lapsiemme kasvamista, koulunkäyntiä ja harrastuksia, nyt kyselemme lastenlapsiemme nimiä ja ikiä....

Onneksi löytyy myös uusia ihmisiä pyörittämään joulumyyjäisiä. Keittiössä kävi melkoinen kuhina ja kaikki oli äärettömän hyvin organisoitu. Tuttuja kasvoja oli sentään vielä joukossa. Vähintään kerran vuodessa tapaamme. Viimeistään joulumyyjäisissä. Ensivuodeksi aion tehdä taas käsitöitä. Aloitan ajoissa. Kenties jo pääsiäisen jälkeen, että ehdin. Lisäksi olen löytänyt erään suomalaisen korutaiteilijan koruja, joita hän tekee vanhoista hopealusikoista ja haarukoista. Löytyy Facebookista nimellä Pieni Kirsikkapuu. erittäin kauniita hopeakoruja.

Nyt vetäydyn nukkumapaikalleni. huomenna on Juliapäivä ja Guidon isän syntymäpäivä, sekä Guidon isoäidin 104-vuotissyntymäpäivä, jos hän eläisi. Hän kuoli viime vuonna, juuri ennen kuin olisi täyttänyt 103 vuotta. Minulla on odotettavissa vielä monia hauskoja hetkiä Guidon kanssa, jos hänellä on yhtään samoja geenejä kuin isoäidillään. Oma äitini on 91-vuotias ja isoäitinikin eli lähes 90-vuotiaaksi. Mikäs minulla on elellessä, kun maksakin on uusittu!

Mukavaa 1. Adventtia kaikille.


Ei kommentteja: