Bonuslaukku / noch eine kleine Tasche

Ompeluinto tarttui kesken sairastelun. Flunssa iski juuri kun pitäisi olla reipas ja terve Suomen matkaa varten. Mitä muuta sitä voi tehdä, kun aurinko paistaa ulkona pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää reilusti yli +20 astetta ja jäseniä kolottaa kuin 100-vuotiaalla. Tosin tein eilen puutarhassa töitä, kun olo tuntui yhtäkkiä ihan hyvältä. En halunnut antaa periksi sille tunteelle, että flunssa yrittäisi ottaa minusta vallan. Auringonpaiste ja puutarhasakset on ihmeellinen yhdistelmä, joka terveyttää kehnoimman kehonkin.

Mutta ompeluun. Tänään piti lähteä viemään yksi kassi tuonne Bergheimiin tyttökaverilleni. Olin luvannut tehdä sen jo vuosi sitten, mutta jotenkin tässä aina tuli muita projekteja alle ja nyt vihdoin sain kassin valmiiksi ja eilen surruuttelin vielä ekstra bonus kassin, joka menee tämän ison kassin sisään ja sen voi laittaa vaikka roikkumaan kauppakassin sisään, etteivät käsilaukkuvorot pääse rahoihin käsiksi. Tosin isossa kassissa on kaksikin taskua, joista toinen on vetoketjullinen, mutta koskaan ei voi olla tarpeeksi varovainen. Viime viikolla oli lehdessä juttu nuoresta miehestä, joka ryösti 80-vuotiaalta rollaattoria työntävältä mummoselta käsilaukun. Se on törkeyden huippu.

Tässä kuitenkin tämä minut "varakassini" eli laukku laukun sisällä:

pikkulaukku, jossa on Kölnin Kissa merkkinä, että kissa kuuluu Kölniin!

Toinen puoli on vanutettu ja hiukan yritetty tikata, mutta minun tikkaustaitoni tarvitsee paljon harjoittelua. Kaikki kankaat ovat taas vanhoja verhoja, housuja, kangasnäytteitä tai loppupaloja, jostain jonka olen jo kauan sitten tehnyt. Vetoketju on tällä kertaa uusi!

Ihana keväinen tunnelma saapuu sisälle tulppaanien kera. Olen istuttanut rairuohoksi syötävää ruohoa ja joka päivä se kasvaa muutaman sentin. Tuntuu kuin ruohon kasvua voisi seurata tunti tunnilta. Samalta näyttää myös ulkona luonto. Kevät on kasvun ja muutoksen aikaa. Joka päivä löydän puutarhasta uuden kukan, joka on putkahtanut esille tai avannut terälehtensä. Muistan Rovaniemen vanhainkodilta erään rouvan, jonka kanssa kävimme usein päiväkävelyllä varsinkin näin keväiseen aikaan. Hän opetti minulle näkemään pienimmänkin muutoksen luonnossa. Seurasimme silmujen kasvamista, lintujen laulun muuttumista ja keväisen ilman tuoksua. Kun muutin Saksaan, hänen kirjeensä toivat minulle tuulahduksen Lapin Keväästä ja Lapin Kesästä sellaisena kuin sen hänen kanssaan olin kokenut. Kun sain hänen tyttäriltään kuolinviestin, tuntui kuin minunkin kevääni olisi sinä vuonna kuollut.Jokaisena keväänä ajattelen Eilaa ja hänen viisaita sanojaan. Hänen kykyään nauttia pienimmistäkin iloisista asioista elämässä.

Olen löytänyt runon, joka kuvaa erittäin hyvin ystävyyttä, olipa sitten ikäero mikä tahansa.

Zwei in verschiedenen Farben
füllen den Raum
Ihre Farben
vermischen sich nicht
aber jede leuchtet kräftiger
durch das Dasein der Anderen

(Boris Bewernitz)

Kaksi erilaisissa väreissä
täyttää tilan
värit eivät sekoitu
mutta kumpikin loistaa vahvemmin
toisen olemassaolon kautta.