lauantai 15. tammikuuta 2011

taas uusi konserttielämys lisää. Brahmsin Konsertto D-duuri viululle

ja johtajana JUKKA-PEKKA SARASTE, joka on WDR:n eli Westdeutscher Rundfunk ´in uusi pääkapellimestari tämän vuoden alusta. Konsertti oli siis tavallaan hänen työkautensa avajaiskonsertti.
Ohjelma koostui Brahmsin viulukonsertosta ja minulle täysin tuikituntemattomasta Arnold Schönbergin Pelléas ja Mélisande- nimisestä teoksesta, johon kuulemma myös Sibelius on säveltänyt musiikkin.Katsoin ennen konserttiin menoa Youtubista ja Wikipediasta - miten ihmeessä sitä ennen vanhaan on selvitty ilman internettiä ja Wikipediaa??? - hiukan taustaa tuohon kappaleeseen. Murha-rakkaus-Mitäs muuta. Ei kai yhtään opusta eikä oopperaa ole kirjoitettu ilman yhtä tai kahta tappoa, itsemurhaa tai rakkausdraamaa.

Näin yksinkertainen teema ja niin monimutkainen teos!! Alun ja lopun jonkinverran melodinen ja rauhallinen sävelkulku räjähti mielettömäksi patarumpujen / 4 kappaletta on yhdelle sinfoniaorkesterille jo aikamoinen suoritus / pasuunoiden, harppujen /niitäkin löytyi taas kaksi / ja järisyttävän jousiston tulivuorimaiseksi purkaukseksi. Ja aina välillä piccolot ja huilut yrittivät vetää kauniin Melisanden osaa. Välillä meteli nousi lähes korviahuumaavaksi jylinäksi ja ihmettelen miten pasuunoiden ja varsinkin viulistien korvat kestivät pitkän konsertin lukemattomat lähes äänivallin rikkovat räjähdykset...ei missään negatiivisessa mielessä MELU, mutta jollen olisi tiennyt mistä kaikessa pauhussa ja jylinässä oli kyse, olisin välillä vetänyt kädet korville!

Orkesteria johti siis ´Jukka-Pekka Saraste, jonka työ palkittiin loistavilla abloodeilla ja hänet taputettiin 4 kertaa takaisin lavalle.

Konsertin ensimmäisen osan, Brahmsin Viulukonserton solistina oli Arabella Steinbacher. Kevyt kuin henkäys, mutta erittäin voimakas otteeltaan. Hän on vuoden Mikaelia nuorempi, aloittanut viulun soiton jo 3-vuotiaana ja ja valittu v. 2007 vuoden taiteilijatulokkaaksi. Eikä hänen viulunsakaan ole mikään ihan tavallinen, vaan Stradivarin vuoden 1716 Cremona. Esitys oli loistava, ei siksi, että viulu oli niin arvokas ja vanha, vaan hänellä oli uskomaton ote viuluun. Hyvin rauhallinen, mutta heti alusta alkaen sellainen tunne, että henki hiljeni. Salissa olisi kuullut hiussoljenkin putoamisen, kukaan ei uskaltanut edes yskähtää, kun hän soitti.

Nyt olen kuullut kaksi tosi mahtavaa konserttia viikon aikana. En ole pitkään aikaan nauttinut näin valtavan hyvästä musiikista, mutta se johtuu siitä, etten ole yksinkertaisesti saanut lähdetyksi Kölniin konserttiin. Aina on ollut olevinaan niin paljon muita asioita, jotka ovat estäneet lähtemisen. Kun yhden kerran saa oven auki niin seuraava ovi onkin jo raollaan...

Katselin internetistä taidetarjontaa. Essenissä on kuun loppuun asti impressionistien näyttely, jossa on esillä sellaisia tauluja, joita ei ole koskaan aikaisemmin ollut Euroopassa taidenäyttelyissä. Ne ovat Venäjän museoista ja yksityisten henkilöiden kokoelmista, jotka on joskus aikoinaan ostettu Ranskasta erään taidekeräilijän toimesta ja ovat nyt Euroopassa näytteillä. Sinne tekisi mieli mennä. http://www.museum-folkwang.de/de/ausstellungen/aktuell.html

Bonnissa on myös mielenkiintoinen näyttely Napoleonista. Se kestä onneksi vielä Huhtikuuhun asti, joten sinne ehdin kaikessa rauhassa vielä mennä. http://www.bundeskunsthalle.de/ausstellungen/napoleon/index.htm

Tässäpä tätä kulttuuripuolta. Siivosin tänään koko talon, alakerrasta yläkertaa ja ensin kuuntelin Vivaldin viulukonserttoa mutta totesin Lavatanssit huomattavasti reippaammaksi siivousmusiikiksi ja huitelin pesurätin kanssa kuin liito-orava pitkin parketteja. Välillä joutui Friedhelm tanssipartneriksi. Se kestää jo nykyisin aika hyvin foxrotin, mutta jos alan hiukankin heitellä sitä, se näyttää epäilyttävän vihamieliseltä luimukorvineen ja päästän sen vapaaehtoisesti lattialle. En halua oksentelevaa kissaa juuri pestyille lattioilleni.

Talo tuoksuu puhtaalle ja nyt on mukava istua taas Kuplassa, nauttia hetki hiljaisuudesta. Ulkona on keväinen tunnelma, vesisade loppui yöllä, mittari näytti aamulla jo +8 astetta. Nyt kirkonkellojen lyödessä kolmea, mittarikin on noussut jo 15 asteeseen. Guido soitti Lapista aamulla ja ilmoitti mittarin näyttävän MIINUS 31 astetta. Tuskin muistan sellaisia lukuja. Mitä ihmiset pistävät päällensä, etteivät palelluta itseään? Tänään radiossa eräs nainen toivoi jo tämän keväisen sään jatkuvan kesää kohti, että hän pääsisi ruoputtelemaan talven jäljiltä paleltuneita kukkapenkkejään. Minulla ei ihan vielä viherpeukalon kohtaa kutita, mutta vein parvekkeelta rumat ruskeat kukkarangat kompostiin. Kenties voisin pikaisesti istuttaa viime syksynä unohtuneet kukkasipulit, että ehtivät nousta maasta ennen toukokuuta. Ehkä voisin tehdä sen vaikka tänään iltapäivällä, mutta harkitsen vielä jaksanko nousta tästä. Viuhtomisen jälkeen vähän ramasee.

Mukavaa viikonloppua, pakkasessa tai helteessä.

Ei kommentteja: