UUTTA VUOTTA

nuo ihanat valkoiset hanget ovat pian muistoa vain. Vettä on satanut kaksi päivää, joet tulvivat, mutta 90-luvun valtavat tulvat eivät uusiudu, ainakaan viimeisten säätiedotusten mukaan.

Uusi vuosi alkoi Saksassa uuden elintarvikeskandaalin säestämänä. Munista on löytynyt dioxinia, joka aiheuttaa syöpää. 78 kertaa korkeammat määrät dioxinia kuin "sallittu". Elintarvikeministeri ilmoitti, ettei ole syytä huoleen...silti joka 5. saksalainen jättää aamiaismunansa ostamatta.Me ostamme munat suoraan biomaanviljelijältä.

Muuten elämä on alkanut miellyttävällä tavalla. Huomenna vietämme Iidan 2-vuotissynttäreitä ihmetellen miten aika kiitää.Kävin tänään leikkimässä "piiri pieni pyörii" ja "körö körö kirkkoon" Iidan luona. Siellä se pikku saksalais-suomalaislapsukainen lauleskelee puhtaalla suomenkielellä ja hokee "hämä hämähäkki kiipes langalle" ja huitoo käsillään aurinkoa ja sadetta...se lämmittää sydäntä, kun näkee kuinka pieni lapsi omii kaksi kulttuuria, kaksi kieltä ja jatkaa eteenpäin suomalaista kielitaustaansa. Mielenkiintoista myös nähdä kuinka täysin saksalainen pikkulapsi oppii siinä sivussa suomenkieltä laulun ja leikin avulla. Iidan samanikäinen serkku kutsuu minua mummiksi, kiittää suomeksi ja lauleskelee suomalaisia lastenlauluja siinä missä Iidakin. Ei ole tarkoitus tehdä hänestä suomenkielistä tai edes kaksikielistä vaan antaa hänellekin mahdollisuus oppia leikkien toista kieltä - oli se sitten suomenkieli tai vaikka kiinankieli - koska tieteellisesti on todistettu, että kun lapsi oppii yhden vieraan kielen oman äidinkielensä lisäksi, toisten kielten oppiminen myöhemmässä vaiheessa on huomattavasti helpompaa.

Olen saanut kauan kaipaamani Läppärin, jonka sain ihan itse asennettua niin,että pääsin internettiin. WAU. Istun tällä hetkellä olohuoneessa, Kuplassa, läppärini tammipölkyn päällä - ostin sen joulumarkkinoilta guidolle joululahjaksi. Ja eikös taas käynyt kuten muinoinkin - miltei perinteeksi muodostunut unohtaminen;
Olin piilottanut tämän melko isohkon puupölkyn autotalliin, Guidon valkoisen urheiluauton taakse. Onneksi Mikael oli mukana, muuten pölkky olisi joskus päätynyt takkapuiksi, kun Guido olisi sen löytänyt eräänä kauniina talvisena päivänä... Pari päivää sitten Mikael tuli käymään ja kysäisi noin vain sivumennen: oletko ehkä unohtanut taas kerran yhden joululahjan?   Juoksin alakertaan ja Mikael raahasi tonnin painoista tammipölkkyä, joka ihastutti Guidoa, koska se on niin täysin erilainen kuin meidän kaikki "normaalit" huonekalumme. Minusta tämä on juuri sopiva läppäripöydäksi. On sopivan korkuinen, levyinen ja ehdottomasti luontoystävällinen. Puun repeämistä voi seurata miltei päivittäin. Ehkä tämä joskus päätyy takkapuuksi, mutta jotain niin suomalaista tässä pikkupöydässä on, etten voinut jäättää sitä ostamatta.

Huomenna menen konserttiin kuuntelemaan suomalaista pianistia Antti Siiralaa. Konsertista enemmän seuraavassa blogissa.Siiihen asti toivotan kaikille ystävilleni ja tutuilleni hyvää uutta vuotta.