"Jos arvajaisit miten pitkältä tuntuu tämä ilta niin varmasti tulisit luokseni sillä kaipaan teitä molempia vaikka istunkin tämän kahvipannun ääressä niin tuntuu kaikki niin yksinäiseltä. Minä kävin tänään Tiehaarassa ja kun tulin sieltä niin rupesin kahvin keittoon ja keitinkin oikein maukkaan kahvin. Oi jospa sinäkin olisit juomassa kultusi keittämää kahvia niin se maistuisi vieläkin paremmalta, vaikka kyllä tämä hyvältä maistuu kun oikein hyvän perästä keitin mutta sitten maistuisi vieläkin paremmalta. Olkoon tämä kahvijuttu sikseen, mutta miten työ tytön kanssa siellä jaksatte onko tyttö ollut terveenä. sillä minulla on tyttöä niin kauheesti ikävä ja myös sinua. Oi kun tulisi se päivä pikemmin, että pääsisin hakemaan teidät pois sieltä, mutta sinne on vielä niin pitkä aika....""...niin mitä minä pakisen vielä niin että koittakaahan työkin tytön kanssa kuluttaa tätä aikaa toisesta päästä minä koitan kuluttaa toisesta niin ehkä se sitten joutuisi pikemmin se päivä jolloin minä pääsen sinne taikka te tänne. Ei sitten muuta kuin oikein paljon terveisiä teille kaikille mutta erittäin tytölle ja sinulle ja lämpöiset pusut. Siis hyvää yötä. Ukkosi"
Ukki oli kirjoittanut kuulemma jopa 8 kirjettä viikossa mummilleni, kun he seurustelivat ja asuivat vielä samassa kylässä. Oli siinä postimiehellä ravaamista kahden talon väliä! Ukilla oli kaunis käsiala ja hän piti kaikesta tarkat merkinnät. Yhteen lappuun mahtui ukin ja mummin elämän tärkeimmät tapahtumat: Ukki oli kirjoittanut seurustelun alkamisen, kihlauksen, naimisiinmenon, tytön (äitini) syntymän, evakkoon lähdön, talon rakentamisen Ranualle ja sieltä poismuuton.
Olen elänyt ukin kirjeiden kautta heidän elämäänsä niin, että tuntuu kuin edessäni olisi avautunut ovi menneeseen, jonka ihmiset yhtäkkiä ovatkin elävinä tässä näin. Käsinkosketeltavina. Opin ukin ja mummin kirjeenvaihdosta paljon myös omasta luonteestani. Minä en ole vain minä vaan yhdistelmä monesta aikaisemmasta ihmisestä, joiden luonteenpiirteet yhdistyvät minussa ihan kuin joku yhteenlaskutoimitus. Tietyt piirteet ja luonteenlaatu jatkuvat omissa lapsissani ja heidän lapsissaan. Se on kuin heittelisi kiviä hiekkarannalla ja huomaisi miten jotkut kivet asettuvat jonoksi ja toiset lentävät minne sattuvat.
Kirjeiden joukosta löysin myös Tante Annan kirjeitä äidilleni. Tante Anna oli isoisäni eli isäni isän äidin sisko, joka muutti Saksaan ja meni siellä naimisiin von Bülowin kanssa ja leskeksi jäätyään muutti Münchenistä Garmisch Partenkircheniin, jonne hänet myös haudattiin. Tante Anna oli hieno nainen, jolla oli kyky saada kaikki toimimaan kuten HÄN halusi. Tätini Pirkko kertoi, että Tante Anna oli Helsingissä käydessään halunnut Stockmannilla ostaa jotain erikoista, jota ei löytynyt heti. Pirkko lähti etsimään myyjää ja takaisin palatessaan löysi Anna-tädin istumasta tuolilla ympärillään joukko myyjiä, jotka vuoronperään kantoivat Anna-tädille tämän toivomiaan tavaroita!!!
Jatkan menneisyyden tutkimista. Ellei ole tietoinen menneistä, niistä, jotka elivät ennen meitä, ei tiedä omasta elämästäänkään paljoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti