Friedan uusi tyyny

Lammastyyny.  En ole vielä raaskinut sanoa Friedalle, ettei tämä lammastyyny ole hänelle, vaikka hän ahkerasti osallistuikin tyynyn tekoon repimällä kaninkarvaa lampaan päästä, syömällä vastaommeltuja lampaanjalkoja ja tunkemalla päätään ja käpäliään ompelukoneen neulan alle. Puhumattakaan siitä, että koko ajan sain varoa, kun pieni kissantassu työntyi kankaiden alta saksien väliin....

Sain tilauksen eilen ja tyyny on nyt valmis. Olisi pitänyt ehtiä ompelemaan vauvanpeitto yhdessä illassa, mutta se oli mahdoton suoritus, varsinkin, kun tänään oli minun vakituinen työpäiväni. Ainoa viikossa.

Tyynystä vielä muutama sana. Se on tehty kaikista kankaanlopuista. Lampaan päässä oleva karva on Walesista vuonna 1986 ostettua kaniinia. Ostin aikoinani 5 kaninkarvaa ja yhdestä tein Annalle villapukuun koristeen ja tässä on nyt yhden kanin tien pää. Kani päätyi lampaaksi.

Sunnuntai aamuna käännämme auton nokan kohti pohjoista. Meidän kesä-syyslomamme suuntautuu - minnekäs muualle kuin Suomeen! Monet tuttavamme pakkaavat laukkujaan lentääkseen perheittensä kanssa  etelän lämpöön ja me kasaamme talvivaatteita matkalaukkuun ja odotamme innolla sunnuntai aamua. Guido on sovitellut matkalaukkuja auton takakonttiin. Minä jouduin jo ottamaan pienemmän laukun, kun kaksi matkalaukkua ei mahtunutkaan Fiestan tavaratilaan. ei päälleikkäin eikä limittäin. Seuraavaksi ostamme isomman auton. Urheiluato saa jäädä talliin odottamaan. Guidon mielessä käväisi - onneksi vain sekunnin murto-osan - että voisimme oikeastaan lähteä valkoisella urheiluautolla Suomeen, mutta ehkä sittenkin tuo bensanhinnan äkkijyrkkä ja ennalta-arvaamaton kohoaminen saivat hänet pikaisesti päätymään toisenlaiseen ratkaisuun. Minun KA:ni on liian pieni, vaikka matkasinkin sillä 2500 km Ranskan teitä täydessä sotisovassa ja meitä oli vielä 3 ihmistä matkassa.

Ensin viemme Friedan eläinlääkäriin rokotukseen. Ei sen pahempaa. Voisin kysyä muutamaa kasvatusohjetta. Friedan iltaiset sohvan-läpi-juoksut saavat viimeisetkin vielä ehjänä olevat kohdat näyttämään surkeilta pälvilaikuilta keväisessä metsässä. Friedhelm terotti kynsiään joskus sohvan takaosaan, mutta Frieda ei tyydy pelkästään kynsien teroittamiseen, se harjoittaa järjestelmällistä hajoita ja hallitse- periaatetta sohvaamme!

Tänään minun olisi oikeastaan pitänyt olla jossain aivan muualla; hautajaisissa, puun alla, pukeutuneena mustaan. Ystäväni Englannista kuoli syöpään noin viikko sitten. Uutinen tuli yllätyksenä, vaikka kirjoitimmekin vielä kaksi päivää ennen hänen kuolemaansa, että tauti on vienyt hänestä viimeisenkin toivonkipinän. Viimeisiksi sanoiksi jäivät: kirjoitan pian uudelleen.

Minä kirjoitan seuraavan kerran Suomesta! Ajamme Malmön kautta Tukholmaan ja sieltä Turkuun. Turusta suoraan Kuopioon, sieltä seuraavana päivänä Puumalan kautta Imatralle ja Imatralta Raumalle. Poikki Suomen kulkee siis tiemme. Raumalta Hämeenlinnaan ja sitten Helsinkiin ennenkuin laivamme lähtee Helsingistä takaisin Tukholmaan. Se on meidän lomamme. Pitää ehtiä jokaiseen paikkaan ja tärkeintä on tietenkin käynti äidin luona. Hammaslääkärissä käyntiä ei oikein saatu muuten järjestettyä. Vanhainkodin hoitajista ei kukaan ehdi äidin saattajaksi. Äidin ystävät alkavat olla samaa ikäluokkaa kuin äitikin enkä tunne kovin montaa 90-vuotiasta, joka vielä ajelisi autolla ja veisi ikätovereitaan hammaslääkärille. Äiti ehkä tekisi, jos ei olisi tuota halvausta aikoinaan ollut. Hän aina toivoi, että pysyisi aktiivisena loppuun saakka. Toiveet eivät aina kulje todellisuuden kanssa yhtä matkaa.

Guidon isoäiti täyttää tänä vuonna 103 vuotta. Hän meni kesällä vanhainkotiin.  Vielä satavuotiaana hän oli äärettömän pirteä ja 102-vuotissyntymäpäivillä hän kyseli kovasti ihmisten kuulumisia, vaikka kuulo alkoi olla jo niin huono, ettei hän kuullut vastauksia. Nyökkäili vain ja hymyili, kun ei saanut toisten puheista selvää. Nyt hänen vointinsa on huonontunut eikä hän enää jaksa kävellä itse.

Sain tänään pankistani Suomesta kirjeen. En oikein tiedä millaisia ovat pankin karttakirjat, kun Saksasta = Germany on tehty Georgia. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että kirje on sittenkin tullut perille meille tänne Saksaan!

Hyvää yötä. Väsymys valtaa tämän matkalaisen silmiä.