En voi sanoa, että päivä olisi ollut Alatalon Känkkäränkkäpäivä, mutta ei paljon puuttunut! Suurin pienistä kaksilahkeisista vietti mummi-päivää ja levitti lattiankokoisen paperin huoneen lattialle, vesikuppiin vettä (mistä minä olisin etukäteen voinut tietää, ettei SITÄ vettä saa juoda), pensseleitä mukiin ja väripurkki toisensa viereen punaista, vihreää, oranssia ja pinkkiä sadoissa eri sävyissä. EIKÄ KUKAAN sanonut MINULLE, ettei MINUN tassunjälkiä ollut tarkoitus maalata paperille!!!
No, ne nyt ovat siellä ja paperista kuulemma tulee nukkekotiin tapetti. Ovatpahan sitten tassunjäljet ikuistettuna johonkin tapetintapaiseen. Leikkelivät muutenkin tapettia rullasta niin, etteivät yhdet tassunjäljet varmaankaan häiritse seinällä. Koko ajan joku oli häätämässä minua pois jostain. Pieni kaksilahkeinen roikotti mahasta niin, että suolet olivat solmussa. Ja heitti - HEITTI - minut lattialle, kun hyvää hyvyyttäni tulin tarjoamaan apua ja syömään spagettia, kun ei kaksilahkeinen jaksanut itse enää syödä. Olen syvästi loukkaantunut.
Iso kaksilahkeinen ei kuulemma ehdi ompelemaan, kun on niin loistava ulkoilusää. Oli kuulemma työnnellyt pientä kaksilahkeista vaunuissa pari tuntia pihalla. Olisivat voineet hyvinkin ottaa minut mukaan. Siellä lämpimässä vaunuosastossa olisin viihtynyt ihan hyvin. Olen tottunut nukkumaan jalkopäässä. Katselen mielelläni toisten puutarhoja ja talojen kattorakennelmia, verhoja ja ovia...tai voisin katsella, jos olisin samanlainen kuin tuo suuri kaksilahkeinen, joka hokee koko ajan pienille kaksilahkeisille: "mummi tulee, mummi auttaa." mikä merkillinen muumi-mummi se oikein on? Siitä tulee aivan omituinen, kun pienet kaksilahkeiset saapuvat taloon. Minua ei enää huomata lainkaan - tai sitten roikotetaan vatsasta ja tungetaan nukensänkyyn peittojen alle nukkumaan. Onneksi en pahemmin välitä peittojen alla nukkumisesta, muuten olisin voinut jo hermostua aikaisemmin.
Kaksilahkeinen haluaa taas tilaa itselleen; kuvatilaa. On kuulemma tehnyt uusia laukkuja. Nähtävästi minua roikotetaan tulevaisuudessa samettisessa kassissa. Tämä entinen on käynyt pieneksi. Jalat roikkuvat ulkona, kun istun kyydissä. Olen vähän laiskansorttinen, kun mielummin kannatan itseni ylös kuin ravaan monta kertaa päivässä portaissa. Tämä on sellainen henkilökohtainen LIFTA-porrashissi.
Samettikassi, jota voi kantaa lyhyenä ja pitkänä. Minulle on samantekevää, kunhan en putoa laukusta.
ja näitä ostoskasseja syntyy kuin sieniä sateella, mutta näihin en suostu menemään. Niiden pohjalta minua ei enää löydä. Ovat sen verran syviä, enkä halua, että minua taitetaan kassin kanssa taskunpohjalle. Vaikka kuinka olisivat käteviä ottaa mukaan.
Laukku taitetaan kolme kertaa peräkkäin ja kiinnitetään lopuksi napinlenkillä nappiin, joka on ommeltu laukun keskelle.
Ja lopulta kassi on taitettu kasaan ja sen voi pistää taskuun seuraavaa kauppareissua varten.
---
Enää yksi viikko aikaa tehdä kassitöitä, sitten lähtee auto kohti Tukholmaa ja sieltä laivalla
Turkuun. Pariin viikkoon ei tehdä käsitöitä ja Frieda jää naapureiden hoitoon. sitä se ei vielä tiedä, mutta kerromme sen sille illalla ennen kuin lähdemme. Kaappi on ostettu täyteen kissanruokaa ja naapurit huolehtivat Friedan hyvinvoinnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti