jo toinen adventtikynttilä on sytytetty. Suomivieras on käynyt ja lähtenyt. Kuin joululaulun "lämmin tuulahdus" tuli hänen mukanaan. Aika pysähtyi, kun istuimme iltaisin takkatulen ääressä, nautimme italialaista uutta Novello-viiniä ja juttelimme kuin ei mihinkään olisi kiire. Sellaista pitää joulunajan ollakin. Ettei tarvitse kieli pitkänä ja paniikki päätä kivistämässä juosta paikasta toiseen. Joskus vain tulee sellainen tunne, että aika loppuu kesken, vaikka jokainen ihminen tietää milloin joulu tulee..kumma ettei sitä koskaan kuitenkaan opi aloittamaan jouluvalmisteluja jo toukokuussa. Aloitetaanhan sitä karnevaalienkin valmistelut jo seuraavaa vuotta varten ennen kuin edellisten pöly on ehtinyt laskeutua.
Meillä ei kuitenkaan näiden parin päivän aikana ollut kiire minnekään. Kölnin tärkeimmät joulumarkkinat tuli kierrettyä eli kävimme tuomiokirkon vieressä olevilla joulumarkkinoilla, jossa myös suomalaista hunajaakin myytiin. Vanhankaupungin joulukojut ovat ehkä kaikkein kauneimmat ja siellä saa parhaimmat "reibekuchen"´it eli paistetut perunaletut. Ne tehdään raaoista perunoista raastetusta raasteesta, johon lisätään silputtu sipuli, kananmuna ja hiukan jauhoja, mutta vain hiukan. Lettusose paistetaan aika paksuksi öljyssä ja syödään omenasoseen tai ruisleivän kera. Maistuu aivan ihanalta kylmällä säällä, mutta koti tuoksuu senjälkeen grillikioskilta.
Neumarktin joulumarkkinoilla oli suomalaita loimulohta, saksalaisen valmistamana, mutta maistui aivan yhtä hyvältä kuin Hämeenlinnan kalamarkkinoilla syöty lohi pari vuotta sitten pääsiäisenä. Sellainen lohisämpylä, joka pursui lohta, maksoi 5 euroa. Oli siinä enemmän syömistä kuin makkarassa ja sämpylässä, jotka sain 3 eurolla. Ja maku oli paljon parempi.
Lähiseudun maatila/kanatila järjestää vuosittain toisena adventtina isot joulumarkkinat, joissa myydään tilan tuotteita ja esitellään mm. kanalan toimintaa. Lapsille oli keksitty erilaista askartelua, pieni suunnistus, jossa lasten piti vastata erilaisiin kysymyksiin. Taisi olla talon oma poika, joka moottorisahalla tekaisi kauniita lintupönttöjä ja muita koristeita, joita sai ostaa mukaansa. Muutama isä taisi naputella itsekin jonkinlaisen lintupöntön lapsensa kanssa. Mietin miten en ole nähnyt Suomessa maatalojen innostuneen vastaavanlaisesta yhtenä viikonloppuna tapahtuvasta joulumarkkinasta, jolla samalla voisi tehdä oman talon tavaroita tutuksi tai tehdä vaikka monen tilan kanssa yhteinen joulumarkkinatapahtuma, jossa olisi kaikille jotain. Ruokana olisi kunnon riisipuuro, lettuja muurinpohjapannulla tai loimulohta ja juomana vahva glögi.Olisi varmasti kävijöitä.
Nyt menen jatkamaan taas ompelua tai vauva ei saa edes peittoa...Toivottelen kaikille rauhallista jouluun valmistautumista. Tärkeintähän on koota itsensä valmistautumaan joulunsanomaan - eikä vain koota tavaraoita pukin pussiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti