Ensimmäinen joululahja on saatu, avattu ja käytetty eli nautittu. Appivanhempani kutsuivat meidät St. Martiniin, RheinlandPfalziin viiniviikonlopulle. jo yli 30 vuoden ajan he ovat hakeneet viininsä sieltä. Saksassa on HYVIÄ VIINEJÄ. Vaikka sitä on vaikea uskoa, kun katsoo Alkon Saksalaisten viinien valikoimaa; Blue Nun ja Liebfrauenmilch, jota ei saksan spurgutkaan kehtaa juoda. Missä ovat kaikki ne Pfalzin tai Badenin tai vieläkin paremmin Elsasin alueen loistavat, maukkaat ja vähä happoiset viinit???? Pitäisiköhän jonkun Alkon sisäänostajan vilkaista Saksan viinikarttaa, tyhjentää makean äitelät ns. Saksalaiset viinit Suomen Alkojen hyllyiltä ja tarjota hyviä vaihtoehtoja Ranskan ja Italian viineille. Jokaisella viinilaadulla on omat kannattajansa, on vain vaikea uskoa, että suomalaiset yhä vielä nautiskelisivat liebfrauenmilchiä - jo pelkkä ajatus puistattaa...
St.Martin on pieni viinikylä siinä missä monet sadat muutkin viinikylät, mutta sen pienen pienet kapeat kylätiet ja viihtyisät ravintolat ja viinikellarit saavat sen erottumaan turistien täyttämistä Rheinin ja Moselin varren viinikaupungeista. Lauantai iltapäivisin perheen mummot puhdistavat katukivet puhtaiksi, ikkunaluukut on pesty ja näin joulun alla jokaiseen vesiränniin on kiinnitetty puolikas kuusi, joka on koristeltu joulutähdin tai lahjapaketein. Ikkunalaudoilla on vanhanaikaiset saviset kukkalaatikot, joissa joulukukat ja havunoksat on koristeltu punaisin sydämin. Paikkapaikoin suojaisissa seinänvierustoissa kukkivat vielä pelargoonit...Missään ei näy töhrittyjä seiniä eikä tupakantumppeja roskakorien vierissä lojumassa. Missään ei näy myöskään roskakoreja,kun ei kenenkään mieleen tule heittää roskia maahan..
Viinikellareiden ei tarvitse edes houkutella asiakkaita sisään vaan jokaisella perheellä on vakio ostajat. Silloin tällöin tekee mieli kokeilla uusia viinilaatuja, mutta pääasiassa sitä pysytellään tutuilla viljelijöillä. 80-luvulla kylässä ei ollut yhtään ainoaa hotellia, jossa olisi voinut yöpyä. Nyt lähes jokaisella viiniperheellä on joko pieniä "vierashuoneita" tai ihan oikea hotelli ja ravintola viinikellarin yhteydessä. Lauantai iltapäivällä täyttyvät kadut enemmän tai vähemmän asiantuntevista viininmaistajista. Viinikellareissa kannetaan tyhjennettyjen pullojen tilalle aina vain uusia. Se, joka ei ole vielä varma mitä viiniä aikoo ostaa, voi pyytää viinitilan omistajalta opastettua kierrosta. Viinilistoihin tehdään tiuhaan tahtiin merkintöjä ja aamulla, kun pää ja vatsa ovat selvinneet niin viinistä kuin runsaasta ateriasta, kannetaan valitut viinilaatikot autojen takakontteihin. Tällä kertaa emme ostaneet kuin 11 laatikollista viiniä. Hinnat vaihtelevat 5-10 euron välillä per pullo. Lidl`in kahden euron viini ei näille viineille pärjää, vaikka ei sekään huonoa tavaraa ole.
Nyt annamme viinin tasaantua parisen viikkoa ja uutena vuotena voimme nauttia pullollisen Gewürtztraminer tai Grauburgunder-viiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti