torstai 4. joulukuuta 2008

PIPARIT ON PAISTETTU!

Matkalla Jouluun. Olen päättänyt ottaa asian rauhallisesti. Ei turhia kaappien siivouksia, enhän aio viettää joulua tänä vuonnakaan kaapissa. (Marttojen joulukirjasta, jonka ostin vuosi sitten Annalle). Piparit paistoin tänä iltana. Osa taikinasta jäi Annalle paistettavaksi. "Paraisten Piparkakku"-resepti on kulkenut vuosia neljän tähden reseptinä ja piparit ovat maukkaita. Eikä possuista tule uunissa virtahepoja.

Pesin lattiat niin yläkerrasta kuin alakerrasta. Huomenna, perjantaina saamme Suomi-vieraan. Lasten huoneet ovat saaneet uuden viran; niistä tuli vierashuoneita, kun vakinaiset asukkaat seurasivat vuosituhansien aikaista perinnettä: ottivat kaikki oppimansa mukaan ja jättivät vanhemmat ihmettelemään milloin tuosta suloisesta pellavapäästä tuli partainen mies? Ihmettely jatkuu. Nyt mietitään milloin tulee se päivä, kun meille tullaan kylään "mummolaan"????

On keskiyö. Tähdet ikkunassa loistavat. ulkona ei loista muut kuin Bechenin "keskustan" liikenneympyrän valot. Lumikaan ei enää valaise - kun sitä ei ole. Tuo yläpuolella oleva kuva on otettu eilen. Maisema muuttuu pikaisesti. Eilen aamulla lumi narskui saappaiden alla, tänä aamuna liukastelin pikkukengillä autotallille ja iltapäivällä olisin tarvinnut kumisaappaita...siis lumesta ei ole enää mitään jäljellä. Harmi. Olisi ollut niin mukava viedä suomivieras joulumarkkinoille talvisissa maisemissa. viikonloppuna on myös Altenbergin tuomiokirkon pihalla joulumarkkinat. Ne ovat seudun kauneimmat. Kölnissä on kai jo 5-6 joulumarkkinat, jotka ovat koko kuukauden avoinna. Naapurimaiden ja vähän kaukaisempienkin naapureiden asukkaat tulevat joukoin ja bussein tänne. Englantilaiset tuovat jopa omat Bobbynsa mukanaan, ettei taskuvarkaiden yllättäessä tarvitse miettiä mikä sattuikaan olemaan poliisi saksaksi! Yhteistyö saksalaisten ja saarivaltion poliisien kanssa sujui viime joulumarkkinoiden aikaan kiitettävällä tavalla. Minulta varastettiin kukkara niin käsittämättömän kätevästi, etten todellakaan tajunnut ennen kuin rupesin kaivamaan kukkaroa, jota ei enää ollut. Se ilmestyi omia aikojaan takaisin erään kaupan roskakorista tammikuun puolella. Kaupasta soitettiin, että kukkaroni oli heitetty roskikseen, kun siinä ei ollut käteistä rahaa lainkaan, vain kortteja. Niitä joulumarkkinoiden taskuvarkaat eivät suosi. Siksi on kätevintä piilottaa rahat moneen paikkaan eikä luottaa yhteenkään käsilaukkuun. Sellaista käsiveskaa ei ole vielä keksittykään, jota ei voisi avata jostain kohtaa - täysin huomaamatta. Ellei muuta kuin nopeasti veitsellä pohja irti...

Piparit pitäisi vielä koristella, mutta se jääköön huomiseen. Töissäkin on oltava niin pitkään, että yö menee aamun puolelle ennen kuin kaikki asiat on tehty. Matka jouluun on alkanut. Ja vauhti tuntuu kiihtyvän päivä päivältä.

Kiihtyvää joulun aikaa, mutta mieli rauhallisena.

Ei kommentteja: