KOTONA

HELLE JATKUU! Ehkä joku vuosisadan säätiedotustilasto sanoisi, että tämä on aivan normaalia: Lokakuussa on ennenkin ollut lähes 30 asteen helteitä, mutta mitä siitä. Kesä tuli, vaikka vähän myöhään. Olemme nauttineet kesäpäivistä siinä, kun puiden lehdet kellastuvat. Yölämpötilakaan ei ole laskenut kylmyyslukemiin, mutta on helpompi nukkua, kun ei herää hikimärkänä kuin kuumepotilas.

Tulimme tiistai iltana kotiin Itävallasta. (Näkemiin kaikki upeat vuoret, joita nyt vain kuvista ihaillen muistelen).Seuraavana aamuna palasin arkeen ja sairaalaan. Kaikki sujui kuten ennenkin. Tiesin mitä tulee tapahtumaan, joten asennoiduin arkisesti, asiallisesti, mutta silti sairaala saa minut aina muistamaan, että oikeasti olen sairas, vaikka en tällä hetkellä tunnekaan olevani huonokuntoinen. Kontrollikäynti. Nukutus ja sappitiehyeiden tarkistus. Ei mitään muuta. Kun sain pari päivää myöhemmin raportin käteeni olin suoraan sanoen hämmästynyt. Raportissa sanottiin, että minulta poistettiin pari stenssiä ja yksi oli "juuttunut", mutta poisto tapahtui onnistuneesti. EI MINULLA OLLUT TIETÄÄKSENI EDES YHTÄÄN STENSSIÄ SAIRAALAAN MENNESSÄ! Mistähän ne löysivät ne stenssit, jotka poistettiin??? Eipäilen, että raportti on kopio viime kertaisesta. Vain päivämäärä oli vaihdettu. Vielä juuri ennen nukutusta kysyin lääkäriltä miksi minun pitää tulla kontrolliin jos voin niin hyvin. Hän vastasi, että  tarkistetaan sappitiehyet eikä tehdä mitään jos kaikki on niin kuin pitääkin. Stensseistä ei puhuttu mitään. Paitsi, että hän sanoi, etten tarvitse mitään stenssejä tällä kertaa, kun kaikki arvot ovat niin hyvät. Haluaisin todella tietää mitä minulta on poistettu!!

Menen tiistaina oman lääkärini luokse ja selostan tilanteen. Soittakoot hän sairalaan ja ottakoot selvää siitä mitä sisältäni on poistettu. Maksaa sieltä ei ainakaan ole otettu pois. Uutta kontrollia en tarvitse. Sairaalaan menen vasta sitten, kun ongelmia ilmenee.

Palasin normaaliin päiväjärjestykseen tänään. Grillasimme pitkästä aikaa. Uskomattoman lämmin päivä ja ilta. Pistimme grilliin oikein kunnon roihun, kun lihat oli grillattu. Siitä tuli meidän kesätakkamme. Oli ihana istua pimenevässä illassa ja nauttia naapuripihalta tulevasta musiikista ja meidän vieraistaimme. Naapurissa juhlittiin 50-vuotisjuhlia ja meillä muuten vain iloittiin elämästä.

Mölkyn peluu opetettiin vieraillemme. Täällä mölkkyä myydään "Ruotsin peli"-nimellä. Kaiken ne ruotsalaiset ovat meiltä omineet. Keskustelin sairaalassa yhden hoitajan kanssa. Hänellä on ollut 3 suomalaista au-pair-tyttöä hoitamassa lapsia, mutta hän ei ole käynyt koskaan Suomessa. Sanoi, että se on niin kaukana. Ruotsiin ja Norjaan on jotenkin helpompi lähteä. Totta. Laivamatkat maksavat maltaita ja jos päätyy Ruotsiin, mitä sitä enää kauemmas skandinaviaa penkomaan, kun ei suomenkielestäkään saa mitään selvää. Ei edes keskusta ole Zentrum tai Centrum tai mitään sinnepäin viittaavaakaan. Guido luuli kauan, että kaikki suomalaiset kaupungit ovat nimeltään Keskusta...samalla tavalla monet suomalaiset ovat sanoneet, että kummallista, kun saksalaiset kaupungit ovat kaikki nimeltään "ausfahrt" (ulosajo).No, ei suomalaiset varmaan tosissaan niin luule, vaikka autobahnien ulosajojen viitoissa lukeekin "ausfahrt".

On helpottavaa olla taas kotona. Nukkua omassa sängyssä. Friedhelm kehräämässä jalkopäässä.Guido kuorsaamassa vieressä. Yöllä ei kukaan tule katsomaan nukunko eikä aamulla kanneta lääkekasaa aamupalaksi. Miksi sairaalassa pitää aina niellä mieletön määrä lääkkeitä ja kotona selviää aamuteellä ja sämpylällä?